Minkälaisia kokemuksia teillä on Tuomasmessusta? Itse olen muutaman kerran käynyt 90-luvulta lähtien. Olivat minua miellyttävällä tavalla sisällöltään ja muodoltaan monipuolisia messuja - tosin sen jälkeen olen ollut fiiliksissä ihan “tavismessuissakin”, joissa musiikkiin on satsattu. Sitä kumma kyllä Jumalan Sanakin puhuttelee eri tavalla kun se kehystetään ihmisten panostuksella ja taidolla.
Yllätyin kun luin nimimerkin @Silvanus kommentin, että Tuomasmessu ei ole evlutin messu ensinkään vaan Tuomasyhteisön messu. Onko ehtoollinen kuitenkin täysin “pätevä”? Onko tämä järjestely vastaava kuin esim. Lähetyshiippakunnalla ja Sley:llä?
Yksipuolisesti sanottu. Monissa seurakunnissa nimenomaan seurakunta järjestää Tuomasmessuja. Onkohan Helsinki jopa ainoa, jossa järjestäjänä on Tuomasyhteisö?
Kävin lukemassa Tuomasyhteisön sivuja. Omissa puheissaan ilmaisevat olevansa osa evlut-kirkkoa. @Silvanus vaikuttaa tuntevan hyvin kirkon säännöt ja juridiikan “mikä-mitäkin-on-hengessä”, joten tulisikohan hänen näkemyksensä sieltä maallisen kirkkojärjestyksen puolelta?
Helsingissä Tuomas yhteisö järjestää ne yhteistyössä seurakunnan kanssa. Tämä yhteistyö tekee niistä kai virallisesti evl:n uskonnollista toimintaa, vaikka kirkon järjestystä rikotaankin.
Siinä tapauksessa monet seurakunnat rikkovat kirkkojärjestystä jatkuvasti. Ei Tuomasmessu ole todellakaan ainoa perinteisestä poikkeava messu.
Minulle on aikoinaan selitetty, että seurakunnan päämessun on oltava käsikirjan mukainen, muissa voidaan toimia vapaammin joissakin kohdin. Toki tietyt messun osat on oltava aina mukana, kuten synnintunnustus ja ehtoollisliturgia.
Jos vain käsikirjan mukainen messu on sallittu, niin kaikki riemumessut, afrikkalaiset messut, uuden verson messut ja monet, monet muut ovat kirkkojärjestyksen vastaisia. Valtaosa näistä on seurakuntien järjestämiä, ei järjestöjen.
Enpä osaa perustella muulla kuin mielikuvalla. En pidä viidesläisyyttäkään samanlaisena kuin esim. körttiläisyyttä ja lestaodilaisuutta. Ehkä jakolinja on maantieteellinen. Mielikuvani ei perustu mihinkään faktaan, jonka voisin pöydälle heittää.
Lähtökohtaisesti - ja juridisesti - kirkon jumalanpalveluksia ovat ne, jotka kirkko järjestää. Yhdistykset eivät, de iure, ole osa kirkkoa, vaan ne ovat itsenäisiä aatteellisia yhdistyksiä, joilla voi olla kirkon “aatteesta” poikkeava aate. Kirkko ei toki myöskään ole pelkästään aatteellinen yhdistys, vaan myöskin yhteisö.
Tämän sanottuani nämä nyt varmaankin asettuvat selkeämmin: kirkon jumalanpalveluksia ovat ne, jotka kirkko järjestää. Kirkko jakaantuu seurakuntiin, hiippakuntiin ja keskushallinnon elimiin. Eli jos nämä ovat mukana jonkun messun järjestämisessä, messu on kirkon messu, ja kirkon vallankäyttö koskettaa myös ko. messua.
Sley, Tuomasyhteisö ja muut herätysliikkeet suhtautuvat tähän siten, että mikäli heillä on sopimus yhteistyöstä paikallisseurakunnan kanssa, heidän messunsa on myös virallisesti kirkon messu. Mikäli tätä sopimusta ei ole, heidän messunsa ei ole virallisesti, de iure, kirkon messu.
Oma lisänsä tulee siitä, että jos herätysliikkeet pitävät messuja, joissa toimii kirkon pappisvirassa oleva pappi, niin periaatteessa papin tulisi toimia kirkon säädösten mukaan, koska hän on luvannut pappisvihkimkysessään näin, ja järjestys määrää näin. Hänen täytyisi siis toteuttaa muodollisesti evl.fi messu, vaikka sillä ei olekaan de iure sama asema.
Toki sitten voidaan puhua hengellisestä yhteydestä kirkkoon. Minun näkemykseni on, että mikäli yhdistyksen messussa on kirkon pappi ja noudatetaan kirkon rituaalia (jumalanpalvelusjärjestystä eli kirkkokäsikirjaa), niin sitten messu on hengellisesti kirkon yhteydessä. Muutoin yhteys on selvästi vaillinainen. Hengellinen yhteyskään ei tietenkään ole de iure yhteys.
De iure -yhteys näkyy tällä hetkellä parhaiten siinä, voidaanko messussa kerätä kolehti. Kirkon messuissa voidaan kerätä kolehti rahankeräyslain perusteella ilman erityistä lupaa. Yhdistysten messuissa ei voida kerätä kolehtia, ellei sille ole haettu rahankeräyslupaa. Tämä on oikeudellinen ero näiden kahden välillä. Muitakin oikeudellisia eroja on; kirkon valtaelimillä (piispa, kirkkoherra, valtuustot) ei ole periaatteessa mitään oikeutta vaikuttaa siihen, mitä yhdistysten messuissa tehdään, mutta ne voivat päättää, mitä kirkon messuissa tehdään.
Tämä on aivan totta. Kirkkojärjestyksen ajatus on menneen maailman jäljiltä siellä, yhtenäiskulttuurin vaatimus. Jos kuitenkin sitä katsotaan juridisesti, niin kuin on kirjoitettu, niin papit sitoutuvat pitämään kaikki jumalanpalvelukset käsikirjan mukaan, ja käsikirja ei taivu läheskään niihin kaikkiin erikoisjumalanpalveluksiin, joihin sitä yritetään taivuttaa. Tuo myöhäisempi “seurakunnan päämessun on oltava käsikirjan mukainen, muissa voidaan toimia vapaammin” on vähän niin kuin Mooseksen lupaus erokirjasta, mutta sitä ei ole kirjoitettu kirkon lakiin ja järjestykseen mihinkään.
Tämä on aivan totta. Monet seurakunnat rikkovat kokonaiskirkossa päätettyä jumalanpalvelusjärjestystä vastaan.
Tehdäänpä vielä sellainen erottelu, että LHPK/Säätiö ei tällä hetkellä ole missään suhteessa ev.lut. kirkkoon virallisesti eikä sen toiminta ole missään muodossa evlutin toimintaa. Sley, Kansanlähetys ja kumppanit ovat kirkon kanssa yhteistyössä. Sleyn messuissa useimmiten noudatetaan kirkkokäsikirjan messukaavaa suht jämptisti, Kansanlähetyksellä taas pääsääntöisesti ei, vaan tilaisuus on vapaamuotoisempi ja vain ehtoollisosa käsikirjan mukainen. Tuomasmessu taitaa käytännössä aina olla paikallisseurakunnan kirkkotilassa, eli yhteys kirkkoon on siinä mielessä kiinteämpi kuin herätysliikkeillä, vaikka messukaava on tosiaan ihan omansa. Omat tuomasmessukokemukseni ovat kymmenen vuoden takaa ja pienemmän paikkakunnan toiminnasta, Helsingin tai muiden isojen kaupunkien tuomasmessuissa en ole käynyt ikinä, joten en osaa ottaa niihin kantaa. Silloin aikanaan Porissa jäi ihan positiivinen fiilis, mutta sen jälkeen muualla ilmoituksia katsellessa ainakin mainostus on antanut vaikutelman aika liberalisoituneesta meiningistä.