Onko foorumin ja sen kahden edeltäjän keskusteluista olemassa tilastoa, joka suunnilleen kertoisi vaikka vuositasolla kirjoittelun määrän? Siis esim. viestimäärä, kirjoittajien määrä tms.
(Kysymyksen voi ajatella erikoistapaukseksi laajemmasta pohdinnasta “Paljonko fb-ryhmät ovat syöneet sekalaisten www-keskustelupalstojen suosiota?”)
Eikö FB ole vähän passe? Itse jätin sen kai neljä vuotta sitten.
Mennyt niin puhtaaksi tiedonkeruu&vakoilualustaksi että vastaaa nimeään
(somenkielellä: FB = F%cking B%llshit).
Varsin aktiivista siellä on meno, meillä aikuisilla ainakin. Nuoriso lienee suureksi osaksi muualla, vaikkakaan ei ole totaalisesti Fb:a hyljännyt.
Luulin jo jopa ohittaneeni aikuisuudenkin, kai sitten olen myöhäisteini.
Voi hetken miettiä sitäkin, minkälaisesta määrästä “originaalia ajattelua” kaikki amerikkalaiset ABC-virastot—etenkin TYT, eli Taas Yksi Tiedustelupalvelu—joutuvat kaiken informaationsa kaivamaan.
Kaikki tämän foorumin tapahtumat yhteensä ovat pientä sen kaaoksen ja hämmingin rinnalla, minkä kanssa he joutuvat olemaan tekemisissä. Avoimeksi jää vielä, että miten paljon pelkät algoritmit kykenevät likaisesta työstä tekemään.
Facebookilla on käsittääkseni jotain tiimejä, jotka tutkivat sivustosta löytyvää, kaikenlaista kiellettyä, sopimatonta, rikollista ja aivan sairasta materiaalia. Luin siitä joskus jonkun artikkelin. En tiedä, miten todenperäinen se oli. Mutta siinä väitettiin, että tiimien jäsenet käyttävät huumeita ja harrastavat seksiä työajalla, jotta edes jotenkin kestäisivät kaiken, mitä joutuvat näkemään.
Mielenterveyden ongelmat eivät yleensä tartu kerrasta. Mutta niiden erityispiirre on, että niitä voi saada näkemällä ja kuulemalla. Johtuu siitä, että ne eivät perustu aistimukseen sinänsä, vaan sen välittämään tietoon. Tämä on skolastikon kannalta keskeinen erottelu.
Olen tietenkin tehnyt oman osuuteni sen eteen, että TYT:n neroilla riittää pureskeltavaa. Mutta en tuolla mainitulla pahalla, vaan sellaisella erilaisella ja hyvällä tavalla. Jos koko virasto liittyy yllättäen kirkkoon, niin älkää katsoko minua liian pitkään, koska tahdon kuitenkin säilyttää vaatimattomuuteni.
Tämä on tietysti aika hankalasti mitattava juttu. FB toki voisi laskea vaikka kirjoitetut merkit per vuosi tjsp, mutta erillisiä palstoja eri aiheisiin on tullut ja mennyt.
Karkeastihan toki on selvää, että ensin olivat uutisryhmät, bbs:t ja postilistat, sitten tulivat www-pohjaiset keskustelut ja sitten FB. Ensimmäisessä siirtymässä käyttäjäkunta laajeni rajusti, toinen oli ehkä hiukan enemmän käyttäjien siirtymää uudelle alustalle.
Facebook on vaikea keskustelualusta kun siellä on niin monenlaista sählääjää. Voihan siellä toki rajoittaa kaveripiiriänsä hyvinkin tiukaksi, mutta sitten siitä tulee meidän samanmielisten klubi.
Syy minun pläsikirjasta luopumiseeni ei ollut hysteerinen CIA/FBI/NSA/piipaapöö-pelko, vaan se, että tuosta tuli aikarohmu.
Olin monessa mukana, ja jokaisesta harrastuskuviosta, potilasyhdistyksestä ja sosiaalisesta piiristä tulvi sellainen sanomamäärä, ettei olisi muuta elämässä ehtinytkään, kuin kulkea zombina lnaama naulittuna älyfoniin lukien sitä hölöhölöä. Kuten ne monet ihmiset tuolla kartsalla.
En jaksanut ryhtyä rajoittamaan, siinä tulee heti syyllisyydentunteita, kenet jättää, kenet tiputtaa pois. Luovuin koko konseptista. Ne, joilla on minulle tärkeää asiaa, osaavat ottaa yhteyttä.
(ja taas lähetysyrityksessä: 502 Bad Gateway )
" A 502 Bad Gateway Error means that the web server you’ve connected to is acting as a proxy for relaying information from another server, but it has gotten a bad response from that other server. It’s called a 502 error because that’s the HTTP status code that the web server uses to describe that kind of error .Jul 2, 2018"
Mistään muusta keskustelusta internjet-kaikkeudessa en saa tällaista Paha Porttitie-ilmoitusta? Missä siis vika? Syyttävä sormeni kääntyy osoittamaan
Facebook on myös käyttöliittymänä ärsyttävä vakavammalle keskustelulle, kun pitkiä viestejä pitää klikkailla auki ja lukea rajatusta tilasta. Foorumille mahtuu enemmän kamaa ja klikkailua tulee vähemmän.
Just näin. Lisäksi se on niin kiivasvauhtista, että ajatteluun ei oikein ole edes aikaa.
Yhteenliittymissä (yritys, yhdistys tai vaikka kirkko) se tarkoittaa mm. että ensimmäisenä ehtivän tiedottajan on pakko kommentoida jos jonkun on pakko kommentoida. Ei voi odottaa että toimitusjohtaja selviää, puheenjohtajalle vapautuu aikaa, piispan lentokone laskeutuu jne. Kahden päivän kuluttua keskustelu on unohtunut, paitsi jos se onneton tiedottaja sanoi kolmen minuutin mietinnän jälkeen jotain tyhmää ja joutuu kolme viikkoa selittelemään asiaa.
Aikanaan uutisryhmissä viesti ei edes saavuttanut toista osapuolta kuin esimerkiksi puoli päivää myöhemmin.
Minulla on fb:ssa aika vähän kavereita. Joukossa on yksi vanha tuttu kommunistikin, jolla on ihan hyviäkin juttuja. Olen päättänyt, että niihin hänen pölhöimpiin ajatuksiin en puutu enkä sekaannu, niin pysytään sitten vain ihan hyvänpäiväntuttuina. Luultavasti hänkin suhtautuu minun raamatunteksteihini samalla kunnioituksella (no comments).
Minä en seuraa käsittääkseni juuri ketään kolmestakymmenestä Facebook-kaveristani, korkeintaan yhtä tai kahta, jotka eivät juuri koskaan mitään julkaise.
Minä en myöskään julkaise juuri mitään koskaan, eikä minua myöskään taida kukaan kavereistani seurata, sillä silloin harvoin kun jotain julkaisen, ei niitä juuri kukaan huomaa millään lailla. Facebook on minulle lähinnä tiettyjen kristillisten yhteisöjen ja järjestöjen ilmoitusten seurantaan ja uutisvirtaan käyttämäni media ja toisinaan lueskelen jopa täysin tuntemattomien ihmisten sivuja huvikseni, tai ihmettelen kuinka hassuja naamakuvia jotkut viitsivät julkaista.
Varsinainen aihe siis on tilastot palstasta. Kai joku nörtti pystyisi tähänkin tekemään semmoiset. Ainakin Körttifoorumilla näyttää olevan tilastot.
230037 viestiä 4540 aihetta kirjoittanut 1103 jäsentä. j.n.e.
Joo, noita tilastoja on julkisena jonkin verran. Mutta en ole tainnut missään nähdä esimerkiksi vuositason tilastoja.
Minun alkuperäinen syyni sinne menemiseen oli Kansanlähetyksen 3K-iltojen tiedotteiden saaminen. Traditionaalisia katolisia ryhmiä on ainakin puolisen tusinaa tiedossa, mutta niiden sisällöstä on varmasti alle kymmenesosa jotain oikeasti älykästä tai hyödyllistä.
Tavallisin sisältö on sitä, että sinne julkaistaan jotain “onnenkeksejä”. Siis jotain hyvin naiiveja, amerikkalaisen tuntuisia mietelauseita, missä oikeasti ylistetään yksilön sisintä enemmän kuin tuodaan esille jotain teologista pointtia. Yhteensä niistä tulee sellainen kuva kuin ihminen itse olisi maailman tärkein asia, ja Jumala olisi joku apulainen tai työväline tai ase, jolla ihminen lohduttaa itseään, ihailee sisintään ja mätkii esteet pois toiveidensa toteutumisen tieltä.
Sitten on ongelmana se, että puolet jengistä niissä ei käsitä, mitä tarkoittaa, että ryhmä on traditionalistinen. Joten sinne heitetään kaikenlaista virallisestikin harhaopiksi tuomittua tai täysin postmodernia. Helppo nyrkkisääntö on, että mikään Vatikaani II:n teksteille perustuva, mikään Johannes Paavali II:n tekemä, mikään Medjugorjeen tai Taizéen liittyvä, mikään jumalallisen armon ilmestykseen tai Faustina Kowalskaan liittyvä ei ole traditionaalista. Eli suurin osa ryhmän sisällöstä on sitä, että sisältöä yritetään saada vastaamaan otsikkoa. Ainoa oikeasti vaivalloinen selvitettävä on Ratzinger eli Benedict XVI, joka on sanonut sekaisin varsin oikeita ja kuitenkin varsin vääriä asioita. Itse säästän vaivaa kun olen välittämättä koko ukkelista.
Ihmisen kannattaa tietää asiat ensin. Sitten arvioida henkilöitä, paikkoja, tapahtumia ja ryhmiä niiden asioiden perusteella. Jos tekee päinvastoin, niin mistään ei tule koskaan valmista. Yksi hyvin vaikea ylpeyden muoto ei niinkään ole se, että “minä tiedän kaikki asiat niin paljon paremmin kuin kukaan muu”, vaan se, että “koska minä tiedän asiat, niin voin saada vaivatta ja nopeasti kaikki muut näkemään ne minun tavallani”.
Jos sua turhauttaa ja tiedät sen
niin varmaan myöskin näytät sen:
Jos sua turhauttaa niin sano ärärär!
Tästä voi tislata esiin yhden keskeisen periaatteen. Jos jollain on asiasta selkeä Raamatun sana, niin eikö silloin teoriassa kaikkien pitäisi asettua sen kannalle? Joka aikailee, on oikeasti vain huijannut sanoessaan olevansa kristitty. Ei tarvitse edes kuolla, kärsiä, menettää rahaa tai menettää ystäviä. Tarvitsee vain sanoa, että uskoo sen, mitä on väittänytkin uskovansa. Anonyymisti. Internetissä.
Tuossa on keskeistä se, että todellisuuden perimmäiseksi, määritteleväksi asiaksi asetetaan ei vain Raamattu tai Raamatun teksti, vaan oma käsitys siitä. Ja oli se hyvä tai huono, tarkka tai epätarkka, oikea tai väärä, niin koko muu todellisuus, siis materiaalinen, psyykkinen ja sosiaalinen on siihen nähden toissijainen. Onhan kysymys vain siitä, alistuuko todellisuus Raamatulle—kuten kristityn kuuluu se nähdä—vai Raamattu todellisuudelle—kuten ateisti sen näkee.
Joten ylpeä on se, joka käy Raamattua vastaan. Ja nöyrä on se, joka julistaa uskovansa siihen ehdottomasti.
Toinen vaihtoehto on asettaa todellisuus kokonaisuutena perimmäiseksi asiaksi. Koska vaikka Jumala on perimmäinen todellisuus, niin yksikään ihminen ei voi käsitellä Jumalaa objektina mielessään. Sen sijaan ihmisen mieli käsittelee tietoa, joka koskee psyykkistä, materiaalista ja sosiaalista todellisuutta. Tietäminen itsessään ei ole asia, vaan se on aina asiasta tai asiaa koskien. Raamattua voi ajatella samalla tavalla, että Raamattu ei ole asia, vaan Raamattu, kuten kaikki teksti, on jostain asiasta.
Koska Raamattu on väitteitä todellisuudesta, niin sen, miten hyvin ihminen ymmärtää Raamattua, määrittelee se, miten hyvin hän ymmärtää sitä todellisuutta, josta Raamattu kertoo. Jos Raamattu kertoo vain todellisuudesta, joka on abstrakti tai rajoittuu ihmisen intuitioon tai muuten vain pään sisään, eli hengellinen todellisuus = pään sisäinen todellisuus, niin siitä seuraa, ettei sen avulla voi ottaa kantaa psyykkiseen, sosiaaliseen tai materiaaliseen todellisuuteen.
Pitää päättää, että rajoittuuko Raamattu pään sisään, vai käsitteleekö se todellisuutta. Sitten pitää ajatella sen mukaisesti aina siitä pisteestä eteenpäin. Tämä tarkoittaa sitä, että ylpeä ihminen ajattelee, ettei hänen tarvitse välittää todellisuudesta, vaan hän voi asettaa etusijalle päänsä sisällön. Onhan se hengellinen pää, jolla on hengellinen sisältö, tai jotain? Silloin myös sen todellisuuden pitäisi ajatella samoin ja olla valmis alistumaan sen pään sisällölle.
Joten se nöyrä ajatus olisi, että “en tiedä kaikkea, tarpeeksi, jos edes alkuakaan siitä, miksi kaikki eivät ajattele kanssani samalla tavalla”. Mutta “mikä tahansa, mitä tekisin saadakseni muut ajattelemaan kanssani samalla tavalla, pitäisi perustua ja kohdistua siihen syyhyn, miksi asia ei niin ole”.
He eivät kunnioita Raamattua? Ehkä kunnon tekstimuotoinen löylytys saa heissä aikaan muutoksen.
He ovat liian tyhmiä ajatellakseen samalla tavalla? Ehkä tekstimuotoinen löylytys voisi motivoida heitä pinnistelemään, että ylittäisivät älylliset rajansa?
He eivät kunnioita minua, vaikka olen ilmiselvästi oikeassa! No ehkä he eivät tiedä sitä. Mutta tässä on selkeä munan ja kanan ongelma. Jos he olettaisivat, että olen oikeassa, niin pian he saisivat selviä syitä tulla sille kannalle. Jos he taas tulisivat sille kannalle, niin heidän olisi helpompaa alkaa olettaakin niin. Turhauttavaa.
Koko asian ymmärtäminen perustuu Jumalan armolle? No kyllä kai se tulee perässä ja on aina läsnä kun minä avaan suuni? Ei vai? Höh.
Eikö nykyaikainen evankeliointi ole sitä, että tarvitaan vain halukkuutta lähteä, halukkuutta avata suu, halukkuutta poistua mukavuusalueelta, halukkuutta astua ulos veneestä, halukkuutta tulla esiin ja tehdä? Eikö kaikki maltti ja valmistautuminen oikeastaan vain sabotoi evankeliumin asiaa? Paino pitää antaa ihmisen heittäytymiselle, ei huolelliselle valmistautumiselle? No ei.
Ratkaisu on siis hyväksyä se tosiasia, että muut ajattelevat eri tavalla, ja että sille ei voi mitään. Mutta ilman, että sillä tavalla pelkää hyväksyneensä heidän ajattelunsa sisällön. Tässä on ehkä kyse siitä, että Internetiin eksyy väkeä, joka yrittää hallita päänsä sisäisiä asioita, jopa teologiaa, näkemällä ne päänsä ulkopuolisessa todellisuudessa.
Joten esimerkiksi luterilaisuuden ja katolisuuden välisestä debaatista ei päästä kovin pitkälle sen jälkeen kun on todettu, että luterilaisten mielestä katolilaiset yrittävät ansaita pelastuksensa. Ja katolilaisten mielestä (tai ainakin tradition ja skolastiikan mielestä) luterilaiset kiistävät sen olevan todellista, mitä katolilaiset kutsuvat hengelliseksi elämäksi.
Jotenkin Internet pysyy pystyssä sen varassa, että ihmiset eivät ymmärrä eivätkä hyväksy omia tai toistensa rajoituksia. Ja tämä taas johtuu siitä, että pään sisäinen asetetaan kriteeriksi ja valintoja ohjaavaksi periaatteeksi pään ulkopuolisen sijaan.
Älykkään on toki helppo havaita se, missä suunnassa se olisi, että keskustelu edistyisi johonkin suuntaan tai lakkaisi toistamasta itseään. Mutta kun havaintoon riittää yksi ja toteutukseen tarvitaan kaksi.
Internet perustuu sille illuusiolle tai deluusiolle, että kun tarpeeksi pitkään jauhetaan, niin hyvä tieto voittaa huonon tiedon pelkästään siksi, että on hyvää tietoa.