Tunnustuksellinen luterilaisuus


#1

Hei, olen taustaltani lestadiolainen, erkaantunut liikkeestä 2014. Kuulun Suomen ev. lut. kirkkoon ja käyn nykyään sleyn messussa.

Olen tässä miettinyt kansankirkkoomme kuulumisen mielekkyyttä. Kotikaupungissani kokoontuu kolmen eri liikkeen tunnariluterilainen messu, joista yksi kuuluu kansankirkon sisälle. Ne ovat kaiketi muutenkin Suomen suurimmat ja merkittävimmät tunnustukselliset luterilaiset liikkeet. Koko ja tunnustuksellisuus järjestyksessä

-Suomen luterilainen evankeliumiyhdistys (SLEY) Kuuluu Suomen evlut. kirkkoon

-Lähetyshiippakunta (LHPK) Oikein kunnolla tunnustuksellinen

-Suomen tunnustuksellinen luterilainen kirkko (STLK) Erona LHPK:hon vielä ainakin se että sitoutuvat opettamaan nuoren maan kreationismia (ei haittaa ainakaan minua)

Minkälaisia kokemuksia porukalla on näistä liikkeistä? Tuolla suomi24 palstalla joku pelottelee ettei STLK porukoissa pärjää jos ei osaa Piperin dogmatiikkaa ulkoota ja että kirkko sopii vain niille jotka ovat kiinnostuneet “teologisesta vääntämisestä”. Onko mitään perää? Toinen siellä vastaa että LHPK on sekaoppinen ja pietistinen. Taitaa olla vahvaa kärjistämistä/roskapuhetta?

Jos täällä on luterilaisia tunnareita (tai ihan perus semitunnareita) niin mitä mieltä noista porukoista? Ja mitä mieltä kansankirkkoon kuulumisesta? Onko vielä järkee vai ei?


#2

Lähetyshiippakuntalaisena voin toki suositella LHPK:ta. Jos olet utelias, kannattaa käydä messussa ja vaikka jutella papin kanssa. Netistäkin toki löytyy aineistoa: http://www.lhpk.fi/ sekä http://www.luterilainen.net/. Netistä löytyy PDF-muodossa Pyhäkön lamppu -lehti, mutta saa sen paperisenakin.


#3

En tiedä mitä tarkoitetaan LHPK:n sekaoppisuudella ja pietistisyydellä tässä kohtaa. Sen tiedän, että eri seurakuntien papit voivat olla eri mieltä jostain asioista, en nyt muista esimerkkejä, mutta varmaan vähän sellaisia kehällisempiä asioita. Joitain ihmisiä voi toki hämmentää se, että kaikesta ei ole yhtä ainoaa oikeaa tulkintaa. Etenkin jos kaipaa jotain oikeassa olijoiden kirkkoa vastapainona kansankirkolle.

Minusta kansankirkkoon kannattaa kuulua, jos sen tilaisuuksissa edelleen aktiivisesti käy ja jos oma kotiseurakunta tai järjestö tai messuyhteisö kuuluu kansankirkkoon.


#4

Mun mielestä olisi parasta jos tunnustukselliset (ainakin kolme edellämainittua + muitakin) saataisi saman katon alle ja varmaan mieluiten oma kirkko niin ei sitten tarvitsi kokoajan tapella naispappeus yms kysymyksistä kansankirkon johdon kanssa. Tavallaan järjetöntä että meidänkin kaupungissa kokoontuu kolme pientä heimoa joiden opista saa etsiä eroavaisuuksia oikein kissojen ja koirien kanssa kaivamalla


#6

Niin. Itse olen sitä mieltä, että tuollainen pieniin ryhmiin jääminen on osaltaan merkki siitä, että jotain olennaista puuttuu. Sen vuoksi en voi suositella mihinkään niistä liittymistä.

Sen sijaan suosittelen lukemaan paavin kirjeestä erit. luvun 2.

http://m.vatican.va/content/francescomobile/en/apost_exhortations/documents/papa-francesco_esortazione-ap_20180319_gaudete-et-exsultate.html#TWO_SUBTLE_ENEMIES_OF_HOLINESS


#7

Käyn Sleyn messuyhteisössä, olen joskus tutustunut myös Lhpk:n toimintaan ja kertaalleen on tullut piipahdettua STLK:llakin, ja lisäksi olen lukenut näiden tahojen virallista opetusta ja epävirallisia kannanottoja. Mun mielestä kyseessä ei ole kolme samanlaista ryhmää, vaan selkeitä erojakin on, vaikka toki opin ydinkohdista on yksimielisyys.

Merkittävin asia mun mielestä, ja se joka ratkaisee mihin näistä itse lukeudun, on opillisen toleranssivyöhykkeen laajuus. Sleyllä suhtaudutaan varsin hyväksyvästi siihen, että messuissa käy sellaistakin porukkaa, jotka eivät ole 100% kaikesta samaa mieltä liikkeen virallisen linjan kanssa. Esim. virallinen linja on naispappeutta vastaan, mutta toimintaan osallistuu myös ihmisiä jotka jonkin asteisesti hyväksyvät naispappeuden, ja tämä on kaikille ok. Lähetyshiippakunnassa ja erityisesti STLK:lla on paljon tiukempi asenne tällaisissa kysymyksissä. Kaikkea ei tarvitse tietää eikä kaikkeen tarvitse osata ottaa kantaa, mutta ei voi olla seurakunnan virallisesta linjasta eroavia kantoja. STLK on myös muodostanut virallisia kantoja sellaisiin asioihin, joissa Sley ja jopa Lhpk:kin sallivat työntekijätasollakin erilaisia näkemyksiä. Esimerkkinä nuoren maan kreationismi, joka STLK-laisten tulee hyväksyä, mutta Sleyllä ja Lhpk:lla on kahta kantaa.

STLK:n opillinen tiukkuus ja kapea toleranssivyöhyke käytännössä aiheuttavat sen, että sinne hakeutuu lähinnä aika opillisesti orientoitunutta porukkaa, vaikka periaatteessa he eivät mitään syvällistä teologista tietämystä vaadikaan. Jos ei suhtaudu oppikysymyksiin niin suurella intohimolla, voi opin puhtautta tarkasti syynäävä porukka tuntua oudolta eikä ollenkaan omalta paikalta.

Toinen eroavuus on jumalanpalveluskäytäntöjen erilaisuudet. Verrattuna perus-evlut-messuun tyypillisimmässä muodossaan, Lhpk:n messu on korkeakirkollisempi, STLK:n matalakirkollisempi, ja Sleyn joskus vapaamuotoisempi. Sleyllä voi siis olla muutakin musiikkia kuin virsikirjaa, esimerkiksi Siionin kanteleen lauluja tai muita uudempia lauluja, myös bändisäestyksellä. Maallikkoavustajia käytetään jonkin verran. Kaava on muuten varsin sama kuin evl.fi. Lhpk:lla ollaan tarkkoja korkeakirkollisista muodoista ja kaavaan on tehty omia lisäyksiä, jotka ovat hyvin liturgis-korkeakirkollisia tyyliltään. Musiikki on vain virsiä, suosien usein vanhempaa materiaalia. STLK:n jumalanpalveluskaava muistuttaa evlutin messu-uudistusta edeltävää meininkiä, pappi saattaa toimittaa messun “sokeripalapaidassa” ja tummassa puvussa, ja virsikirjakin on se edellinen versio.

Lisäksi kannattaa huomioida, että Lhpk:n Matti Väisänen on lukuisissa kastekirjoissaan esittänyt omanlaisensa kasteopin version, joka on herättänyt tunnustusluterilaisten kesken polemiikkia ja osa pitää sitä suorastaan vääränä. Myös voimakas viran ja jumalanpalveluselämän painotus vierastuttaa osaa.

Näin ollen ryhmät eivät ole samanlaisia keskenään.


#8

Anskuttimen kuvaus vastaa suurin piirtein omaa käsitystäni näistä kolmesta yhteisöstä.

Sleyn johto myöntää olevansa tunnustustilanteessa, mutta toisaalta se näyttää jääräpäisesti valinneen pysymisen kansankirkon sisällä, maksoi mitä maksoi. Kansankirkon sisällä pysymisen hinta on kirkon epäraamatullisen virkakäsityksen hyväksyminen. Uhkana on liikkeen uusi hajoaminen ja yksittäisten jäsenten siirtyminen sivusuunnassa pieniin tunnustusluterilaisiin kirkkoihin - tai vanhoihin isoihin kirkkoihin, mistä näyttää tulevan muoti-ilmiö.

STLK on kriisissä oikeastaan omasta syystään. Opillisen toleranssin tiukkuus on erottanut heidät muista tunnustusluterilaisista, kuten Missouri-synodista. Jo kaksi nuorta kirkkokunnanjohtajaa on nyt lähiaikoina eronnut.

Itse liityin LHPK:hon 1,5 vuotta sitten ja erosin kansankirkosta viime joulukuussa. Tutkittuani pari vuotta ennen liittymistäni monenlaisia panetteluväitteitä, en loppujen lopuksi löytänyt mitään oleellista huomautettavaa. LHPK edustaa hiippakuntajärjestyksensä mukaisesti sitä luterilaista uskoa ja seurakunnallista elämää, joka Suomessa on vaikuttanut. Voidaan puhua jopa pietismistä, kun tarkoitetaan yhteisöllisyyttä: kristittyjen yhteyttä rauhan siteen kautta. Missouri-synodin vaikutus ei ole mielestäni niin vahvaa kuin ulkopuolelta annetaan pahantahtoisesti ymmärtää. Tämä LHPK:n porukka sopii hyvin minunlaiselleni entiselle esikoislestadiolaiselle. Aluksi toki vanhakirkollinen ja vanhaluterilainen liturgia hämmensi, mutta kun ns. korkeakirkollisen liturgian kirkkohistorialliset ja raamatulliset perusteet selvisivät, niin sen jälkeen ei ole tökkinyt mikään. Väisäsen kasteoppia kannattavat jotkut, mutta se ei ole LHPK.ssa todellakaan normatiivinen oppi.