Osaako kukaan sanoa, miten Suuren ja pyhän synodin asiakirjat vaikuttavat käytännössä esim. Suomen ortodoksisen kirkon elämään? Mielessäni on erityisesti ensyklikan opetus avioliitosta.
En osaa, mutta en usko, että muutokset ovat mitenkään äkkivääriä tai kauhean näkyviä. Ei varmaankaan lähdetä kaduille homoliittoja ja vääräuskoisten naimista vastaan.
Jonkinlainen artikkelikokoelma ort-kat-polemiikista. En jaksanut selailla, mutta voisi kiinnostaa joitakin täällä. Ainakin @Silvanus ja ehkä @Miknius voisi olla kiinnostunut.
http://www.elemedu.upatras.gr/english/images/jdimitrako/Palamas_Transformed_Demetracopoulos.pdf
1 tykkäys
Internet on jännä paikka, internet on iloinen. Törmäsin tällaiseen tekstiin:
Tekstissä spekuloidaan patriarkaatin suhdetta Güleniin, Erdoganin mahdollista suhtautumista patriarkkaan ja veikeänä loppukommenttina seuraavaa:
Does the Turkish government realize its failure after the recent coup attempt? Would they try to win the Orthodox patriarch over or crackdown on him? Obviously, it would be much easier for Erdogan to cut off the foreign financing of the tiny Turkish Orthodox community to get rid of it for good. On the other hand, the cooperation with its own Orthodox Patriarch could give Turkey new possibilities to improve its reputation and expand its influence in the Orthodox world. Should the authorities recognize the Ecumenical status of the Patriarchate of Constantinople at last?
Unfortunately, it would be extremely hard to ground such a decision at this moment. Instead of consolidating Orthodox Churches, the Council held in June on Crete simply alienated them. We saw Patriarch Bartholomew incapable of uniting the Orthodox world. Moreover, it turned out that his influence doesn’t affect even a half of Orthodox Christians! The reasons are his authoritarianism, pertinacity and hostility towards the Russian Orthodox Church.
Such a fact diminishes the Patriarchate’s value for those in power in Turkey. And Patriarch Bartholomew seems to have not that much time to attempt to change the situation.
Kai tiesit, että Gülen on Johannes Paavali II luoma kardinaali in pectore ja ristiretkeläisten kätyri?
Mitä palstan ortodoksit sanovat tästä opetuksesta: http://www.ortodoksi.net/index.php/Pelastus_on_todellakin_armosta_(opetuspuhe) ?
Minusta tässä on hyvin mielenkiintoinen korostus. Erityisesti nousee esille tämä kohta: “Jos emme jatkuvasti olisi alttiina houkutuksille langeta syntiin, emme tarvitsisi tällaista ‘synergiaa’. Silloin voisimme julistaa täysin luotettavasti: ‘kerran pelastettu, aina pelastettu’”"
Onko tällainen opetus yleistä ortodoksien keskuudessa? Tällaisen opetuksen pohjalta voisi syntyä rakentavaa keskustelua pelastusoppiin liittyen.
Valitan. Keskuudessamme ei ole teologeja, jotka väittelisivät kanssanne. Minun tietääkseni pelastusopeista ei puhuta yhtään mitään ortodoksien keskuudessa. Keskitymme käytännön kysymyksiin eikä oppillisiin väittelyihin.
En taida tulla ollenkaan mukaan uudelle keskustelupalstalle, kun tämä palsta alkaa sillä, että heti kättelyssä haukutaan Venäjää ja mollataan ortodokseja.
@Mauriina Höps! Pois tuommoinen asenne ja tulet kehitättämään vaan meidän keskustelun tasoa. Ei kai täällä ole varsinaisesti Venäjää haukuttu? Sisä- ja ulkopoliittinen kehitys on välillä näin ulkopuolisesta hämmentävää mutta ei kai sitä muuten ole mollattu mitenkään?
1 tykkäys
Minua ei lakkaa vieläkään hämmästyttämästä se, miten vaikeasti sulateltava asia ortodoksisuus oikein ihmisille on. Pienempänä luulin että ne on kristittyjä siinä missä muutkin, kunnes sitten eräässä työpaikassa yksi ihminen antoi ymmärtää etteivät ole.
1 tykkäys
Monille suomalaisille ortodoksi on edelleenkin maanpetturi.
Miksi tuo on nimenomaan mielenkiintoinen korostus?
Minä ymmärtäisin tuon niin, että niin kauan kuin ihminen tässä maailmassa elää, hän voi langeta syntiin ja hän voi kääntyä Jumalasta pois. Vaikka Kristuksen ja hänen armonsa kautta tuleekin pelastuksemme, se ei kuitenkaan yksistään maagisesti estä ihmistä törttöilemästä elämässään. Siksi tarvitaan yhteistyötä Jumalan kanssa ja pyrkimystä hänen yhteyteensä. Eikä se käytännössä sen kummemmin eroa siitä mitä te protestantit teette: osallisuutta kirkollisesta elämästä, rukouselämää ja sitä että oppisi olemaan jotenkin päin muun luomakunnan kanssa.
Mutta kuten yllä on mainittu, en ole teologi. Ehkä minua viisaammat vastaavat tähän minua viisaammin.
Luin kirjoituksen kursorisesti läpi enkä huomannut siinä erityistä korostusta tai kummajaisia. Ihan hyvä hartausteksti. Toki tuohon taustalle pitää muistaa, että ei pelastus ole koskaan staattista, niin kuin se usein luterilaisella puolella vaikutetaan esitettävän.
Puhe keskiajan katolisuudesta tosin vähän särähti korvaan. Liekköhän isä John kovinkin tutustunut keskiajan katoliseen teologiaan antaakseen noin lonkalta heitetyn arvion.
Tällä palstalla olen oppinut ortodokseilta ihan saman asian.
1 tykkäys
Kiitoksia vain!
Kuulostaa höpsöltä. Kyllä ortodoksista kirkkoa hajottaa eniten Venäjän ort. kirkon sooloilu ja ylenkatse perinteistä patriarkkojen arvojärjestystä kohtaan kuin se mitä HP Bartolomeos tekee. Pyhä patriarkkamme on monien paineiden ristitulessa ja kohtaa jatkuvasti täysin epäoikeudenmukaista kritiikkiä mm. kreikkalaisten fanaatikkojen taholta. Häntä kritisoidaan joka asiasta aivan yhtä epäreilusti ja lähtökohtaisen kielteisesti niin kuin Suomessa arvostellaan esim. Kari Mäkistä. Kreikkalaisten mielestä patriarkan pitäisi ilmeisesti vetää äärinationalistista kreikkalaista linjaa Turkin maallista esivaltaa vastaan. He eivät ymmärrä kuinka vaikea asema patriarkallamme on. Patriarkan on yritettävä turvata kaikkien turkkilaisten ortodoksien asema ja uskonelämän edellytykset, ja paras tapa siihen ei tosiaankaan ole mikään nationalististyyppinen uho Erdoganin hallintoa vastaan. Vain maltillinen toiminta voi vakuuttaa Turkin hallinnon siitä, että ortodoksinen vähemmistö ei ole minkään sortin turvallisuusuhka, vaan valtiota rauhoittava ja hyödyttävä vähemmistö, jonka asema on eräs asia, jolla kansainvälinen yhteisö mittaa Turkin hallinnon toimia ja laillisuutta.
Mitä tulee Moskovaan, niin itse en pidä tosiaankaan Moskovaa minään “kolmantena Roomana”. Moskovan patriarkka tulee arvojärjestyksessä kaikkien vanhojen patriarkaattien johtajien jälkeen, ja HP Kirillin uskottavuus riippuu siitä, millä nöyryydellä hän tämän asian hyväksyy. Jumalan valtakunnassa se joka tahtoo olla ensimmäinen, jättäytyköön suosiolla viimeiseksi. Merkittävyys ei kristinuskossa tule suuresta koosta tai miljoonista jäsenistä, vaan uskollisuudesta totuudelle. Raamatussa on vertaus siitä, miten “pieni jäsen voi kerskailla suurilla asioilla”. Moskova ei ansaitse mitään erikoisasemaa sen takia, että on jäsenmäärältään suurin. Sellainen olisi maallista arviointia.
1 tykkäys
No ovatko he sitten? Kun minusta teikäläiset aina korostatte, että muut ovat toisuskoisia, kastekin hädintuskin kelpaa, kaikki ekumenia on pahasta, teillä ei ole sitä tai tätä läntistä tai prostestanttista harhaa jne. Siitä olen päätellyt, että ortodoksien mielestä he eivät ole kristittyjä siinä missä muutkin.
1 tykkäys
Minäkin silmäilin tuon läpi enkä huomannut siinä mitään korostusta - saati mitään, mikä olisi ollut “hyvin mielenkiintoista”. Siinä käsiteltiin sitä, kuinka protestanttisuudesta tulevilla käännynnäisillä on vaikeuksia ymmärtää ortodoksista elämäntapaa, vaan he suhtautuvat skeptisesti tai jopa kielteisesti käytännön tekoja kohtaan. Kirjoitus oli nähdäkseni yritys kertoa tällaisille ihmisille, että usko on ELÄMÄÄ, joka sisältää monenmoisia hyviä tekoja, joihin kaikkia uskovia kehotetaan. Protestanttisuudesta tulevan on siis ymmärrettävä kirkko-ruumiin orgaaninen elämä ja siihen osallistumisen merkitys pelastuksesta osalliseksi pääsemisessä. Abstraktit käsitykset on opittava vaihtamaan konkreettiseen kirkko-ruumiin elämään osallistumiseen. Kukaan ei pelastu yksin tai tyhjiössä joidenkin teoreettisten käsitysten perusteella, vaan kaikki jotka pelastuvat, pelastuvat Jumalan kansan mukana, sen vaellukseen osallistuen, sen kanssa kilvoitellen, juhlien ja kärsien.
Pelastus ei ole juridiikkaa, vaan pikemminkin parantumista tappavasta synnin sairaudesta. Siksi pelastumiskilvoittelussa on aina sekä yksilöllinen että yhteisöllinen puolensa. Kirjoittaja toteaa, että jos ei olisi syntiä ja houkutuksia, niin silloin emme tarvitsisi jumalallista apua, vaan pärjäisimme omillamme. Näinhän ei tietenkään ole, vaan ihmiset tarvitsevat Jumalaa voittaakseen syntinsä ja päästäkseen ikuiseen elämään Kristuksen kirkko-ruumiin mukana sen osana. Vain Jumala voi ottaa ihmisen yhteyteensä ja kirkastaa hänet.
Jos ihminen ei elä kirkkoruumiin mukana yhdessä sen kanssa, silloin hän on kuin irtirepeytynyt oksa, joka ei saa elävää vettä elämän puun juurista. Kun on yhteydessä puuhun, silloin elää synergisesti yhdessä sen kanssa: kätkee oksansa lehtiin silloin kun sekin, tekee sellaista hedelmää kuin se, kärsii silloin kun se, on ottamatta ravintoa silloin kun se jne. Näin kaikki kirkon elämään kuuluvat teot ja työt on nähtävä osana kokonaisuuden elämää, eikä minään yksilön “pisteiden keruuna”, niin kuin protestanteilla on tyypillisesti tapana.
2 tykkäystä
Hauska huomata, miten esiymmärrys värittää sitä, miten viestejä tulkitaan. Minun ajatukseni linkin laittamisessa ja “jännässä kohdassa” oli se, että tuo kirjoitus on yllättävän protestanttisen kuuloinen. Minusta siinä vaikuttaa olevan asetelma, että kristityt omistavat pelastuksen ja kilvoittelevat säilyttääkseen sen.
2 tykkäystä
Jaa. Mistä tämän voi havaita? Jos nyt synodiin viitataan, niin Moskova edusti lähinnä välittävää tahoa ja sovun tarjoajaa koko sopassa.