Ei Trumpista onneksi tulee pressaa. Hän on niin paljon enemmän pihalla asiakysymyksissä. Tähän asti on päässyt jostain kumman syystä pelkällä show’lla.
Luulen myös, että loppujen lopuksi suurvaltapolitiikka ja varsinkin sotilaallinen toiminta on USA:ssa paljon vähemmän yhdestä hörhöstä riippuvaista kuin annetaan ymmärtää. Jokaisella presidentillä on varmasti ollut lukuisia neuvonantajia ja taustatiimejä omien sotaretkiensä ja manöövereittensa aikana.
Huolestuttavampaa kuin USA:n vaalit on Turkin ja Venäjän epädemokraattisten johtajien suunnitelmat.
En olisi niinkään varma. Nythän Trumpin leiri on FSB:n ja Kaspersky Labin suosiollisella avustuksella saanut hakkeroitua esiin arkaluontoista materiaalia, jonka nojalla näyttäisi että terveydentilastaan johtuen H.Clinton olisi kykenemätön toimimaan USA:n presidenttinä…
Videolla Vsevolod Tšaplin, joka vielä viime vuonna vastasi Venäjän ortodoksisen kirkon yhteiskuntasuhteista, vastaa toimittajien kysymyksiin mm. seuraavaa:
“Mitä pahaa siinä oikeastaan on, että tuhotaan valtion sisäisiä vihollisia?”
“Jos luemme Vanhaa Testamenttia tai Ilmestyskirjaa, siis Uutta Testamenttia, näemme usein, että itse Jumala tuhoaa suuria joukkoja ihmisiä, ei rangaistuksena, vaan opettaakseen muita ihmisiä. Yhteisöjen opettamiseksi on joskus välttämätöntä tuhota ne, jotka ansaitsevat tulla tuhotuiksi.”
“Kuka sitten ansaitsee tulla tuhotuksi? Siitä päättää Jumalan tahto, joka on kansan tahto, jonka taas olisi oltava yhtä vallanpitäjien tahdon kanssa.”
Tuo otets Vsevolod on hauska mies kaikin puolin. Minusta hänen nimensä voisi latinalaisia aakkosia käytettäessä translitteroida muotoon Chaplin kuten hänen länsimaiset esi-isänsäkin epäilemättä tekivät; näin hänen juttunsa vaikuttaisivat entistäkin vitsikkäämmiltä.
Ja lähteenä muistaakseni (?) Ukrainan skismaatikkojen sivu, joka on aikaisemminkin ollut vähän biased. Jäänyt mieleen, että sitten ortodoksilähteiden uutisointi on ollut huomattavasti järkeenkäyvämpää. Ootellaan nyt muita lähteitä.
Toki Sinänsä ei kyllä olisi ensimmäinen kerta, kun Konstantinopolista tulisi kertakaikkisen pöljää kirkkopolitiikkaa. Minua tympii tällainen nokittelu. Ihmisten pitäisi kunnioittaa kulloistakin kirkollista esivaltaansa. Ihan sama, kuka on kenenkin äitikirkko.
Risu, jos @SanGennaro sitä tarkoitit, sanoo itse olevansa kirkkokunnista riippumaton uskonnollisen tiedon välittäjä. Se toimii Lvivissä Ukrainan katolisen yliopiston uskonnon ja yhteiskunnan instituutin yhteydessä. Mutta ei se ainakaan ns Kiovan patriarkaattiin näyttäisi suorassa yhteydessä olevan.
Jaa. Itse kuitenkin olen uutisoinnin perusteella mieltänyt uutisoinnin erittäin, erittäin ukrainalais-kansallismieliseksi. Kirkkopoliittisesti veikkaan kreikkalaiskatolisia tai skismaattisia ortodokseja. Toki ukrainalainen ortodoksikin voi olla kansallismielinen, kannattaa autokefaliaa ja dissata venäläisiä, mutta RISUn mopo tuntuu keulivan ainakin omissa mielikuvissani tämänkin ylitse.
Lvivin suunnalla harvoin rakastetaan Moskovaa ja venäläisiä, minkä huomasin jo siellä käydessäni v 1997.
Mutta mitä mieltä sitten olet tuosta perusajatuksesta: laajeneeko Moskovan patriarkaatti kaikkialle sinne, mihin Venäjän (tai tässä tapauksessa Neuvostoliiton) tankit etenevät? Etenkin jos tuota Lvivin seutua ajatellaan, sehän ei ole koskaan historiassaan ollut osa Venäjää, vaikka Stalin sen omakseen ottikin vuonna 1945. Tekeekö tuo valloitus siitä Moskovan patriarkaatin kanonista aluetta? (Tiedän, että tuossa puhuttiin myös Kiovasta, joka on jossain määrin monimutkaisempi kysymys, mutta kuitenkin.)
Ei tietenkään laajene, tai ainakaan pitäisi. Ukrainan kirkkohistoriaa en tunne, mutta luin kuvaamasi metropoliitan puheen sellaiseksi “Konstantinopoli oli ennen Moskovaa Ukrainassa joten se voi päättää Ukrainan asioista”-tyyppiseksi. Tämä on tietysti höpöhöpöä, koska MP nyt vain on Ukrainan ortodoksien kirkollinen esivalta. Ehkä vedin herneen nenään ja luin omiani. Tietenkin jos voidaan osoittaa, että ennen Neuvosto-imperialismia jokin osa Ukrainaa kuului Konstantinopolille ja asiasta ei ole sopimusta MPn ja KPn välillä, niin asia on tietenkin keskustelunalainen.
Sivumennen sanoen minua tympii (taas. Suomalainen tunne.) kansallismielinen autokefalia-innostus. Vanha perinne, että kirkot ovat ylikansallisia, on oikein hyvä.
Olihan se Lvivin seutu, siis Halytsh-Volynian ruhtinaskunta, osa vanhaa Kiovan Rus-valtiota, jonka ainoana legitiiminä seuraajana (puolisuomalaiset) moskoviitit pitävät omaa Venäjäänsä. Tämmöinen retrospektiivinen näkemys on toki anakronistista pötyä, mutta sitä taitaa olla turha moskoviiteille todistella. Ja onhan Kiovakin (muka) “Venäjän kaupunkien äiti”…
Moskva-joen laakso toki kuului Kiovan Rusin kaukaiseen koilliseen periferiaan, mutta Moskovan hetki koitti vasta pari, kolme vuosisataa Kiovan Rusin kukoistuskauden jälkeen. Moskova alkoi nousta Kiovan keskusalueiden sorruttua mongoli-invaasion jalkoihin ja käytännössä moskoviitit hyötyivät mongolivallasta muutenkin, eivät vähiten taloudellisesti.
Kun Ordan valta lopulta murtui, oli Moskova Venäjän ruhtinaskunnista se, jolla riitti paukkuja ottaa “koko Venäjän” kohtalot omiin käsiinsä. Tämän nojalla myöhempien Moskovan suuriruhtinaiden, Venäjän tsaarien ja keisareiden titulatuurissa on aivan alussa mainittu, vieläpä mahdollisimman isolla präntillä, että tässä on nyt KOKO VENÄJÄN YKSINVALTIAS (САМОДЕРЖЕЦЪ ВСЕРОССІЙСКІЙ).
Suotakoon tämä titteli Moskovan hallitsijoille. Mutta sanan “Venäjä” merkitys on hieman kompleksisempi kuin moskoviitit kuvittelevat. Kiovan Rusin hajottua sen osaset jatkoivat elämäänsä erillään ja kehittyivät kukin omiin suuntiinsa. Vaikka sekä moskoviitit (tuo pohjan perillä asustava kalanhajuinen, puolisuomalainen tuohivirsu- ja savusaunakansa) että Karpaattien rinteillä asustavat ruteenit (“rusyn”) kutsuivat itseään “venäläisiksi”, niin viimeistään uuden ajan alussa oli kaikille asioita seuraaville ilmeistä, että nämä olivat aivan eri joukkoa eikä moskoviitteja lännessä edes välttämättä pidetty venäläisinä. Ainakin 1600-luvulle saakka länsimaisissa kartoissa Russia (tai Roxolania tai mitä milloinkin) viittasi niihin Puolan kuningaskunnan itäosiin, jotka nykyään tunnetaan Liettuana, Valko-Venäjänä ja Länsi-Ukrainana. Se alue, minkä nykyään miellämme Venäjäksi puolestaan oli Muscovia, toisinaan Muscoviae pars ja parhaassakin tapauksessa Muscovia sive Russia.
Ukrainalaisten enemmistö ei ole koskaan hyväksynyt moskoviittien ylivaltapyrkimyksiä maillaan. Jos Moskovalla ylipäätään on mitään oikeuksia (sen enempää valtiollisia kuin kirkollisiakaan oikeuksia) Ukrainassa, niin kyseessä on pelkkä voiman oikeus.
Arvoisat ortodoksit eivät ole lausuneet vielä mitään isä Tsaplinin ajatuksista (sen lisäksi, että vaativat viestin siirtämistä pois ortodoksisesta ketjusta), joiden mukaan vallanpitäjien tahto, jota kansan tahdon on syytä noudattaa, voi oikeutetusti valita ihmisiä, jotka on syytä tuhota opetukseksi muille. Ja tietenkin myös tuhota nämä ikävät viholliset. Sen viestin lähteenä oli Eho Moskvyn radiohaastattelu, ja video liitteenä. Sanat ovat siis täysin varmasti hänen omansa. Nyt odottaisin kiihkeitä irtisanoutumisia!!!
@Max Voihan tuosta jutusta muokata teologisemmankin keskustelunaiheen itse ortodoksisuusketjuun. Eli irrottaa jotenkin tuo perusajatus kontekstistaan ja keskustella siitä, miten ortodoksinen kirkko itsessään on olemassaolonsa aikana ja teologiassaan tuollaiseen suhtautunut.
Itsessään tuo juttu mielestäni kuului pikemminkin tänne, koska sillä on selkeä sisäpoliittinen (ja varmaan ulkopoliittinenkin) ulottuvuus Venäjällä. Sori jos “vaadin”
Tässä sama muutaman lyhyen kysymyksen ja vastauksen muodossa:
Minkä kaupungin mukaan Rus’ olikaan nimetty? - Kiovan.
Entäs Vladimir, Jaroslav ja Svjatoslav? - Kiovan.
Oliko Rusin valuutta rupla? - Ei, vaan grivna/hryvna.
Mistä kristinusko alkoi levittäytyä Rusiin? - Kiovasta.
Missä Moskova sitten oli? - Sitä ei ollut vielä olemassa.
Missä olivat venäläiset? - Heitä ei ollut vielä keksitty.
Keitä sitten oli? - Merjalaisia, vepsäläisiä, moksalaisia, tsuudeja ja mordvalaisia.
Kuka perusti Moskovan? - Kiovalainen ruhtinas.
Kuka keksi nimen Rossija (Venäjä)? - Pietari Suuri 300 vuotta sitten.
Älä sekoita Moskovan ruhtinaskunnan historiaa Kiovan Rusin historiaan.
