Tuossa ekumeenisen patriarkan edustaja, Telmessoksen arkkipiispa Job, katselee Ukrainan kirkollista tilannetta historiallisessa perspektiivissä ja toteaa, että Kiovan metropolia on osana Puola-Liettuan tasavaltaa kuulunut historiallisesti Konstantinopolin kanoniseen alueeseen. Tällä perusteella ortodoksinen kirkko Puolassa sai autokefalian Konstantinopolista vuonna 1924 Moskovan vastusteluista huolimatta. Hänen näkemyksensä on, että samalla perusteella Konstantinopoli voi myöntää autokefalian Kiovalle nyt.
Siinä vaiheessa, kun Moskovan kirkko itsepäistyi eli autokefalisoitui Konstantinopolin patriarkaatin siipien suojista, vanhan Kiovan Rusin ydinalueet (so. nyk. Ukraina ja mahd. Valko-Venäjä) eivät enää olleet Moskovan kontrollissa. Näin ollen näiden alueiden ortodoksit eivät seuranneet Moskovaa autokefaliaan vaan pysyivät alkuperäisen äitikirkkonsa helmassa. Onhan sitä paitsi myös Suomen ortodoksisen kirkkokunnan alkuperäinen äitikirkko Konstantinopoli, koskapa Moskova ja Novgorod, mistä itämerensuomalaiset ortodoksiansa pääasiassa vastaanottivat, olivat vielä 1200- ja 1300-luvuilla Konstantinopolin alaisia. Tätä tosin harvempi tullee nykyään ajatelleeksi.
K.P. Jobin haastattelussa sivutaan näköjään myös moskoviittien vanhaa “Kolmas Rooma” -fantasiaa. Sehän ei tosiaankaan ole koskaan ollut virallista oppia, mutta sitä on siedetty paremmin kuin mitään muuta heresiaa. Tässä on ilmeinen analogia Neuvostoliiton olemassaolon parina viimeisenä vuosikymmenenä kukkineeseen “kansallisbolshevismiin”, joka on oikeaoppisen marxilais-leniniläisen doktriinin valossa silkkaa heresiaa. Mutta puolue sieti sitä paremmin kuin mitään muuta toisinajattelun muotoa.
Mutta ajatus Moskovasta Kolmantena Roomana näyttää nyt olevan lähempänä toteutumistaan kuin koskaan. Tulevaisuuden tutkimus tuntee käsitteen heikko signaali, ja minusta Moskovan patriarkaatin, maailman suurimman yksittäisen ortodoksisen kirkkokunnan, jääminen pois Kreetan synodista, saattaa hyvinkin olla tällainen signaali Moskovan lähenevästä irtautumisesta koko muusta ortodoksisesta maailmasta. Se välinpitämättömyys ja suoranainen ylenkatse, jolla siellä muihin kirkkoihin, myös muihin ortodokseihin, suhtaudutaan, ei lakkaa ihmetyttämästä minua.
Kyllähän tuo tilanne haiskahtaa sellaiselta, että rinnastus ei ole lainkaan tuulesta temmattu. JOTAIN tulee tapahtumaan vielä ennenkuin lumi on maassa, mutta onko se sitten täysimittainen invaasio Ukrainaan? Luoja ja Vladimir yksin tietävät.
Vaikka joiltain osin sympatiseeraankin Donald Du… eikun Trumpia, niin suhteessa Ukrainaan hän on kokolailla pahin mahdollinen vaihtoehto, sillä on syytä uskoa hänen antavan toveri Vladimirille kokolailla vapaat kädet tehdä Ukrainalla ja Baltialla mitä tykkää, kunhan vaan Trumpin omat bisnekset Venäjällä tuottavat voittoa.
Krimin tilanteen luulisi hiertävän Turkin ja Venäjän lähentymistä, sillä kyseisellä niemimaallahan on vanha erityissuhde ottomaaneihin. Krim oli Korkean portin vasalli vuosisatojen ajan, kunnes Katariina Suuri valloitti sen Venäjälle. Myös Krimin vanha kantakansa eli tataarit ovat osmaniturkkilaisten etnisiä lähisukulaisia ja uskonveljiä, eivätkä he käsittääkseni ole olleet mitenkään erityisen riemastuneita Venäjän pari vuotta sitten suorittamasta Krimin anneksiosta. Krimin tataareja tai näiden jälkeläisiä elää Turkissa miljoonia, ja heidän mielipiteellään luulisi olevan poliittista painoarvoa. Olisi mielenkiintoista päästä kurkistamaan Erdoganin salaisiin ajatuksiin hänen kaveeratessaan Putinin kanssa… Reaalipolitiikka on realipolitiikkaa.
No jos ne ovat edes mitenkään tapahtumina liitännäisiä mitä eivät välttämättä ole, emme voi tietää mitä Putin jutulla Erdoganille haluaisi viestittää. Mistäs sen tietää, vaikka haluaisi kertoa että pysykää asemassanne.
Huono vitsihän toi miun heitto oli, mutta onhan se lysti ajoitus
Toisaalta jo kylmän sodan aikana USA:lla oli selkeä doktriini, että se ei puutu Neuvostoliiton etupiirin asioihin. Nykyään tilanne on siinä mielessä tietysti muuttunut, että Venäjällä ei vastaavaa etupiiriä ole. USA:ssa on kuitenkin jo pitkään ollut haluja jättää Euroopan maiden puolustus niiden omaksi asiaksi rahan ja resurssien suhteen. Natokumppanina he tietysti jatkavat.
Ei Trumpista onneksi tulee pressaa. Hän on niin paljon enemmän pihalla asiakysymyksissä. Tähän asti on päässyt jostain kumman syystä pelkällä show’lla.
Luulen myös, että loppujen lopuksi suurvaltapolitiikka ja varsinkin sotilaallinen toiminta on USA:ssa paljon vähemmän yhdestä hörhöstä riippuvaista kuin annetaan ymmärtää. Jokaisella presidentillä on varmasti ollut lukuisia neuvonantajia ja taustatiimejä omien sotaretkiensä ja manöövereittensa aikana.
Huolestuttavampaa kuin USA:n vaalit on Turkin ja Venäjän epädemokraattisten johtajien suunnitelmat.
En olisi niinkään varma. Nythän Trumpin leiri on FSB:n ja Kaspersky Labin suosiollisella avustuksella saanut hakkeroitua esiin arkaluontoista materiaalia, jonka nojalla näyttäisi että terveydentilastaan johtuen H.Clinton olisi kykenemätön toimimaan USA:n presidenttinä…
Videolla Vsevolod Tšaplin, joka vielä viime vuonna vastasi Venäjän ortodoksisen kirkon yhteiskuntasuhteista, vastaa toimittajien kysymyksiin mm. seuraavaa:
“Mitä pahaa siinä oikeastaan on, että tuhotaan valtion sisäisiä vihollisia?”
“Jos luemme Vanhaa Testamenttia tai Ilmestyskirjaa, siis Uutta Testamenttia, näemme usein, että itse Jumala tuhoaa suuria joukkoja ihmisiä, ei rangaistuksena, vaan opettaakseen muita ihmisiä. Yhteisöjen opettamiseksi on joskus välttämätöntä tuhota ne, jotka ansaitsevat tulla tuhotuiksi.”
“Kuka sitten ansaitsee tulla tuhotuksi? Siitä päättää Jumalan tahto, joka on kansan tahto, jonka taas olisi oltava yhtä vallanpitäjien tahdon kanssa.”
Tuo otets Vsevolod on hauska mies kaikin puolin. Minusta hänen nimensä voisi latinalaisia aakkosia käytettäessä translitteroida muotoon Chaplin kuten hänen länsimaiset esi-isänsäkin epäilemättä tekivät; näin hänen juttunsa vaikuttaisivat entistäkin vitsikkäämmiltä.
Ja lähteenä muistaakseni (?) Ukrainan skismaatikkojen sivu, joka on aikaisemminkin ollut vähän biased. Jäänyt mieleen, että sitten ortodoksilähteiden uutisointi on ollut huomattavasti järkeenkäyvämpää. Ootellaan nyt muita lähteitä.
Toki Sinänsä ei kyllä olisi ensimmäinen kerta, kun Konstantinopolista tulisi kertakaikkisen pöljää kirkkopolitiikkaa. Minua tympii tällainen nokittelu. Ihmisten pitäisi kunnioittaa kulloistakin kirkollista esivaltaansa. Ihan sama, kuka on kenenkin äitikirkko.
Risu, jos @SanGennaro sitä tarkoitit, sanoo itse olevansa kirkkokunnista riippumaton uskonnollisen tiedon välittäjä. Se toimii Lvivissä Ukrainan katolisen yliopiston uskonnon ja yhteiskunnan instituutin yhteydessä. Mutta ei se ainakaan ns Kiovan patriarkaattiin näyttäisi suorassa yhteydessä olevan.
Jaa. Itse kuitenkin olen uutisoinnin perusteella mieltänyt uutisoinnin erittäin, erittäin ukrainalais-kansallismieliseksi. Kirkkopoliittisesti veikkaan kreikkalaiskatolisia tai skismaattisia ortodokseja. Toki ukrainalainen ortodoksikin voi olla kansallismielinen, kannattaa autokefaliaa ja dissata venäläisiä, mutta RISUn mopo tuntuu keulivan ainakin omissa mielikuvissani tämänkin ylitse.
Lvivin suunnalla harvoin rakastetaan Moskovaa ja venäläisiä, minkä huomasin jo siellä käydessäni v 1997.
Mutta mitä mieltä sitten olet tuosta perusajatuksesta: laajeneeko Moskovan patriarkaatti kaikkialle sinne, mihin Venäjän (tai tässä tapauksessa Neuvostoliiton) tankit etenevät? Etenkin jos tuota Lvivin seutua ajatellaan, sehän ei ole koskaan historiassaan ollut osa Venäjää, vaikka Stalin sen omakseen ottikin vuonna 1945. Tekeekö tuo valloitus siitä Moskovan patriarkaatin kanonista aluetta? (Tiedän, että tuossa puhuttiin myös Kiovasta, joka on jossain määrin monimutkaisempi kysymys, mutta kuitenkin.)
Ei tietenkään laajene, tai ainakaan pitäisi. Ukrainan kirkkohistoriaa en tunne, mutta luin kuvaamasi metropoliitan puheen sellaiseksi “Konstantinopoli oli ennen Moskovaa Ukrainassa joten se voi päättää Ukrainan asioista”-tyyppiseksi. Tämä on tietysti höpöhöpöä, koska MP nyt vain on Ukrainan ortodoksien kirkollinen esivalta. Ehkä vedin herneen nenään ja luin omiani. Tietenkin jos voidaan osoittaa, että ennen Neuvosto-imperialismia jokin osa Ukrainaa kuului Konstantinopolille ja asiasta ei ole sopimusta MPn ja KPn välillä, niin asia on tietenkin keskustelunalainen.
Sivumennen sanoen minua tympii (taas. Suomalainen tunne.) kansallismielinen autokefalia-innostus. Vanha perinne, että kirkot ovat ylikansallisia, on oikein hyvä.
