Käyn Sleyn messuyhteisössä, olen joskus tutustunut myös Lhpk:n toimintaan ja kertaalleen on tullut piipahdettua STLK:llakin, ja lisäksi olen lukenut näiden tahojen virallista opetusta ja epävirallisia kannanottoja. Mun mielestä kyseessä ei ole kolme samanlaista ryhmää, vaan selkeitä erojakin on, vaikka toki opin ydinkohdista on yksimielisyys.
Merkittävin asia mun mielestä, ja se joka ratkaisee mihin näistä itse lukeudun, on opillisen toleranssivyöhykkeen laajuus. Sleyllä suhtaudutaan varsin hyväksyvästi siihen, että messuissa käy sellaistakin porukkaa, jotka eivät ole 100% kaikesta samaa mieltä liikkeen virallisen linjan kanssa. Esim. virallinen linja on naispappeutta vastaan, mutta toimintaan osallistuu myös ihmisiä jotka jonkin asteisesti hyväksyvät naispappeuden, ja tämä on kaikille ok. Lähetyshiippakunnassa ja erityisesti STLK:lla on paljon tiukempi asenne tällaisissa kysymyksissä. Kaikkea ei tarvitse tietää eikä kaikkeen tarvitse osata ottaa kantaa, mutta ei voi olla seurakunnan virallisesta linjasta eroavia kantoja. STLK on myös muodostanut virallisia kantoja sellaisiin asioihin, joissa Sley ja jopa Lhpk:kin sallivat työntekijätasollakin erilaisia näkemyksiä. Esimerkkinä nuoren maan kreationismi, joka STLK-laisten tulee hyväksyä, mutta Sleyllä ja Lhpk:lla on kahta kantaa.
STLK:n opillinen tiukkuus ja kapea toleranssivyöhyke käytännössä aiheuttavat sen, että sinne hakeutuu lähinnä aika opillisesti orientoitunutta porukkaa, vaikka periaatteessa he eivät mitään syvällistä teologista tietämystä vaadikaan. Jos ei suhtaudu oppikysymyksiin niin suurella intohimolla, voi opin puhtautta tarkasti syynäävä porukka tuntua oudolta eikä ollenkaan omalta paikalta.
Toinen eroavuus on jumalanpalveluskäytäntöjen erilaisuudet. Verrattuna perus-evlut-messuun tyypillisimmässä muodossaan, Lhpk:n messu on korkeakirkollisempi, STLK:n matalakirkollisempi, ja Sleyn joskus vapaamuotoisempi. Sleyllä voi siis olla muutakin musiikkia kuin virsikirjaa, esimerkiksi Siionin kanteleen lauluja tai muita uudempia lauluja, myös bändisäestyksellä. Maallikkoavustajia käytetään jonkin verran. Kaava on muuten varsin sama kuin evl.fi. Lhpk:lla ollaan tarkkoja korkeakirkollisista muodoista ja kaavaan on tehty omia lisäyksiä, jotka ovat hyvin liturgis-korkeakirkollisia tyyliltään. Musiikki on vain virsiä, suosien usein vanhempaa materiaalia. STLK:n jumalanpalveluskaava muistuttaa evlutin messu-uudistusta edeltävää meininkiä, pappi saattaa toimittaa messun “sokeripalapaidassa” ja tummassa puvussa, ja virsikirjakin on se edellinen versio.
Lisäksi kannattaa huomioida, että Lhpk:n Matti Väisänen on lukuisissa kastekirjoissaan esittänyt omanlaisensa kasteopin version, joka on herättänyt tunnustusluterilaisten kesken polemiikkia ja osa pitää sitä suorastaan vääränä. Myös voimakas viran ja jumalanpalveluselämän painotus vierastuttaa osaa.
Näin ollen ryhmät eivät ole samanlaisia keskenään.