Sley;ssä osa papeista on korkeakirkollisia, osalla on lestadiolainen, tai viidesläinen tausta, joten se ei ole mikään yhtenäinen monoliitto. Opillista kysymyksistä liikkeen historiassa, löytyy kaikenlaisia variaatioita. Liikkeelle kirkkokysymys on ollut vaikea ja sen juuresta ovat lähteneet useat ryhmittymät. Kun kirkko kiristää tulevaisuudessa suhdettaan lähetysjärjestöihin, kirkkokysymys nousee voimakkaasti pintaan. Tosiasiallisesti Sley on jo nyt oma seurakunta, kirkko, se on teologiassa hyvin vahvasti omaksunut määrätietoisesti tämän konseptin.
Mitähän tarkoitat takavuosilla? SLEYn piirissä ei ole ylipäänsä kovin pitkään puhuttu messuyhteisöistä eikä jokaviikkoisia messuja ole kovin pitkään ollut kuin muutamalla paikkakunnalla. Nykyisin ymmärtääkseni jokseenkin kaikkialla, missä on säännölliset messut, on myös oma työntekijä. Toki niissäkin joskus vierailijoitakin käy.
1 tykkäys
Messuyhteisöjä alettiin luomaan virkakysymyksestä johtuen. Piispa Heikan paperi kiihdytti tätä vauhtia entisestään, alttariyhteyden katsottiin rikkoutuneen ja siksi omiin messuyhteisöihin panostettiin. Integraatio kysymykset suhteessa kirkkoon jäivät taka-alalle. Säännöllisiä jumalanpalveluksia oli aikaisemmin pidetty Lahdessa ja Turussa, Helsingissä ne aloitettiin 1989 ±.
Sleyllä on lista ystäväpapeista, joita kierrätetään messuissa, nykyisin oma työntekijä organisoivat tätä.
No ei olekaan. Hiihtoliitto voisi kyllä olla mukava lempinimi. Vuosikymmeniä sitten Evankeliumiyhtiön (alkuperäinen nimi) työntekijät puhuivat hupaillakseen Uittoyhtiöstä…
Käsittääkseni Sleyn messuyhteisöt päättävät aika itsenäisesti toiminnastaan. Siksi esimerkiksi vaihtelee se miten paljon muut kuin omat papit toimittavat messuja.
Mutta kuten edellä kerrottiin, kaikilla yhteisöillä on oma vakituinen pastori. Hänkin tarvitsee vapaansa tai maakuntavierailulleen päiviä, jolloin sijaiset astuvat remmiin.
Jep, aikoinaan Sleyn johto ilmoitti, Antti Kylliäinen tulisi kutsua evankeliumiyhtiön jäseneksi koska hän oli kirjoittanut kirjan kaikki pääsevät taivaaseen. Ilmeisesti hän edusti koko maailman autuusoppia.
Liikkeen historiasta löytyy monia hauskoja tarinoita, voisin kertoa niitä loputtomasti.
1 tykkäys
Missähän tästä olisi dokumentti nähtävänä? Onko muuten sinua kohtaan joku ollut Sleyssä ilkeä kun olet siitä saakka kun ilmestyit foorumille arvostellut sitä negatiiviseen sävyyn?
1 tykkäys
No eipä tainnut Kylliäinen ihan Bäckin ym tarkoittamaa oppia jakaa. Lieneekö ollut vitsin yritys Sleyn johdolta.
Mutta sen muistan että joku pohjalainen maallikkosaarnaaja joka kirjoitteli Sanikseen, alkoi jossain vaiheessa ajautua aika lailla kylliäismäiseen päätelmään mutta lähtökohta hänellä oli tuossa perinteisessä evankelisessa korostuksessa. Sitten hän kyllä sai lähtöpassit yhdistyksen toiminnasta ja se ilmoitettiin lehdessä. Olisiko ollut 90-luvulla…
Ymmärrän yhteisön oman papin merkityksen, mutta eikö vierailevat saarnaajat ole myös rikkaus? Yksipappisessa seurakunnassa on mielestäni yksipuolisuuden vaara, jos on aina sama saarnaaja.
3 tykkäystä
STLK:n piiristä esiin nousseista argumenteista en tiedä yhtään mitään, joten en niitä pysty kommentoimaankaan.
Mitä sitten tulee mattoihin ja muihin siivousvälineisiin, niin SLEY kyllä muodollisesti kritisoi ja jopa irtisanoutuu joistakin ev.lut. kirkon piirissä olevista ilmiöistä, mutta siihen parran pärisyttämiseen se sitten jääkin. Käytännön tasolla ei olla valmiita tekemään asialle yhtään mitään vaan kiltisti jatketaan kirkon ja sen piispojen puudelina.
LHPK:n piirissä, samoin kuin Esikoislestadiolaisten piirissä, päädyttiin - kumpikin tahoillaan ja kumpikin omista syistään - erilaiseen ratkaisuun. Enkä todellakaan oleta että messukaffeen ääressä vääntäisitte joistakin opillisista nyansseista (a la debattisi Mikniuksen kanssa). Mutta kysymys kirkollisesta yhteydestä nykyiseen ev.lut. kirkkoon on iso ja perustavanlaatuinen kysymys. Kirkollisen yhteyden olemassaolo kun viestittää ulospäin että evl.fi kirkko on sittenkin ihan ok organisaatio eikä sen toiminnassa ole juurikaan vikaa.
Ja sanottakoon nyt että ihan samat sanat voisi sanoa myös SEKL:sta tai SRO:sta. Sama kaksilla rattailla ajaminen on muodissa niissäkin - ehkä jopa suuremmassakin määrin.
IMO koko kansankirkko ajatus on mätä. Kuinka moni paimen todella tuntee laumansa ja vice versa kuinka moni seurakuntalainen oikeasti tuntee paimenensa ja osallistuu seurakuntansa toimintaan? Valistunut arvaus on että hyvin pieni vähemmistö.
1 tykkäys
Olen aikaisemminkin sanonut, että jokaisen on tässä sekavassa kirkollisessa tilanteessa syytä pitää kiinni enemmän omasta oikeaoppisuudestaan kuin kirkkonsa oikeaoppisuudesta, eikä vain luottaa kuin tikanpoikanen nokka auki, että joku näkyvä kirkko hänet pelastaa pelkän jäsenyyden perusteella. Jokainen on saanut oman henkilökohtaisen uskon ja hengen jotka häntä ohjaavat Jumalan voimasta pysymään kiinni totuudessa ja kuuluu siihen kirkkokuntaan kuin henkensä ohjaamana hyväksi näkee, ellei nyt kysymyksessä ole aivan systemaattisesti harhaoppia opettava lahko. Saamme turvautua näihin kirkkoisä Augustinuksen sanoihinkin tässä:
Paina lujasti ja lähtemättömästi sydämeesi, että aikojen loputtua tämän maailman Babylonin vangitsema Jerusalem vapautuu, eikä yksikään sen asukkaista joudu hukkaan. Ne, jotka joutuvat hukkaan, eivät koskaan olleetkaan sen asukkaita. “Mutta Jumalan laskema perustus pysyy lujana, ja siinä on merkkinä nämä sanat: 'Herra tuntee omansa ja ‘Luopukoon vääryydestä jokainen, joka lausuu Herran nimen’.” (2. Tim. 2:19).
Augustinus
Tehköön kukin niin kuin omantuntonsa ohjaamana hyväksi näkee.
Kirkko ei ole ikinä lähtenyt tälle yksilökeskeiselle tielle, jokainen valitkoon itse. Se johtaa tuhanteen tulkintaa ja miljoonaan lahkoon. Kirkon oppi määritellään aivan toisella tavalla kuin induvidualistisella Raamatun tulkinnalla.
Ihmisen omantunnon korottaminen on vaarallista omavanhuskautta, tekojen opin eräs kiihtyvä muoto. Se on ratkaisuyritys selvitä vaikeasta tilanteesta, sikäli ymmärrettävä, mutta väärä pelastuskeino. Harkitse ennen tähän ryhtymistä. Kristuksen perustama kirkko on ja pysyy, eikä se ole avaruudessa kelluva henkinen tila, henkinen kirkko, vaan näkyvä ja todellinen, ajallinen ja yliajallinen todellisuus.
1 tykkäys
9x ei nähdäkseni tuossa mainosta individualistista raamatuntulkintaa.
Kuuluminen kirkkoon on siis tärkeää, tuon mielipiteen mukaan. Myös harhaopit mainitaan, eli meillä ei ole tässä individualisti, jolle kaikki käy ja niin päin pois.
Olisin paljon enemmän huolissani toverista, joka sanoisi että hänen (pieni tai iso) kirkkokuntansa on ainoa oikea, ja muut joutuvat kadotukseen. Tai siitä, joka sanoo että kaikki kirkot ovat syvältä, only Jesus riittää. Kumpaakin lajia on vaikka kuinka paljon.
Kun ihmisellä on seurakunta, jossa voi käydä messussa, ja Raamattu ohjeena ja eväänä, hän on ihan hyvällä tiellä kristittynä - sikäli kun me kenenkään toisen uskonelämästä mitään voimme lausua.
Olen samaa mieltä, mutta olen huomannut että näin voi sanoa siten että tarkoittaa käytännössä erilaista suhtautumista kirkkonsa jäsenyyteen.
Onko sinulle tuossa sanonnassasi “Kirkko” yhtäkuin ortodoksinen kirkko?
1 tykkäys
Tuossahan juuri siteeraat yksilökeskeistä tulkinta mallia. Se nähdään yliminänä joka ohjaa ihmisen uskon elämää. Omatulkinta asetetaan kirkon tulkintaa vastaan. Näin lahkot syntyy, mekanismi on aika simppeli.
Ei tuosta viestistä, jota lainasin, mitään “yliminää” eikä omaa tulkintaa välity. Sinulla on käsitys 9x:n uskontulkinnoista ehkä muuta kautta, enkä ota kantaa siihen, miten oikea se mahdollisesti on, mutta tässä ylitulkitset selvästi keskustelijan yhtä kommenttia.
Siitä, mihin kirkkokuntaan kuuluu, ja miksi esimerkiksi on vaihtanut kirkkoa, eronnut ja liittynyt toiseen, on keskusteltu täällä paljonkin. Ilman muuta siinä on yhtenä elementtinä “Hengen ohjaus” ja myös “omantunnon ääni” - miten kukin asioita on ilmaissut. Vakuuttuminen esim. ortodoksisuuden alkuperäisyydestä kirkkoon liittymisen perusteena on hyvinkin voitu ilmaista johdatuksen kokemuksena jne.
Voisitko vastata kysymykseeni? Onko Kirkko, josta edellä puhut, sinulle ortodoksinen kirkko?
1 tykkäys
Näet asian toisin, minä taas toisin. Hengen ohjaus, omantunnon ääni. Nämä ovat sikäli vaarallisia ohjausvälineitä, että näin moni lahko syntyy. Henki ohjasi, omatunto vaati. Nämä pitää peilata laajempaan kokonaisuuteen, yksin ne eivät riitä. Tämä on juuri 9x markkinoima jota en itse ostaisi. Joku toinen on hyvillään tuotteesta.
1 tykkäys
Okei. Individualistisesta uskonnollisuudesta olemme varmaan samaa mieltä, mutta mielestäni tässä ei suoranaisesti ole sellaisesta kysymys. Omantunnon ja johdatuksen liittyminen lahkoon on aika ohuella pohjalla. Eivätköhän ne asiat ole ihan kaikilla kristityillä tärkeitä?
Entä oma käsityksesi siitä, mitä Kirkko merkitsee? Miksi siihen on noin vaikeaa vastata? Täällä on monen mielestä selvää, että ortodoksinen kirkko = Kirkko. Luterilaiset puljut ovat heille osa kirkkoa vain ehkä-lisäyksellä. Toiset taas puhuvat kirkon näkyvistä tuntomerkeistä, toiset mielellään näkymättömästä kirkosta, johon kaikki uskovat kuuluvat.
Minusta sekin jo olisi aitoa keskustelua, että kertoisit millaisilla pohdinnoilla itse lähestyt näitä asioita. Kirjoitat täällä paljon negatiivista luterilaisuudesta ja positiivista ortodoksisuudesta. Profiilisi ei kerro, mihin kirkkoon kuulut.
Tässä tunnustukselliseen luterilaisuuteen liittyvässä keskustelussa mielestäni voitaisiin olla ihan avoimia myös siitä, mikä on oma tilanne kirkkojäsenyyden suhteen.
2 tykkäystä
Etenkin, kun tämä ketju on Luterilaiset-alueella, joka on tarkoitettu luterilaisten keskinäiseen keskusteluun. Tämä vain muistutuksena tähän väliin. Alueesta Luterilaiset
3 tykkäystä
Tämä on hyvin yksinkertainen asia, jokaisen on oltava Jumalan Hengen vallassa, jos mielii olla kristitty!
Room 8:8-9: “Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset. Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa.”
Jeesuksen omien sanojenkin mukaan kirkossa on aina lustetta. Ei ole täysin oikeaoppista kirkkoa maan päällä. Luepas uudelleen tuo Augustinuksen teksti.
On pakko tässä mainostaa hyvää kirjaa, joka kyllä lienee tuttu luterilaisille ja ehkä muillekin.
Onko jollakin lukukokemuksia ja tästä kirjasta tai kommentteja tästä aihepiiristä: laki ja evankeliumi?
C. F. W. Walther: Laki ja evanleliumi (SLEY 1952, STLK 2007)
Waltherin kirjassa on 25 väitettä, joita hän on käsitellyt iltaluennoissaan 1884-1885 Pohjois-Amerikassa. Lain ja evankeliumin erottaminen on avain Raamatun ymmärtämiseen. Ilman tätä lain ja evankeliumin erottamista puhtaalle armolle perustuva kristillinen elämä käy Waltherin mukaan mahdottomaksi. Varmaan tämä teos on hyvin monille tuttu. Minulle tämä kirja henkilökohtisesti on ollut erittäin hyödyllinen ja uskonelämää rakentava kirja. Kirja on opettanut luottamaan pelkästään Sanaan ja sakramentteihin uskonelämän perustuksena. Walther lainaa paljon Lutheria ja Tunnustuskirjoja. Esimerkiksi väite IX on auttanut minua suuresti tekemään eroa ratkaisukristillisyyden ja pietismin harhaoppeihin.
Väite IX on seuraava: ”Jumalan sanaa ei jaeta oikein, jos lain satuttamia ja kauhistamia syntisiä, sen sijaan, että heitä ohjattaisiin sanaan ja sakramentteihin, neuvotaan rukoilemalla ja kilvoittelemalla itse ponnistelemaan armontilaan, nimittäin rukoilemaan ja kilvoittelemaan, kunnes tuntevat Jumalan heitä armahtaneen.” (s.9,179).
”Meidän päiviemme kiihkohenget korostavat hekin kaikki ensimmäistä käskyä sanoen: Mekin julistamme armoa ja laupeutta Kristuksen kautta emmekä hylkää ensimmäisen käskyn uskonkohtaa; ja he väittävät, että minä Luther, syytän heitä valheellisesti. Mutta katsopa heitä tässä kohden: he tunnustavat kuolleen Kristuksen, joka on riippunut ristillä ja tehnyt meidät autuaiksi, se on kyllä totta, mutta he kieltävät sen, minkä kautta me hänet saamme, toisin sanoen: välimiehen, tien, sillan ja portaat; ne he särkevät. ” - Siinähän on pääasia! Mitä minua hyödyttää, jos joku sanoo minulle: ”On olemassa kallis aarre. Käyhän noutamassa se itsellesi! Sinun tarvitsee vain ottaa se”, mutta ei sano minulle, missä se on, mitä tietä minun on käytävä, mitä välinettä käytettävä saavuttaakseni sen? Silloin sanon hänelle: Lakkaahan jo lavertelemasta suuresta aarteestasi, jonka kristinusko sisältää. Mutta jos kysyn, kuinka minä sen saan, silloin he eivät sano minulle, mistä sen voin löytää. Syystä sanotaan kirkkovirressä:
”Sun sanas, kaste, pöytäsi
On murheessa mun riemuni.
Ne aarteenani ovat,”
Se joka ei sieltä aarrettaan etsi, jää vaille kultaa, vaikka se kimaltaisikin; se on vain katinkultaa. (s. 228-229).
”Aarteen luoksenpääsy ja tarjoaminen, sen käyttö ja omistus evätään ja riistetään minulta. Näin kiihkohenget haastelevat myös paljon Jumalasta, syntien anteeksiantamuksesta ja Jumalan armosta, samoin siitä, että Kristus on kuollut; mutta kun tulee kysymys siitä, kuinka saan Kristuksen ja kuinka armo tulee minun tyköni, niin että minä saan sen omakseni ja syntyy kosketus meidän välillämme, silloin he sanovat: Hengen yksin on se tehtävä; he johtavat minut apinanhännälle sanoen, etteivät ulkonainen ja suullinen sana, kaste ja sakramentti hyödytä mitään, mutta kuitenkin he saarnaavat armosta. Se on samaa, kuin jos minulle julistettaisiin aarretta ja kerrottaisiin siitä kaikenlaista kaunista, mutta riistettäisiin minulta avain ja silta, joiden avulla voisin päästä aarteen luo. Nyt on Jumala järjestänyt asian niin, että tämä aarre annetaan ja tarjotaan meille kasteen, ehtoollisen sakramentin ja ulkonaisen sanan välityksellä. Ne näet ovat ne välineet ja neuvot, joiden kautta me pääsemme Jumalan armon luo. Mutta ne he kieltävät.” (s.229-230).
Walther lainaa Tunnustuskirjojen Schmalkalden uskonkohtaa (s.265, 10), jossa ovat Lutherin kuuluisat sanat: ”Meidän täytyy siis pitää kiinni siitä, että Jumala ei tahdo olla tekemisissä meidän ihmisten kanssa muulla tavalla kuin ulkonaisen sanansa ja sakramenttiensa välityksellä. Kaikki se, mistä ilman tätä sanaa ja sakramenttejä Hengestä kerskaillaan, on perkeleestä.” (Tunnustuskirjat SLEY 1948, s.265, Walther: Laki ja evankeliumi, s.222).
C. F. W Walther: Laki ja evankeliumi, 25 väitettä:
I väite.
Koko pyhän Raamatun, sekä Vanhan että Uuden testamentin opinsisällön muodostaa kaksi toisilleen perusteellisesti vastakkaista oppia: laki ja evankeliumi.
II väite.
Puhdas opettaja on ainoastaan se, joka ei vain esitä kaikkia uskonkohtia Raamatun mukaisesti, vaan myös erottaa oikein toisistaan lain ja evankeliumin.
III väite.
Lain ja evankeliumin oikea erottaminen on kristityn ja jumaluusoppineen vaikein ja suurin taito, jonka ainoastaan Pyhä Henki kokemuksen koulussa opettaa.
IV väite.
Oikea tieto lain ja evankeliumin erottamisesta ei ole ainoastaan ihana valo koko Raamatun oikeaan ymmärtämiseen, vaan Raamattu on ilman tätä tietoa myös suljettu kirja ja jää siksi.
V väite.
Ensimmäinen, samalla ilmeisin ja karkein tapa sekoittaa keskenään laki ja evankeliumi on tehdä paavilaisten, socinolaisten ja järkeisoppineiden tavoin Kristuksesta uusi Mooses eli lainantaja ja näin evankeliumista tekojen oppi ja sitä vastoin paavilaisten tavoin tuomita ja kirota ne, jotka opettavat evankeliumista, että se on sanoma Jumalan vapaasta armosta Kristuksessa.
VI väite.
Toiseksi ei Jumalan sanaa jaeta oikein, jos ei saarnata lakia sen kaikessa ankaruudessa eikä evankeliumia sen täydessä suloisuudessa, vaan sekoitetaan lakiin jotakin evankeliuminomaista ja evankeliumiin jotakin lainomaista.
VII väite.
Kolmanneksi ei Jumalan sanaa jaeta oikein, jos saarnataan ensiksi evankeliumia ja sitten lakia, ensiksi pyhitystä ja sitten vanhurskautusta, ensiksi uskoa ja sitten parannusta, ensiksi hyviä tekoja ja sitten armoa.
VIII väite.
Neljänneksi ei Jumalan sanaa jaeta oikein, jos julistetaan lakia syntiensä tähden kauhistuneille tai evankeliumia suruttomille.
IX väite.
Viidenneksi ei Jumalan sanaa jaeta oikein, jos lain satuttamia ja kauhistamia syntisiä, sen sijaan että heitä ohjattaisiin sanaan ja sakramentteihin, neuvotaan rukoilemalla ja kilvoittelemalla itse ponnistelemaan armontilaan, nimittäin rukoilemaan ja kilvoittelemaan, kunnes tuntevat Jumalan heitä armahtaneen.
X väite.
Kuudenneksi ei Jumalan sanaa jaeta oikein, jos uskosta saarnataan niin, että kuollut totenapitäminen tekee vieläpä kuolemansynneistäkin huolimatta Jumalan edessä vanhurskaaksi ja autuaaksi, tai niin, että usko vanhurskauttaa ja tekee autuaaksi rakkauden ja uudistuksen tähden, jotka se vaikuttaa.
XI väite.
Seitsemänneksi Jumalan sanaa ei jaeta oikein, jos tahdotaan evankeliumilla lohduttaa ainoastaan niitä, jotka lain vaikutuksesta ovat katumuksen tilassa, eivät Jumalan vihan ja rangaistuksen pelosta, vaan rakkaudesta Jumalaan katuen.
XII väite.
Kahdeksanneksi ei Jumalan sanaa jaeta oikein, jos opetetaan, että katumus on uskon ohella syntien anteeksiantamuksen syy.
XIII väite.
Yhdeksänneksi ei Jumalan sanaa jaeta oikein, jos siten vaaditaan uskoa, kuin ihminen kykenisi sen itse ottamaan tai ainakin siihen myötävaikuttamaan, sen sijaan, että yritettäisiin saarnaamalla itse evankeliumin armolupauksia saada se sydämessä syntymään.
XIV väite.
Kymmenenneksi ei jumalan sanaa jaeta oikein, jos vaaditaan uskoa vanhurskautuksen ja autuuden ehtona ikään kuin ihminen ei tulisi vanhurskaaksi ja autuaaksi Jumalan edessä ainoastaan uskon kautta, vaan myös uskon tähden, uskon perusteella ja uskoon katsoen.
XV väite.
Yhdenneksitoista ei Jumalan sanaa jaeta oikein, jos evankeliumista tehdään parannuksen saarna.
XVI väite.
Kahdenneksitoista ei Jumalan sanaa jaeta oikein, jos saarnataan, että erinäisistä paheista luopuminen sekä erinäisten tekojen ja hyveiden harjoittaminen on jo tosi kääntymys.
XVII väite.
Kolmanneksitoista ei jumalan sanaa jaeta oikein, jos kuvataan uskovaiset sellaisiksi, jollaisia he eivät kaikki eivätkä aina ole, mikäli on kysymys sekä uskon vahvuudesta että sen tuntemisesta ja hedelmistä.
XVIII väite.
Neljänneksitoista ei Jumalan sanaa jaeta oikein, jos kuvataan ihmisten yleistä turmelusta niin kuin tosi uskovatkin eläisivät vallalla olevissa ja hillittömissä synneissä.
XIX väite.
Viidenneksitoista ei jumalan sanaa jaeta oikein, jos saarnataan niin, että erinäiset synnit eivät ole jo sinänsä tuomittavia, vaan ovat sinänsä anteeksiannettavia.
XX väite.
Kuudenneksitoista Jumalan sanaa ei jaeta oikein, jos pelastuminen tehdään riippuvaksi kuulumisesta näkyväiseen oikeauskoiseen kirkkoon ja väitetään, ettei kukaan jossakin yksityisessä uskonkohdassa erehtyvä voi pelastua.
XXI väite.
Seitsemänneksitoista ei Jumalan sanaa jaeta oikein, jos opetetaan, että sakramentit vaikuttavat pelastuksen ex opere operato.
XXII väite.
Kahdeksanneksitoista ei Jumalan sanaa jaeta oikein, jos herätys ja kääntymys väärin erotetaan toisistaan ja sekoitetaan keskenään se, ettei voida uskoa, ja se ettei ole lupa uskoa.
XXIII väite.
Yhdeksänneksitoista ei Jumalan sanaa jaeta oikein, jos lain vaatimuksilla, uhkauksilla tai lupauksilla yritetään saada uudestisyntymättömät luopumaan synneistä ja tekemään hyviä tekoja ja yritetään näin tehdä heistä hurskaita, mutta uudestisyntyneet pakotetaan lainomaisella käskemisellä hyvään sen sijaan, että heitä evankelisesti kehotettaisiin.
XXIV väite.
Kahdenneksikymmenenneksi ei Jumalan sanaa jaeta oikein, jos kuvaillaan anteeksiantamaton synti Pyhää Henkeä vastaan sellaiseksi, että se suuruutensa tähden on anteeksiantamaton.
XXV väite.
Kahdenneksikymmenenneksiensimmäiseksi ei Jumalan sanaa jaeta oikein, jos ei anneta evankeliumin yleensä olla opetuksessa etualalla.
(C. F. W. Walther: Laki ja evankeliumi, SLEY, 1952, s. 8-12).
1 tykkäys
Kirja on todella loistava ja jokaisen uskovan kristityn olisi hyvä lukea se, koska se avaa ikkunan ymmärtää tätä kaikin puolin sekavaa aikaamme, jossa niin erilaiset näennäiskristilliset tahot jylläävät ja ehkäisevät ihmisiä pääsemästä sisälle kristinuskoon sekoittamalla tekoja vanhurskautukseen. Nämä ratkaisua jms. painottavat tahot eivät käsitä Jumalan jo sovittaneen ihmiskunnan Poikansa teon kautta ja evankeliumin olevan siten vapaan kaikista ihmislähtöisistä lisäyksistä. Kirjan teesi no: 9 on erittäinkin valaiseva tässä suhteessa.
Evankeliumiyhdistys on muuten julkaissut kirjasta lyhennelmän tai ehkä oikeammin tiivistelmän vuonna 1994 nimellä “Jumalan kyllä&Jumalan ei.” Oletko muuten lukenut sen? Itse tykkään siitä kun siinä asia esitetään ilman toistuvia vertauksia esimerkkitapauksista ja siten se ei ole niin sekava.
1 tykkäys