Tuomio voi olla vapauttavakin - sanojen pelkääjät

Kirkko koettaa ilmeisesti hioa julkisuuskuvaansa sellaiseksi, ettei se ärsytä ketään, vaan miellyttäisi hajuttomana ja mauttomana mahdollisimman monia.

Kaikki ikävät vanhat käsitykset, perinteet ja opit pitää toki siivota pois sekulaarista yhteiskunnastamme, jotta kirkko kelpaisi tasa-arvoisena kaikkien muitten yhdistysten ja kerhojen joukkoon. Nyt on huomio kohdistettava kirkon tiettyihin nimityksiin ja termeihin, mitkä eivät ole riittävän siloiteltuja solahtaakseen kuuntelijan korvasta sisään ja toisesta ulos. Rakkaudellisesti.

Erityisesti sana TUOMIO pitää karsia pois kirkosta, se jotenkin kalskahtaa ikävältä nykyihmisen korvissa. TUOMIOkirkko ja TUOMIOrovasti… hui kauheaa! Seuraavaksi varmaan poistetaan myös sana “synti”, sillä sehän on vain tulkintakysymys, eikä kukaan oikeastaan ole enää (nykyään?) syntinen. Siksi ei pelastustakaan tarvita. Jo useampi vuosi sitten on ehdotettu liberaaleissa ja rakkaudellisissa piireissä, että Raamatustakin tulisi poistaa se ikävä ja verinen kuvaus Jeesuksen kidutuksesta ja ristinkuolemasta.

Ei sen Jeesuksen enää tarvitse ristinkuolla kun kukaan ei enää ole syntinen, ja siksi ei TUOMIOtakaan enää kirkossa tarvita.

Uudet nimitykset olkoon siis:

Tuomiokapituli —> kirkon pääbyrokratia

Tuomiorovasti —> emeritus-kahvittelija

Tuomiokirkko —> huruporukan pääpytinki

Tai jotain somempaa. Joku uusmedian meedio varmaan viidelläsadallatuhannella sorvaa sopivan pyöreän mitäänsanomattomat uusnimikkeet, mitkä sopisivat mille tahansa yhdistykselle, jonka prinsiipeistä ja agendasta ei kukaan mitään tajua, mutta mikä varmaan tekee paljon hyvää. Vähän niinkuin se Helsingin uusi vaakuna, missä on laimean vihreä ja haalistuneen vaaleanpunainen kuvaamassa osuvasti pääkaupunkimme aatemaailmaa.

Kun kirkossa ei enää siis tarvita TUOMIOta, kun jengi ei tee SYNTIä, vaan ainoastaan toteuttaa omaa visiotaan, eikä näinollen myöskään tarvita PELASTUSta eikä RISTINKUOLEMAa, eikä siis JEESUSTAkaan. No ei oikeestaan tarvita kirkossa JUMALAAkaan, eikä kukaan kai oo enää kuullut PYHÄSTÄ HENGESTÄ .

SItäpaitsi kirkolla on kivoja mediapersoonia, tuttuja myös tv:stä, ja tosi-tv:stä, missä nahistelevat poliisien kanssa ja muuta hyvää actionia, vähän kuin duudsonit. Jengi tuntee ne, toisin kuin Jeesuksen tai henget.

Sitten saadaan kirkot täyteen, kun noi kirkon mediavaikuttajat järkkää kaljailtoja kirkkoihin, ja cross-dressing ja gender-bender-bileitä, ja sellaisia kivoja kerhoja kuin tutustu viherkasvien kotikasvatukseen, ekana iltana hampun eri lajikkeet.

Horjuvan taloutensa korjaamiseksi kirkko myös voisi käyttää tyhjinä kumisevia kirkkotilojaan tarjoamalla pikavippi- ja pankkipalveluja, ja erilaista kaupustelua ja anniskelua.

Tai sitten ei. Vaan ihan jotain muuta, ja siihen ei tarvita kuin yksi opaskirja.

2 tykkäystä

Tuomiokirkko ja siihen liittyvät ovat kylläkin hassuja käännösvirheitä alunperin, koska pohjana oleva Domus tarkoittaa kotia. Kotikirkko on pikkuisen toisenlainen sana kuin tuomiokirkko…:slight_smile:

Sinänsä olet oikeassa siinä että tyypillistä ajallemme on pyrkiä siistimään ja siloittelemaan kristinuskoa myös sanojen tasolla.

Mutta lopulta en usko siihenkään, että kirkon varsinainen sanoma olisi tuomio. Evankeliumi on kirkon aarre. Kysymys on siitä, säilyykö se puhtaana vai sekottuuko se muihin aatteisiin. Ja siitä, kelpaako se. No, aina on vain osa ihmisistä ottanut armon sanan vastaan. Armon aika nyt kuitenkin on. "Tänään on pelastuksen päivä. "

3 tykkäystä

Eipä tietenkään kirkon pääasia ole tuomio vaan pelastus, pelastukseen ohjaaminen. Sekin oikeastaan on tuomio, mutta sellainen, missä rangaistusta ei määrätä, koska Vapahtaja on meidän pahat tekomme sovittanut, ja meille aukeaa mahdollisuus pelastukseen.

Vierastan kaikessa sellaista newspeak:ia ja kielipeliä, mikä etenee niin pitkälle että asiasisältö muuttuu. Joskus jopa täysin päinvastaiseksi. Sanansiloittelu miellyttämismerkityksessä on kuin väärennys.

Jos kirkossa ei saarnata lakia, niin juuri kukaan ei tarvitse Kristusta mihinkään. Laki tarvitaan jotta synti tulisi suureksi. Itsekkäät sydämet pitää ensin murskata, jotta evankeliumi kelpaisi.Tämän päivän yhteiskunta ja sitä seuraileva kansankirkko on täynnä armonvarkaita ja kastettuja pakanoita, joille pitää saarnata helvetin kadotusta ja tuomiota. Ajatelkaapa. mikä herätys syntyisi jos kirkoissa alettaisiin oikeasti saarnaamaan lakia ?

1 tykkäys

En ole lainkaan varma, että helvetin tuomion saarnaa kuuleva kansankirkon väki siitä varsinaisesti heräisi. Kyllä ne papit jotka sitä (siis muille kuin omalle sisäpiirilleen, perinteen vuoksi) jakaisivat, jäisivät ilman laumaa.

Ei tällaiset äärimmäisyydet ole kirkon varsinainen juttu. Ei toisaalta kaiken pehmentely ja pyöristely - jossa siis olen Sakarjan kanssa samaa mieltä - mutta ei toisaalta helvetin tuomionkaan ottaminen lyömäaseeksi.

Kirkossa on uskottava siihen että Jumalan sana on elävä ja että sakramenteissa hän lupauksensa mukaan vaikuttaa ja on läsnä.

Enemmän kuin tuomion enkeleitä, kirkkokansa tarvitsee rukoilijoita ja uskollisia paimenia sekä matkakumppaneita.

Jumalan sanaanhan sisältyy sekä evankeliumi että kehotus uuteen elämään. Sananjulistajien ja muita armonvarkaiksi syyttävien pitää itse mennä oikeasti sanan alle ennen kuin lähtevät tuomitsemaan.

1 tykkäys

Kannattaisi ehkä ottaa riski ja kokeilla.

Onhan Suomenkin kirkkohistoriassa esimerkkinä Laestadius, joka saarnasi maallistuneelle kirkkokansalleen Jumalan ankaraa vanhurskautta, ja sai Lapin kansan massoittain heräämään. Tämän jälkeen Raattamaan ansatsi, evankeliumin sana ja absoluutio tehosivat sytyttäen armoa kaipaaviin sydämiin täyden varmuuden armosta ja pelastuksesta. Monesti lestadiolaisuutta on syytetty tarrautumisesta subjektiivisesti koettuun armonmerkkiin, mutta kyllä sielläkin oli lopulta perustana lupauksen sana, johon sai uskoa ilman mitään tunteita.

Vaikka Laestadiuksella olikin paljon arveluttavia (luterilaisesta tunnustuksesta poikkeavia) aikakaudelleen ominaisia rigoristis-pietistisiä painotuksia, niin kyllä hänen tyylinsä kaltaisessa kaksiosaisessa saarnassa evankeliumin kirkas armo näkyy kirkkaammin saarnan alkuosassa kuvailtua lain tummaa taustaa vasten. Juuri tästä tulisi ottaa mallia.

1 tykkäys

Toisaalta @Sameli minusta jossain mainitsi hyvin, että itse asiassa asia ei mene aivan näin. Samoin kuin domus tarkoittaa kotia, niin se tarkoittaa myös (raas)tupaa talona. Niinpä raastuva-talossa-kodissa annettu päätös nimettiin tuomioksi itse talon mukaan, samoin kuin tuomiokapituli, domus capituli, nimettiin tuomiokapituliksi talon mukaan.

Ymmärsinkö oikein, Sameli?

[quote=“Silvanus, post:7, topic:1953, full:true”]Ymmärsinkö oikein, Sameli?
[/quote]

Tosiaan. Aina kannattaa kysyä asianosaisilta, kun se vain on mahdollista.

3 tykkäystä

Saksan sanan Dom (mm. tuomiokirkko, katedraali) sanotaan johtuvan ranskan sanasta dôme, joka tulee italian sanasta duomo, joka tulee kirkkolatinan sanasta domus (ecclesiae), joka on latinannos kreikan sanasta οικος της εκκλησιας (oikos tes ekklesias) = kristillisen seurakunnan talo.

2 tykkäystä

Tuomiokirkkoa tuskin kukaan yhdistää tuomioon, mutta mikäli se on pakko muuttaa, niin katedraali olisi ihan hyvä.

Muuten pidän käsitteiden byrokraattista uusimista pelleilynä, mutta täytyyhän yliopistokoulutettujenkin jostain palkkansa saada, joten miksei siis hassuista leikeistä?

2 tykkäystä

Eikä olisi. Suomenkielisen termin tilalle vierasperäinen, ja sellainen, jonka merkityssisältöä ei kukaan arvaa, oikein tai väärin? Ei kiitos. Parempi olisi kehittää uusi sana, joka kuvaa tuomiokirkon/katedraalin tehtävää ja merkitystä.

Kyllähän katedraali on suomen sana. Varmaan kohtuullisen vanha laina. Ei ihan yhtä vanha kuin kirkko, mutta kuitenkin. Ja lainasanahan se on eurooppalaisissakin kielissä.

1 tykkäys

Ei mitään uusia sanoja. Kuulin tämän uutisen ja mieleen tuli, mitä joku on jossain joskus sanonut: typeryys on ehtymätön luonnonvara.

1 tykkäys

Oikein oli ymmärrretty. Tosin facen puolella nyt joku filologiaa garrastava teologi (tai mahd. päinvastoin) oikaisi tuon kritiikittä eteenpäin jakamani tiedon: germaanisissa kielissä onkin ihan oma tuomiota merkitsevä sana, joka siis on ruotsin dom- ja (be)döma -sanojen pohjana ja sitä kautta sitten tullut myös suomen kieleen. En viitsi nyt lähteä sieltä tuota uutta viisautta etsimään, mutta uskottavalta se kuulostaa. Eri asia on sitten, pystytäänkö ikiaikaiseksi kristallisoitunutta sanontaa miksikään muuttamaan ja onko mielekästä yrittääkään.

2 tykkäystä

Noh. Tuomio voi olla myös vapauttava.

D

Ketju suljettiin automaattisesti 13 päivän kuluttua viimeisestä viestistä. Uusia vastauksia ei voi enää kirjoittaa.