Palaan vielä pohtimaan ääneen tuota kuolleiden ylösnousemisen tapaa. @Mauriina kirjoitti että saamme uuden, terveen ruumiin. @timo_k taas kirjoitti että kuolleet nousevat haudoistaan.
Nämä ovat tietysti asioita joita emme voi varmasti tietää ja vaikka tietäisimmekin, emme luultavasti osaisi selittää miten kaikki tapahtuu.
Silti olen miettinyt aika paljonkin näitä, ne tuntuvat olevan asioita jotka kokoavat yhteen paljon kristillistä maailmankäsitystä, vaikka tiedon ja ymmärryksen mahdottomuudessa kaikki jääkin vähän sumuiseksi.
Minulle on tärkeää lähteä ajattelemaan siitä oletuksesta että kaikki mistä puhutaan tapahtuu tässä aineessa ja tilassa missä kaikki muutenkin tapahtuu. Kristillinen opetus on totta konkreettisesti, eikä mitään satuja henkisestä maailmasta. Minulle sille on kristologinen peruste. Jos Raamatussa sanotaan kaiken tulleen luoduksi Kristuksessa ja Hän pitää kaikkea koossa, ja Hän on myös inkarnoitunut tähän kaikeuteen, tähän aineeseen, silloin on tärkeää että kaikki tapahtuu tässä. Vaikka en tietäisi mitä kaikkia mahdollisuuksia ja ominaisuuksia aineeseen sisältyy.
Minusta on esimerkiksi kiinnostavaa ajatella missä ovat nyt ne atomit jotka Jeesuksen elinaikana muodostivat hänen ruumiinsa. Niistähän osa on nimittäin palautunut kiertoon, hänestä on lähtenyt hilsettä ja putoillut hiuksia ym. ym. Sitten on ne atomit jotka hänessä oli kirkastusruumiina taivaaseenastumisessaan. En koskaan ajattele että taivaaseenastumisessa Jeesus lakkasi olemasta ainetta, vaan että sillä hetkellä aine alkoi toteuttaa niitä ominaisuuksiaan joita emme yleensä näe ja koe. Aine pyhittyy lopulliseen tilaansa Kristuksen kautta, mutta säilyy aineena.
Modernista fysiikasta olemme myös oppineet että aineella ihan tässä meidän kokemusmaailmassamme on ihmeellisiä ominaisuuksia. Voivatko esimerkiksi Jeesuksen kirkastusruumiin muodostavat atomit virittyä hänestä elämänsä aikana hilseilleiden atomien kanssa ja Jeesuksen maailmaa pyhittävän jumalallisen energian olla siis tätä kautta aivan yksinkertaisen aineellista. Itse uskon tähän ja tällä on myös yhtymäkohtansa kirkon opetukseen reliikeistä.
Mistä sitten koostuu ihmisten tuleva ylösnousemusruumis ja vielä edelleen, mistä koostuu ihmisten lopullinen kirkastusruumis viimeisen tuomion jälkeen?
Olen sitä mieltä että fyysisessä kuolemassa ei ihmisestä erotu aineeton ja aineellinen osa toisistaan. Sielu on ihmisen energeettinen osa ja siis koostuu aineesta, samoin kuin fyysinen materiaruumiskin. Fyysinen materiaruumis palaa aineen kiertoon luonnonlakien mukaan. Kuoleman jälkeen ihmisen persoona ei voi enää hallita omanaan sitä materiaa josta ruumis koostui kuoleman hetkellä.
Kun kuolleet nousevat ylös viimeiselle tuomiolle, he ilmeisesti taas saavat yhteyden siihen aineeseen joka oli heidän ruumiinsa kuoleman hetkellä. Mutta missä se aine silloin on? Ja kokoontuuko se aina maailman ääristä paikkaan x ollakseen taas yhdessä ja samassa kohdassa yhtenäinen ruumis joka kuuluu ihmisen sieluosan kanssa yhteen? Vai palautuuko vain ihmisen energiaosan ja aineellisen osan yhteys vaikka ne eivät sijaitsisikaan samassa paikassa X? Ja niinkuin ihmettelin jo aiemmassa viestistäni tästä aiheesta, miten ratkaistaan se kysymys että minun ruumiini atomit ovat ehtineet olla muissakin ruumiissa kuin omassani? Muodostammeko yhden Kristus-ruumiin jolla on yhteytensä myös kaikkiin luonnon muihinkin kappaleisiin kuin ihmiisiin?
Mitä jos atomini ovat olleet osa jotain todella paatunutta syntistä, kun taas minut havaittaisiin pysyneen Jumalan armon tilassa? Millä tavalla minun pyhittymiseni pyhittää sitä toista jonka ruumiissa atomini ovat jossain vaiheessa olleet?
Minäkin jätän jälkeeni koko ajan atomeja. Milloin missäkin mielen ja armon tilassa. Millaista energiaa ne välittävät maailmankaikkeudessa?
Onko minun olemisellani armon tilassa suuri merkitys sille miten maailmassa voidaan?
Nämä asiat tuntuvat suurilta ja yli voimieni meneviltä, mutta tiedän että Kristus on osa tätä ainetta ja maailmankaikkeutta ja sitä kautta maailmaan virtaa koko ajan ehtymätön armovoiman virta.