Lainaamasi kohta viestissäni oli tosiaankin huono. Kyllä ruumis kuolee, toki. Siitähän BWV127:ssakin lauletaan. Yritin jotenkin tiivistää sanoiksi itselleni vierasta ja vastakkaista näkemystä sille uskolle, joka välittyy luterilaisessa virsiperinteessä, kantaattien sanoissa, runoudessa ym.
1 tykkäys
Kyllä näinkin, mutta ruumis on myös sama. Kristuksen ruumista ei löydetty haudasta, se oli poissa. Hän oli esikoisena. Ylösnousemusruumis on samanlainen ja erilainen.
Ehkä sielun pääsemistä taivaaseen korostetaan, koska sen koetaan olevan jotenkin lähempänä, yleinen ylösnousemus viimeisenä päivänä on monen mielestä jossain kaukaisuudessa, eikä siitä olisi lohduksi nyt ja tässä surevalle. Kristityn kyllä pitäisi aina elää kuin viimeistä päivää, sillä kristinuskoon kuuluu myös Kristuksen paluun odottaminen ja uskominen sen pikaisuuteen. Nykyisin kirkossa tästä aiheesta puhumalla saa kyllä nopeasti hihhulin maineen.
5 tykkäystä
Minulle taas on tärkeää, että “tämä” ei suinkaan ole kaikki, vaan on myös taivas ja kaikki sen henkiolennot - ja ennen kaikkea on luomaton todellisuus. Minusta tuo lähestymistapasi on melko hyödytön hengellisten asioiden suhteen, ja johtaa juuri skolastikkojen kaltaiseen spekulointiin siitä, montako enkeliä mahtuu neulan kärjelle. Siinä on se läntinen perusvirhe, että luomattomat asiat ajatellaan luotuisiksi asioiksi ja sitten niitä tarkastellaan yhdellä ja samalla metodilla. Se ei ole koskaan onnistunut, ei onnistu nyt, eikä tule onnistumaan tulevaisuudessakaan.
En esimerkiksi ikinä sanoisi, että “sielu on ihmisen energeettinen osa ja siis koostuu aineesta, samoin kuin fyysinen materiaruumiskin.” Ymmärrätkö sinä, mitä tuossa sanot? Sinähän käytännössä sanot, että sielu on materiaa. Niinpä sinun pitäisi pystyä tarkastelemaan sielua mikroskoopilla tmv. teknisellä apuvälineellä, niin kuin mitä tahansa muitakin materiaalisia atomeja, hiukkasia, soluja yms. Siihen et kuitenkaan pysty; et voi ottaa kuvaa ihmisen sielusta, näyttää sitä muille ja sanoa: “Tuossa se on, tuo on sielu!”
Tässä on juuri se syy, minkä takia lännen teologiassa tiede ja usko ajautuvat vuosisata toisensa jälkeen toistensa kanssa ristiriitaan: Kristuksen ihmeellinen syntymä nähdään tyystin luotuisuuden sisäisenä asiana, ja Jumalalle joudutaan etsimään aina vain uutta piileskelypaikkaa luotuisuuden sisältä. Jos hän ei ole ukkosessa ja maanjäristyksissä, niin ehkä sitten jossain pilven reunalla, tähtisumujen kätköissä, pimeässä energiassa, “jumalhiukkasessa” tai koko maailmankaikkeuden materian fyysisissä ominaisuuksissa jonkinlaisena universaalina luonnonlakien harmoniana - kun yksi materiaalinen piilopaikka tuodaan tieteen valoon, joudutaan nolona myöntämään, ettei Jumala ollut sielläkään, mutta samalla jo spekuloidaan hänelle uutta piilopaikkaa - ja kaikki tämä vain sen takia, että luomattomia asioita yritetään tarkastella metodilla, joka soveltuu vain luotuisuuden tarkasteluun. Uskontunnustuksessa sanotaan:
Uskon yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, joka on syntynyt Isästä ennen aikojen alkua, valo valosta, tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt ei luotu, joka on samaa olemusta kuin Isä ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä, joka meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden astui alas taivaista, tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja Neitsyt Mariasta ja syntyi ihmiseksi, ristiinnaulittiin meidän puolestamme Pontius Pilatuksen aikana, kärsi ja haudattiin, nousi kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu, astui ylös taivaisiin, istuu Isän oikealla puolella ja on kirkkaudessa tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, ja jonka valtakunnalla ei ole loppua.
On turha miettiä jotain yksittäisiä Jeesuksen partakarvan atomeja, kun hänen sanotaan tulevan kirkkaudessa. Ei siis ole ollenkaan sanottua, että hän palaisi samanlaisena lihassa olevana ihmisenä kuin mitä hän oli ollut kuolemaansa asti. Sitä paitsi hänen lähimmät opetuslapsensahan eivät edes tunnistaneet häntä hänen ylösnousemusruumiissaan. He tunnistivat hänet hengessä sekä hänen teoistaan, sanoistaan, vaikutuksestaan ym.
Olennaisinta on kuitenkin luodun ja luomattoman välisen eron pitäminen kristallinkirkkaana. Jumala ei toimi luotujen asioiden kautta vaan luomattomilla jumalallisilla energioillaan. Sen takia luodun maailmankaikkeuden tarkastelu esim. modernien kvanttifysiikkaa hyödyntävien mittalaitteiden yms. avulla ei kerro meille yhtikäs mitään Jumalasta - ei sittenkään, vaikka tarkastelun alla olisi Jeesuksesta “hilseillyt atomi”. Se olisi näet pelkästään luodun materian tarkastelua, ei minkään jumalallisen. Aine voi pyhittyä, kyllä, mutta ei siinä esim. pyyhkäisyelektronimikroskoopilla näy mitään silmin nähtävää muutosta - niin kuin ei näy eroa leivissä, joista toinen on konsekroitu ja toinen ei. Luodulta ja materiaaliselta osalta ne ovat ihan samanlaisia.
2 tykkäystä
Ollaan kaikesta käytännössä samaa mieltä. Voin olla yhtä aikaa kaikkea sitä mitä itse kirjoitan ja kaikkea sitä mitä sinä kirjoitat, eivät sulje toinen toisiaan pois. Vaikka kaikki “hengellinen” on olemassa aineessa sitä ei voi havaita aineesta rakennetuilla mittalaitteilla. En kirjoittanut että jumalallinen rakentuu aineesta vaan että jumalallinen rakentaa ainetta. Puu on yksi vaikka jumalallinen olisi puun puumaista osaa ja ns. luotu aine vihreitä lehtiä.
Olen kuullut spekulaation, että ylösnousemusruumis olisi neliulotteinen. Tämä antaisi selityksen sille, että Jeesus saattoi siirtyä lukittuihin huoneisiin tai vaihtaa hahmoaan niin, että oli välillä tunnistettavissa ja välillä ei. Neljännen ulottuvuuden kautta voi liikkua tavalla, joka pelkästään kolmiulotteisessa avaruudessa olisi mahdotonta, ja neliulotteisella ruumiilla voi olla kolmiulotteisessa avaruudessa erilaisilta näyttäviä projektioita.
Raamattuviitteenä esitettiin Ef 3:18: “Silloin te kykenette yhdessä kaikkien pyhien kanssa käsittämään kaiken leveyden, pituuden, korkeuden ja syvyyden”, jossa mainitaan neljä eri suuntaa.
Neliulotteisuutta on käytetty taiteessa kuvaamaan tuonpuoleista.
Salvador Dalilla on tunnettu teos Corpus Hypercubus, joka kuvaa Jeesusta ristiinnaulittuna neliulotteiseen kuutioon.
2 tykkäystä
“Luomattomilla” asioilla tarkoitat kaiketi Jumalasta “syntyneitä” asioita? Kuten Kristus Itse: “syntynyt, ei luotu”.
Vai onko hengellisyydessä vielä muita luomattomia tai jopa syntymättömiä asioita? Onko kaikki tässä: joko syntynyt tai luotu?
Kiitos tästä, pidän siitä kun mystiikka, henkilökohtainen visio ja taide kohtaavat.
Olen itse tuota mainitsemaasi raamatunkohtaa mietiskellen ajatellut paljon sitä miten aineessa avautuu pyhittymisen kautta uusia mahdollisuuksia kokea todellisuutta. Juuri noin, että olemisen kaikki ulottuvuudet alkavat hahmottua koettuun.
Me uskovat olemme Graalin malja.
1 tykkäys
Sen merkitys että kirkko vaalii liturgisen elämänsä jatkuvuutta näkyy mielestäni mm. siinä että tämänkaltaisia pohdintoja mitä Juho, minä, timo k ja Kulkuri olemme tässä julkistaneet, voidaan pohtia yhdessä, ymmärtää omien pohdintojemme mahdollisuuksien rajallisuus, ja sunnuntai toisensa jälkeen voimme palata pohdintojemme ytimeen ja alkulähteille liturgisessa rukouksessa.
Tarkkoja oppimuodostelmia tärkeämpää on ehkä kuitenkin tuo ylistämisen oikeellisuus ja puhtaus, ortodoksia. Sen lisäksi on tärkeää katolisuus, se että kirkon uhri kannetaan koko olevaisuuden puolesta.
1 tykkäys
Minun puoleltani varmastikin huonoa “tämän” määrittelyä tekstissäni.
Vaikea edes sanoa mitä tarkoitan. Varmaan jotain sellaista että jos aine voitaisiin hahmottaa kokonaisuudessaan sen nähtäisiin ilmentävän suoraan ja todella monitahoisesti jumalallisuutta, koska se rakentuu suoraan jumalallisesta. Runollisesti sanoisin että se rakentuu ilmentymänä Jumalan rakkaudesta. Jumalan rakkaus on luovaa.
Se mitä sinä kuvailet “tästä” aineesta, näyttäisi keskittyvän siihen rajalliseen kokemukseemme aineesta mikä on ihmisten yleinen aistein tai rakennetuin mittausvälinein havaittu todellisuus. Itse uskon ja luotan aineen olevan jotain paljon enemmän, koska sitä kristinusko mielestäni yrittää meille opettaa.
Aine ei ole siis mielestäni mikään Jumalan hylkäämä paikka, onhan se luotu Kristuksessa joka pitää sitä myös koossa. Aine on yhteys Kristukseen koska Kristuksessa aineellinen ihmisyys ja jumalallisuus ovat erottamattomasti yhtä.
Oma kokemukseni on että aineen elimellinen yhteys jumalallisen kanssa Kristuksen kautta jää kristittyjen keskusteluissa liian vähälle positiiviselle huomiolle, ja siksi pidän tärkeänä sitä korostaa.
Taitaa kuitenkin olla todella paha harhaoppi pitää itäiseen tapaan vahvalla fiiliksellä enkeleitä luomattomina. Ei ihme, että tuli skisma 
Eivät enkelit ole luomattomia. Ei idän kirkko sellaista opeta.
3 tykkäystä
Se on hyvä. Omat tietoni idän opetuksesta ovat yhtä vahvat kuin timo k:n läntisestä skolastiikasta, joten aina voi erehtyä.
3 tykkäystä
Juuri tällainen dikotomia elää inhimillisessä kristinuskon selityksessä tiukasti. Että on joku henkinen todellisuus, henkinen ja jumalallinen maailmankaikkeus tämän meidän maailmankaikkeutemme rinnalla. Itse sanoisin että meidän havaitsemamme maailmankaikkeus on luultavasti mittaamattomasti meidän havaintokenttäämme rikkaampi, syvällisempi ja henkisempi. Taivastodellisuus on osa luotua luomakuntaa mutta on silti jotain joka on luomatonta, Jumala itse. Jumala ei kuitenkaan ilmeisesti halua olla olemassa ilman rakkaudestaan, hänestä itsestään syntyvää Poikaa, joka taas on kasvualusta kaikelle luodulle. Näin luotu on kiinni elimellisesti Jumalassa, en näe mitään filosofistakaan tarvetta millekään erilliselle hengelliselle todellisuudelle tai henkiselle maailman(taivaan)kaikkeudelle kristinuskon maailmankuvassa. Kristologia pohtii välillisesti myös tätä, sillä se pohtii ihmisluonnon ja jumalallisen luonnon yhtymystä luodussa aineessa.
Enkelit ovat toki luotuja olentoja, niin kuin Mauriina ehättikin jo sanomaan. Luomatonta on vain Pyhä Kolminaisuus energioineen ja voimineen.
3 tykkäystä
Kuuntelin pätkän Justinos Marttyyrin kirjoituksista Ylösnousemuksesta.
Kun tälläkin foorumilla aika ajoin otatellaan liha-sanan merkityksestä, aina näitä vanhempia kristillisiä kirjoja lukiessani ihailen miten varhaisen aikakauden kristityt puhuivat lihasta niin mutkattomasti, ikäänkuin ilman modernin teologisen keskustelun painolastia, liittyen liha-sanan merkitykseen.
Justinos marttyyri kirjoittaa (englanniksi, sekä hieman korjailemani Google Translator -käännös)
Chapter 2. Objections to the resurrection of the flesh
They who maintain the wrong opinion say that there is no resurrection of the flesh; giving as their reason that it is impossible that what is corrupted and dissolved should be restored to the same as it had been. And besides the impossibility, they say that the salvation of the flesh is disadvantageous; and they abuse the flesh, adducing its infirmities, and declare that it only is the cause of our sins, so that if the flesh, say they, rise again, our infirmities also rise with it. And such sophistical reasons as the following they elaborate: If the flesh rise again, it must rise either entire and possessed of all its parts, or imperfect. But its rising imperfect argues a want of power on God’s part, if some parts could be saved, and others not; but if all the parts are saved, then the body will manifestly have all its members. But is it not absurd to say that these members will exist after the resurrection from the dead, since the Saviour said, They neither marry, nor are given in marriage, but shall be as the angels in heaven? Mark 12:25 And the angels, say they, have neither flesh, nor do they eat, nor have sexual intercourse; therefore there shall be no resurrection of the flesh. By these and such like arguments, they attempt to distract men from the faith. And there are some who maintain that even Jesus Himself appeared only as spiritual, and not in flesh, but presented merely the appearance of flesh: these persons seek to rob the flesh of the promise. First, then, let us solve those things which seem to them to be insoluble; then we will introduce in an orderly manner the demonstration concerning the flesh, proving that it partakes of salvation.
CHURCH FATHERS: On the Resurrection (Justin Martyr)
Google Translator -käännös:
Luku 2. Lihan ylösnousemusta vastaan esitetyt vastaväitteet
Väärän käsityksen kannattajat sanovat, ettei lihan ylösnousemusta ole; perustellen sitä sillä, että on mahdotonta, että turmeltunut ja hajonnut palautettaisiin ennalleen. Ja mahdottomuuden lisäksi he sanovat, että lihan pelastus on hyödytöntä; ja he väärinkäyttävät lihaa vetoamalla sen heikkouksiin ja julistamalla, että se yksin on syntiemme syy, niin että jos liha, he sanovat, nousee uudelleen, myös heikkoutemme nousevat sen mukana. Ja he esittävät sellaisia hienostuneita perusteluja kuin seuraavat: Jos liha nousee uudelleen, sen täytyy nousta joko kokonaisena ja kaikkine osineen tai epätäydellisenä. Mutta sen epätäydellinen nouseminen puhuu Jumalan vallan puutteesta, jos jotkut osat voitaisiin pelastaa ja toiset eivät; mutta jos kaikki osat pelastuvat, ruumiilla on selvästi kaikki jäsenensä.
Mutta eikö ole järjetöntä sanoa, että nämä jäsenet ovat olemassa kuolleista ylösnousemuksen jälkeen, koska Vapahtaja sanoi: “He eivät nai eivätkä mene naimisiin, vaan tulevat olemaan niin kuin enkelit taivaassa?” Mark. 12:25 Enkelit sanovat: “Eivätkä he syö eivätkä harrasta yhdyntää; sen tähden ei ole lihan ylösnousemusta.” Näillä ja vastaavilla väitteillä he yrittävät kääntää ihmisten huomion pois uskosta. Ja on joitakin, jotka väittävät, että jopa Jeesus itse ilmestyi vain hengellisenä, ei lihassa, vaan esitti vain lihan muodon: nämä henkilöt yrittävät riistää lihalta lupauksen. Ensin siis ratkaistaan ne asiat, jotka heistä näyttävät ratkaisemattomilta; sitten esittelemme järjestelmällisesti lihaa koskevan todisteen ja todistamme, että se on osallisena pelastukseen.
Justinos Marttyyrin tekstissä ja @cymbus toteamuksessa on jotain samaa.
Ja on joitakin, jotka väittävät, että jopa Jeesus itse ilmestyi vain hengellisenä, ei lihassa, vaan esitti vain lihan muodon: nämä henkilöt yrittävät riistää lihalta lupauksen.
PS. Puolimatkan Astui ylos taivaisiin -kirjan jälkeen alan silmäilemään samalta kustantajalta, Väyläkirjoilta, Esko Miettisen kirjaa Astui alas tuonelaan.
Sait minut innoitettua ja minä myös tilasin Puolimatkan kirjan “Astui ylös taivaisiin.”
Toivoisin minua sokeutuvaa varten jonkun selittävän, väittääkö joku ja Puolimatkan kirja, että tämä liharuumis, joka haudassa mätänee nousee joskus ylös?
Jeesuksen ja Vanhan Testamentin taivaaseen otetut nousivat kuitenkin muuttuneessa ruumiissaan ja Paavali kertoo tämän liharuumiin olevan sielullinen ja ylösnousevan hengellisen ruumiin. Itse oletan välitilan ja sielun tietoisuutta ja varsinaisessa ylösnousemuksessa saavan hengellisen ruumiin ja elossa olevat muuttuvat hengelliseksi ruumiiksi. Vaikeasti ymmärrettävää silti, koska myös viimeinen tuomio alkaa. Saavatko ‘vuohetkin’ hengellisen ruumiin, joka sitten palaa poroksi helvetin tulessa ikuiseen kadotukseen?
Tätä jota kutsut hengelliseksi ruumiiksi sanotaan ylösnousemusruumiiksi.
Niin kuin Cymbuskin siteeraa raamattua, Jeesus on ylösnousseitten esikoinen joten hänen ihmisruumiinsa on ensimmäinen esimerkki ylösnousemusruumiista. Se nähtiin ruumiina joka söi ja joi ennenkuin nousi taivaisiin. Taivaassa se ei enää syö, eikä juo, mutta on se sama ruumis. Jeesuksen yhteydessä taivaaseenastunutta ylösnousemusruumista kutsutaan yleensä kirkastusruumiiksi.
Jeesuksen kuoleman yhteydessä Raamattu kertoo tapahtuneen että kuolleiden ruumiit nousivat ylös haudoistaan. Emme tiedä tapahtuuko tämä välivaihe myös viimeisellä tuomiolla. Se voisi Raamatulla perustellen tapahtua, vaikka kuulostaa uskomattomalta.
Joka tapauksessa, Jeesus kertoo kaikkien ruumiiden nousevan ylös Viimeisellä tuomiolla.
Älkää ihmetelkö tätä, sillä hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa ovat, kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen. Joh. 5:28-29
Tässä ylösnousemusruumiissa kadotetut ovat kadotuksessa ja pelastetut ikuisuudessa.
Jotkut tosiaan olettavat että Jeesuksen ruumiin vaihe, jossa hän oli maan päällä ylösnousemuksensa jälkeen, jää ihmisiltä välistä. Toiset olettavat että se mitä Jeesuksen ruumis oli ylösnousseena, mutta vielä maan päällä, on ihmisten ylösnousemusruumis Viimeisellä tuomiolla josta vaiheesta kadotetut menevät kadotukseen ja pelastettujen ruumis vielä kirkastuu ikuiseen elämään, niin kuin Jeesuksen ruumis kirkastui taivaaseenastumisessa.
Merkittävää on se, mihin Cymbuskin viittaa. Hauta oli tyhjä, kuolleista nouseiden esikoinen oli noussut siinä ruumiissa missä kuolikin, ja apostolit ja opetuslapset todistivat sen ylösnousemusruumiin astumista ylös taivaaseen.
Tämä on kristinuskon perustavaa laatua opetusta vuosisatojen ajalta ja myös Tapio Puolimatkan kirjassa. Liharuumis ei katoa haudasta vaan ylösnousee.
Toiset haluavat painottaa että se on muuttunut, niin kuin Paavali kuvailee siemenen ja kasvin välistä suhdetta. Liharuumis on kuin siemen joka kasvaa ylösnousemusruumiiksi.
Toiset haluavat korostaa että liharuumis nousee, muuttuneena, mutta nousee kuitenkin.
Molemmat väittämät ovat totta, saman asian eri puolia.
Kun puhumme vehnäkasvista, sen eri muotoja ovat siemen ja kasvi. Kun puhumme perhoslajeista, niiden eri muotoja ovat toukka ja perhonen. Puhumme vedestä, joka voi olla kiinteää, nestettä tai kaasua.
Yksi laji, sama yksilö, erilainen muoto. Ihmislajin lopullinen muoto on ylösnousemusruumis, jotkut yksilöt joutuvat lopullisessa muodossaan kadotukseen, jotkut pelastukseen.
Tämä on tietysti melko vallankumouksellinen hyvä uutinen nykymaailmassakin, mutta tämä on hyvä uutinen Jeesuksen ylösnousemuksesta.
Sitten meillä on se väittely lihallisuuden merkityksestä Raamatussa.
Voidaan mielestäni rauhassa olla sitä mieltä että vaikka liharuumiille on luvattu muuttuminen ja ikuinen elämä, lihallisuuden aikaansaannokset saavat kadota vanhan, katoavan maailman mukana. Siihen lihallisuuteen kuuluvat paheista syntyneet rakenteet, psykologiset, yhteiskunnalliset tai materiaaliset. Liharuumista, siltä osin kuin se on Jumalan luomisen tarkoituksen mukainen, synti ja sen aiheuttama ihmisyyden korruptio ei kuitenkaan saa vedetyksi mukaansa, sillä liharuumis on Jumalan itsensä ylösnousemuksessa pelastama.
Nyt voidaan sitten loputtomasti väitellä siitä mitä yhtymäkohtia lihallisuudella, lihan teoilla ja liharuumiilla on, ja vetävätkö nämä lihan teot koko liharuumiin kadotukseen.
Itse kuitenkin uskon vakaasti että se ruumis mihin minä Jumalan armosta nousen Viimeisellä tuomiolla, se minun ruumiini mikä nostetaan ylös viimeisenä päivänä, ei tehdä uudelleen, vaan nimenomaan nostetaan ylös (Joh. 5:28-29) on samaa ruumista kuin missä minä nytkin elän, muodoltaan muuttuneena. Minä joka nyt vielä elän siemenenä saa viimeinkin kasvaa kasviksi.
Raamatussa on kyllä vielä viittauksia viljan puimiseen ja siivilöimiseen, jossa akanat heitetään uuniin. Niissä vertauksissa voidaan nähdä alkuperäisen siemenen puhdistaminen turhasta, niin että jäljelle jää vain se osa joka tarvitaan kasvin kasvamiseen.
Pidetään siis ruumiistamme huolta, otetaan sen rakentamiseen sellaisia rakennustarpeita jotka pysyvät, tulemme tarvitsemaan sitä kokonaisen ikuisuuden ajan. Älkääkä olko kuollessanne surullisia, ero tutusta omasta itsestä kestää vain hetken ja sitten on ikuisuus edessä.
Minä kastan teidät vedellä parannukseen, mutta se, joka minun jäljessäni tulee, on minua väkevämpi, jonka kenkiäkään minä en ole kelvollinen kantamaan; hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella.
Hänellä on viskimensä kädessään, ja hän puhdistaa puimatanterensa ja kokoaa nisunsa aittaan, mutta ruumenet hän polttaa sammumattomassa tulessa. Matt. 3:11-12
Viime talvena mietin myös sitä tosiasiaa että paikka minkä Daavid osti temppelin rakentamista varten oli jebusilaisen Ornanin puimatanner. Ensin oli paikka Moorian vuorella jolla Aabrahamin oli tarkoitus uhrata Iisak, paljon myöhemmin samalla paikalla Jumala käski tuhon enkelin lopettaa tuhotyö, se paikka oli Ornanin puimatanner, sitten sillä paikalla oli temppeli, sitten Jeesus puhui “tästä temppelistä joka revitään alas ja rakennetaan kolmessa päivässä” ja sitten oli Pietarin kirjeen elävistä kivistä tehty temppeli.