Lainaamasi kohta viestissäni oli tosiaankin huono. Kyllä ruumis kuolee, toki. Siitähän BWV127:ssakin lauletaan. Yritin jotenkin tiivistää sanoiksi itselleni vierasta ja vastakkaista näkemystä sille uskolle, joka välittyy luterilaisessa virsiperinteessä, kantaattien sanoissa, runoudessa ym.
1 tykkäys
Kyllä näinkin, mutta ruumis on myös sama. Kristuksen ruumista ei löydetty haudasta, se oli poissa. Hän oli esikoisena. Ylösnousemusruumis on samanlainen ja erilainen.
Ehkä sielun pääsemistä taivaaseen korostetaan, koska sen koetaan olevan jotenkin lähempänä, yleinen ylösnousemus viimeisenä päivänä on monen mielestä jossain kaukaisuudessa, eikä siitä olisi lohduksi nyt ja tässä surevalle. Kristityn kyllä pitäisi aina elää kuin viimeistä päivää, sillä kristinuskoon kuuluu myös Kristuksen paluun odottaminen ja uskominen sen pikaisuuteen. Nykyisin kirkossa tästä aiheesta puhumalla saa kyllä nopeasti hihhulin maineen.
4 tykkäystä
Minulle taas on tärkeää, että “tämä” ei suinkaan ole kaikki, vaan on myös taivas ja kaikki sen henkiolennot - ja ennen kaikkea on luomaton todellisuus. Minusta tuo lähestymistapasi on melko hyödytön hengellisten asioiden suhteen, ja johtaa juuri skolastikkojen kaltaiseen spekulointiin siitä, montako enkeliä mahtuu neulan kärjelle. Siinä on se läntinen perusvirhe, että luomattomat asiat ajatellaan luotuisiksi asioiksi ja sitten niitä tarkastellaan yhdellä ja samalla metodilla. Se ei ole koskaan onnistunut, ei onnistu nyt, eikä tule onnistumaan tulevaisuudessakaan.
En esimerkiksi ikinä sanoisi, että “sielu on ihmisen energeettinen osa ja siis koostuu aineesta, samoin kuin fyysinen materiaruumiskin.” Ymmärrätkö sinä, mitä tuossa sanot? Sinähän käytännössä sanot, että sielu on materiaa. Niinpä sinun pitäisi pystyä tarkastelemaan sielua mikroskoopilla tmv. teknisellä apuvälineellä, niin kuin mitä tahansa muitakin materiaalisia atomeja, hiukkasia, soluja yms. Siihen et kuitenkaan pysty; et voi ottaa kuvaa ihmisen sielusta, näyttää sitä muille ja sanoa: “Tuossa se on, tuo on sielu!”
Tässä on juuri se syy, minkä takia lännen teologiassa tiede ja usko ajautuvat vuosisata toisensa jälkeen toistensa kanssa ristiriitaan: Kristuksen ihmeellinen syntymä nähdään tyystin luotuisuuden sisäisenä asiana, ja Jumalalle joudutaan etsimään aina vain uutta piileskelypaikkaa luotuisuuden sisältä. Jos hän ei ole ukkosessa ja maanjäristyksissä, niin ehkä sitten jossain pilven reunalla, tähtisumujen kätköissä, pimeässä energiassa, “jumalhiukkasessa” tai koko maailmankaikkeuden materian fyysisissä ominaisuuksissa jonkinlaisena universaalina luonnonlakien harmoniana - kun yksi materiaalinen piilopaikka tuodaan tieteen valoon, joudutaan nolona myöntämään, ettei Jumala ollut sielläkään, mutta samalla jo spekuloidaan hänelle uutta piilopaikkaa - ja kaikki tämä vain sen takia, että luomattomia asioita yritetään tarkastella metodilla, joka soveltuu vain luotuisuuden tarkasteluun. Uskontunnustuksessa sanotaan:
Uskon yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, joka on syntynyt Isästä ennen aikojen alkua, valo valosta, tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt ei luotu, joka on samaa olemusta kuin Isä ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä, joka meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden astui alas taivaista, tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja Neitsyt Mariasta ja syntyi ihmiseksi, ristiinnaulittiin meidän puolestamme Pontius Pilatuksen aikana, kärsi ja haudattiin, nousi kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu, astui ylös taivaisiin, istuu Isän oikealla puolella ja on kirkkaudessa tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, ja jonka valtakunnalla ei ole loppua.
On turha miettiä jotain yksittäisiä Jeesuksen partakarvan atomeja, kun hänen sanotaan tulevan kirkkaudessa. Ei siis ole ollenkaan sanottua, että hän palaisi samanlaisena lihassa olevana ihmisenä kuin mitä hän oli ollut kuolemaansa asti. Sitä paitsi hänen lähimmät opetuslapsensahan eivät edes tunnistaneet häntä hänen ylösnousemusruumiissaan. He tunnistivat hänet hengessä sekä hänen teoistaan, sanoistaan, vaikutuksestaan ym.
Olennaisinta on kuitenkin luodun ja luomattoman välisen eron pitäminen kristallinkirkkaana. Jumala ei toimi luotujen asioiden kautta vaan luomattomilla jumalallisilla energioillaan. Sen takia luodun maailmankaikkeuden tarkastelu esim. modernien kvanttifysiikkaa hyödyntävien mittalaitteiden yms. avulla ei kerro meille yhtikäs mitään Jumalasta - ei sittenkään, vaikka tarkastelun alla olisi Jeesuksesta “hilseillyt atomi”. Se olisi näet pelkästään luodun materian tarkastelua, ei minkään jumalallisen. Aine voi pyhittyä, kyllä, mutta ei siinä esim. pyyhkäisyelektronimikroskoopilla näy mitään silmin nähtävää muutosta - niin kuin ei näy eroa leivissä, joista toinen on konsekroitu ja toinen ei. Luodulta ja materiaaliselta osalta ne ovat ihan samanlaisia.
2 tykkäystä
Ollaan kaikesta käytännössä samaa mieltä. Voin olla yhtä aikaa kaikkea sitä mitä itse kirjoitan ja kaikkea sitä mitä sinä kirjoitat, eivät sulje toinen toisiaan pois. Vaikka kaikki “hengellinen” on olemassa aineessa sitä ei voi havaita aineesta rakennetuilla mittalaitteilla. En kirjoittanut että jumalallinen rakentuu aineesta vaan että jumalallinen rakentaa ainetta. Puu on yksi vaikka jumalallinen olisi puun puumaista osaa ja ns. luotu aine vihreitä lehtiä.
Olen kuullut spekulaation, että ylösnousemusruumis olisi neliulotteinen. Tämä antaisi selityksen sille, että Jeesus saattoi siirtyä lukittuihin huoneisiin tai vaihtaa hahmoaan niin, että oli välillä tunnistettavissa ja välillä ei. Neljännen ulottuvuuden kautta voi liikkua tavalla, joka pelkästään kolmiulotteisessa avaruudessa olisi mahdotonta, ja neliulotteisella ruumiilla voi olla kolmiulotteisessa avaruudessa erilaisilta näyttäviä projektioita.
Raamattuviitteenä esitettiin Ef 3:18: “Silloin te kykenette yhdessä kaikkien pyhien kanssa käsittämään kaiken leveyden, pituuden, korkeuden ja syvyyden”, jossa mainitaan neljä eri suuntaa.
Neliulotteisuutta on käytetty taiteessa kuvaamaan tuonpuoleista.
Salvador Dalilla on tunnettu teos Corpus Hypercubus, joka kuvaa Jeesusta ristiinnaulittuna neliulotteiseen kuutioon.
2 tykkäystä
“Luomattomilla” asioilla tarkoitat kaiketi Jumalasta “syntyneitä” asioita? Kuten Kristus Itse: “syntynyt, ei luotu”.
Vai onko hengellisyydessä vielä muita luomattomia tai jopa syntymättömiä asioita? Onko kaikki tässä: joko syntynyt tai luotu?
Kiitos tästä, pidän siitä kun mystiikka, henkilökohtainen visio ja taide kohtaavat.
Olen itse tuota mainitsemaasi raamatunkohtaa mietiskellen ajatellut paljon sitä miten aineessa avautuu pyhittymisen kautta uusia mahdollisuuksia kokea todellisuutta. Juuri noin, että olemisen kaikki ulottuvuudet alkavat hahmottua koettuun.
Me uskovat olemme Graalin malja.
1 tykkäys
Sen merkitys että kirkko vaalii liturgisen elämänsä jatkuvuutta näkyy mielestäni mm. siinä että tämänkaltaisia pohdintoja mitä Juho, minä, timo k ja Kulkuri olemme tässä julkistaneet, voidaan pohtia yhdessä, ymmärtää omien pohdintojemme mahdollisuuksien rajallisuus, ja sunnuntai toisensa jälkeen voimme palata pohdintojemme ytimeen ja alkulähteille liturgisessa rukouksessa.
Tarkkoja oppimuodostelmia tärkeämpää on ehkä kuitenkin tuo ylistämisen oikeellisuus ja puhtaus, ortodoksia. Sen lisäksi on tärkeää katolisuus, se että kirkon uhri kannetaan koko olevaisuuden puolesta.
1 tykkäys
Minun puoleltani varmastikin huonoa “tämän” määrittelyä tekstissäni.
Vaikea edes sanoa mitä tarkoitan. Varmaan jotain sellaista että jos aine voitaisiin hahmottaa kokonaisuudessaan sen nähtäisiin ilmentävän suoraan ja todella monitahoisesti jumalallisuutta, koska se rakentuu suoraan jumalallisesta. Runollisesti sanoisin että se rakentuu ilmentymänä Jumalan rakkaudesta. Jumalan rakkaus on luovaa.
Se mitä sinä kuvailet “tästä” aineesta, näyttäisi keskittyvän siihen rajalliseen kokemukseemme aineesta mikä on ihmisten yleinen aistein tai rakennetuin mittausvälinein havaittu todellisuus. Itse uskon ja luotan aineen olevan jotain paljon enemmän, koska sitä kristinusko mielestäni yrittää meille opettaa.
Aine ei ole siis mielestäni mikään Jumalan hylkäämä paikka, onhan se luotu Kristuksessa joka pitää sitä myös koossa. Aine on yhteys Kristukseen koska Kristuksessa aineellinen ihmisyys ja jumalallisuus ovat erottamattomasti yhtä.
Oma kokemukseni on että aineen elimellinen yhteys jumalallisen kanssa Kristuksen kautta jää kristittyjen keskusteluissa liian vähälle positiiviselle huomiolle, ja siksi pidän tärkeänä sitä korostaa.
Taitaa kuitenkin olla todella paha harhaoppi pitää itäiseen tapaan vahvalla fiiliksellä enkeleitä luomattomina. Ei ihme, että tuli skisma 
Eivät enkelit ole luomattomia. Ei idän kirkko sellaista opeta.
3 tykkäystä
Se on hyvä. Omat tietoni idän opetuksesta ovat yhtä vahvat kuin timo k:n läntisestä skolastiikasta, joten aina voi erehtyä.
3 tykkäystä
Juuri tällainen dikotomia elää inhimillisessä kristinuskon selityksessä tiukasti. Että on joku henkinen todellisuus, henkinen ja jumalallinen maailmankaikkeus tämän meidän maailmankaikkeutemme rinnalla. Itse sanoisin että meidän havaitsemamme maailmankaikkeus on luultavasti mittaamattomasti meidän havaintokenttäämme rikkaampi, syvällisempi ja henkisempi. Taivastodellisuus on osa luotua luomakuntaa mutta on silti jotain joka on luomatonta, Jumala itse. Jumala ei kuitenkaan ilmeisesti halua olla olemassa ilman rakkaudestaan, hänestä itsestään syntyvää Poikaa, joka taas on kasvualusta kaikelle luodulle. Näin luotu on kiinni elimellisesti Jumalassa, en näe mitään filosofistakaan tarvetta millekään erilliselle hengelliselle todellisuudelle tai henkiselle maailman(taivaan)kaikkeudelle kristinuskon maailmankuvassa. Kristologia pohtii välillisesti myös tätä, sillä se pohtii ihmisluonnon ja jumalallisen luonnon yhtymystä luodussa aineessa.
Enkelit ovat toki luotuja olentoja, niin kuin Mauriina ehättikin jo sanomaan. Luomatonta on vain Pyhä Kolminaisuus energioineen ja voimineen.
3 tykkäystä