Yleltä pitkähkö reportaasi ilmiöstä, jossa itsenäiset vapaiden suuntien seurakunnat ovat kastaneet turvapaikanhakijoita hyvin lyhyellä opetuksella ja niukoilla tiedoilla. Ongelmahan sellainen tietysti on, ja artikkelissa on kuvattu hyvin luterilaisen kirkon käytäntöjä kasteopetuksessa. Olisi ollut mielenkiintoista saada juttuun myös muiden “perinteisten” kirkkokuntien kommentteja. Vastakkainasetteluhan ei ollut tässä evlut vs muut, vaan vakiintuneiden kirkkokuntien ja itsenäisten seurakuntien välinen.
Kirkon kommenteissa on kyllä ihmeteltävääkin. Minkä takia Lähetysseurakunnan toimittamaa kastetta ei joissain muissa kirkkokunnissa pidettäisi oikeana? Miksi kysymys seurakunnasta ja järjestöstä on nostettu niin isoksi? Eihän noilla ole selkeää kahtiajakoa, vaan on olemassa monia yhdistyspohjaisia seurakuntia, ja niiden toimittamat kasteet on perinteisesti hyväksytty evlut kirkossa (jos ei ole muuta syytä olla hyväksymättä).
Lähetysseurakunnan toiminnassa taas kummastuttaa erityisesti se, että kaste ei liitä seurakunnan jäseneksi. Tiedän sellaisesta, että kaste voidaan toimittaa eri seurakunnassa kuin mihin henkilö aikoo liittyä (esim. juurikin jos pienellä itsenäisellä seurakunnalla ei ole kasteallasta eikä näin ollen mahdollisuutta toimittaa upotuskastetta talvella), mutta täysin seurakuntaan kuulumisesta irrallinen kaste on aika erikoista.
Vanhat kirkkokunnat eivät pidä ns “uskovien kastetta”, baptistista kastetta oikeana kristillisenä kasteena, koska 1) Sitä ei toimiteta oikein. Kaste pitää toimittaa joko kolminkertaisena upottamisena tai kolminkertaisena veden valeluna Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Baptistit ja helluntailaiset yms upottavat vain yhden kerran. Jotkut seurakunnat kastavat vain Jeesuksen nimeen. 2) Kasteen ei katsota olevan sakramentti. Siinä ei heidän mukaansa uudestisynnytä eikä liitytä Kristukseen, vaan kyseessä on ihmisen oma tunnustautuminen kristityksi 3) Se ei liitä mihinkään seurakuntaan. Kasteen jälkeen voi liittyä seurakuntaan tai olla liittymättä. 4) Kastettavien kasteopetus on uskovaisten kastetta käyttävillä seurakunnilla vähäistä tai olematonta, koska he ovat tottuneet kastamaan joko omia koko ikänsä seurakunnassa mukana pyörineitä aikuisia tai teini-ikäisiä lapsiaan tai muista kristillisistä kirkoista tulevia.
Ainakin 1970-luvulla helluntailaiset houkuttelivat kaikkia Jeesukseen uskovia omalle kastelleen. Tiedän luterilaisia, jotka tällöin ottivat “uskovien kasteen” -varmuuden vuoksi, koska olivat kuunnelleet helluntailaisten julistusta. Toistensa kasteen hyväksymättömyys on ollut perinteisesti molemmin puolista. Baptistit ja helluntailaiset eivät myöskään pidä suurten kirkkojen kastetta oikeana, vaikka kristitty olisi kastettu vasta aikuisena ja upotuskasteella. Heidän mielestään näiltä kastetuilta puuttuu oikea uskoon tuleminen.
Eihän tässä ole kyse mistään “uskovien kasteesta” siinä mielessä kuin lapsena pätevästi kastettujen kristittyjen uudelleenkastamisissa, joita hellarit ja muut harrastavat. Ko. jutussa käsitellyt ihmiset olivat ymmärtääkseni saaneet ensimmäisen kasteensa, eikä kasteen pätevyyttä sinänsä ole tässä syytä epäillä (jos muodot siis ovat olleet kohdallaan).
Tällä en tahdo sanoa, että pitäisin tämmöisiä pikakasteita hyvänä juttuna. Kyllä kastetta täytyy edeltää pitkä ja perusteellinen katekeesi ja seurata seurakuntayhteys. Näiden lähi-itäläisten “kääntymyksen” motiiveja sopii todellakin epäillä.
Joillakin vapailla seurakunnilla pikakaste kuuluu ihan oppiin. Perusteena on Filippuksen ja etiopialaisen hoviherran tapaus.
Mitä tulee tuohon kerran tai kolmesti valelemiseen tai upottamiseen, niin sillä on varsin vanha historia. Ja jo aikoinaan päädyttiin siihen, että kumpikin tapa on pätevä ja kyseessä on alueellinen variaatio pikemminkin kuin väärinkäytös - vaikka kolminkertainen muoto tuli ohjeelliseksi.
Tarkoitatko, että on samantekevää kaadetaanko vettä pään päälle kolme kertaa vai vain yhden kerran tai upotetaanko yhden kerran vai kolmesti? Jotkut kirkot hyväksyvät tämän yksinkertaisen kastetavan, toiset eivät. Toin vastauksessani Anskuttimelle esiin kaikki mahdolliset syyt, miksi muut kirkot eivät hyväksy ns “uskovien kastetta”. Vain osa syistä pätee kaikissa ns vanhoissa kirkoissa.
Olet oikeassa tuosta pikakasteesta. Helluntailaiset suosivat sitä. Kasteopetus heillä tarkoittaa sitä, että luetaan Apostolein teoista tapausesimerkkejä kuinka joku on tullut uskoon ja heti sen jälkeen kastettu. Tämä tuli mielestäni esiin Lähetysseurakunnan pastorin vastauksesta. Muissa kirkoissa kasteopetuis tarkoittaa monta kuukautta kestävää aikuisrippikoulua, perehtymistä Raamattuun, ko kirkon oppiin ja jumalanpalveluksiin.
Jos ei mitään erityistä oppia ole, niin sitä on hyvin vaikea myöskään opettaa. Olen itse liittynyt aikoinaan helluntaiseurakuntaan hengailemalla siellä ja käymällä pastorin kanssa lyhyemmän kuin viiden minuutin mittaisen keskustelun. Sittemmin erosin toki.
Jos ja kun minusta katolilainen tulee, niin olen tosi tyytyväinen, että he ovat kiinnostuneita luterilaisesta kasteestani, eivätkä laske tuota “uskovien kastetta” ollenkaan.
Helluntailaiset eivät ilmeisesti näe Apostolien teoilla mitään historiallista kontekstia, vaan pitävät sitä itsessään itsensä selittävänä ja sellaisenaan toistettavana ja imitoitavana.
Vaikka joku helluntailainen pastori jotain luennoisi kirjan historiallisesta kontekstista ja sen tapahtumien suhteesta juutalaisten tiukkaan asenteeseen pakanoita kohtaan, niin 1) se tieto ei tartu eikä jää mihinkään, vaan 2) sitä pidetään jonain nippelinä, joka on totta, koettavissa ja ihasteltavissa täysin erillään muista, yhtä irrallisista nippeleistä - eli samaan aikaan juutalaiset olivat asenteellisia, mutta Jumala oli ihmeellinen kun purki erottavan väliseinän Kristuksessa ja silti Apostolien teot on esikuva seurakunnan normaalista elämästä - eli 3) mitään systemaattista ymmärrystä ei muodostu. Kaikki on kuin kaleidoskoopista yksitellen välähtävien kuvien sarjaa. Siksi 4) Raamatun oletetaan kirjaimellisesti kertovan kaiken. Se ei esimerkiksi 5) kerro, että etiopialainen hoviherra olisi lukenut kirjoituksia jostain syystä pidemmältä ajalta, vaan hän vain ihmetteli Jesajan sanoja sillä hetkellä.
Kalifornian Reddingissä on vapaiden suuntien operaatio nimeltä Bethel. Sen puuhiin ovat viime aikoina tulleet niin Tarot-korttien lukeminen kuin naisten tanssiminen ulkona yläosattomissa. Melko varma olen, vähän Oulun lähetysseurakunnan juttuja selailtuani, että he voisivat kiistää tällaiset jutut tai ilmaista huolensa niistä, mutta siunata ja kannustaa Betheliä, Johnsonia ja Vallottonia kokonaisuutena.
Koska kirjaimellisesti otettavista katkelmista ja niiden imitoimisesta ei löydy riittävästi ohjelmaa seurakunnan elämän sisällöksi, ja kaikki systemaattinen ajattelu “sammuttaa Hengen”, niin sitä toimintaa ja tapahtumista aletaan pian hakea mistä tahansa. Siis vanhojen kirkkojen mittapuulla ei ihan varmasti noilla kastetuilla ole mitään havaintoa mistään, kun yleensä ja välttämättä ei ole edes niillä, jotka heitä opettavat.