Kreikan sana pistis (πίστις), joka on Raamatussamme kautta aikojen käännetty sanalla usko, tarkoittaa alunperin luottamusta. Suomen sana “usko” tarkoittaa toki tätäkin. Vanhaa testamenttia lukiessani olen alkanut kuitenkin pohtia miten ymmärtäisin Raamattua jos aina sanan usko paikalle laittaisikin sanan luottamus. Vanhassa testamentissa kyse on koko ajan luottamuksesta Jumalaan. Kun sanomme että Abraham uskoi, niin hän oikeastaan luotti siihen, että Jumala täyttää lupauksensa.
Jos kysyn ihmiseltä uskotko Jumalaan, niin siinä on eroa kuin jos kysyisin että luotatko Jumalaan. Jos kysyn luotatko Jumalaan, niin ensimmäinen vastus ohikulkijalta olisi varmaan tänä päivänä että en, koska en edes usko Jumalaan. Eli onko uskosta jollakin tapaa luottamuksen edellytys.
Emme kuitenkaan sano että tulin luottamukseen. Vaikka itse koen että monen ihmisen olisi helpompi sanoa luottavansa Jumalaan. Jos sanomme jostakin ihmisestä, että uskomme häneen, niin tarkoitamme ennen kaikkea sitä, että se mitä hän on sanonut on totta. Jos sanomme luottavamma johonkin, niin se on hieman eri asia.
Luottamuksella ei ole samanlaista opillista sisältöä kuin uskolla. Kun sanomme että on olemassa usko joka uskotaan usko jolla uskotaan, fides quae ja fides qua, niin luottamus sisältää oikeastaan vain tuon fides qua -elementin.
Aloin pohtimaan tätä kun eräs seurakuntalainen sanoi olevansa uskossa, mutta oli luopunut siitä, Oikeasti hän tarkoitti että ei luottanut Jumalan tahdon etsimiseen elämässään, vana turvautui itse keksimiinsä, huonoihin ratkaisuihin. Ja nyt en tarkoita vastausten etsimistä Raamatusta, vaan viisauden pyytämistä Jumalalta vastauksia pohtiessa.
Tämä on nyt vähän lääketokkuraista pähkäilyä. Mutta seuraavan kerran kun joku tulee kysymään oletko tullut uskoon, niin vastaan että luotan siihen, että Jumala on luvannut olla kanssani joka päivä.
Minulla oli samantapaisia pohdintoja kun olin Espanjassa, kommunikoin uudella kielellä uudessa kulttuurissa ja minusta tuli siellä kristitty.
Sanaa usko, espanjaksi fe, käytetään espanjan kielessä erilaisilla tavoilla kuin suomen kielessä usko-sanaa. Esimerkiksi kun joku todistaa oikeaksi asiakirjan, paperilla lukee ennen allekirjoitusta “Doy fe de la autenticidad del documento”. Jos fe käännetään tässä sanaksi usko, lause kuuluu: Annan uskoa asiakirjan alkuperäisyydestä. Eli antaa uskoa on vakuuttaa, todistaa. Jopa niin että allekirjoittajalla on luottamusta siihen että asiakirja on autenttinen.
Siinä kulttuurissa ja sillä kielellä usko ei ollut jotain mikä on tiedon suhteen alempiarvoinen asia vaan se oli tietoa suurempaa varmuutta.
Tämä, yhdessä sen kanssa, että luin silloin myös Raamattua ainoastaan espanjaksi, sai minut ajattelemaan uskosta eri tavoilla kuin mitä olin tottunut ajattelemaan siitä suomeksi.
Myös sana high-fidelity, Hi-Fi, sai mielessäni uusia, hengellisiä merkityksiä.
Fides → Fidelity
Vatikaanin dokumenteista opin että latinaksi kristityt ovat christifidelis. Fidelis. Uskollisia. Lojaaleja.
Minä olen uskossa. Minä todistan Jumalasta. Minä olen todiste Jumalasta. Minä olen vakuuttunut Jumalasta. Jumala on vakuuttanut minut olemassaolostaan. Minä olen high-fidelity tallenne Jumalan tahdosta luodusta ihmisestä. Minä luotan Jumalaan. Minä luotan että Jumala on uskollinen ja siksi minun aika helppoakin olla uskollinen Jumalalle.
Tämä sai minut ihmettelemään ovatko kieleni rajat todellakin maailmani rajat.
UT2020-käännöksessä on jonkin verran hyödynnetty tätä, että perinteisesti uskosta puhuvia kohtia onkin käännetty luottamukseksi. En ole onnistunut vielä muodostamaan mielipidettä, mitä tästä pitäisi ajatella. Sinänsä oon kyllä sitä mieltä, että usko-termin liian voimakas korostaminen ei tee hyvää, koska se ohjaa ajatuksia liikaa totenapitämiseen ja sen eri varmuusasteisiin. Uskossa ei kuitenkaan varsinaisesti ole kysymys siitä, kuinka varma on ja kuinka monta prosenttia epäilystä saa olla, että usko vielä lasketaan uskoksi. En tiedä, missä määrin tässä vaikuttaa eri kielten erilaiset tavat sanoittaa asioita.
Uudemmassa eksegeettisessä tutkimuksessa onkin ruvettu nostamaan luottamuksen merkitystä kreikan pistis-sanan kohdalla. Itse tykkään tästä linjasta, koska usko sellaisenaan tuntuu jollain tavalla vieraalta. Usko liittyy ainakin itselläni enemmän faktuaalisten asioiden uskomiseen sekä tottelemiseen. Luottamus taas liittyy siihen, että luottamuksen kohde tekee, mitä siltä odotetaan. Ainakin näin ajatellen luottamus toimii itselläni paremmin, kun puhutaan kristillisestä uskosta Jeesukseen.
Toki on otettava huomioon, että sanoilla tuppaa olemaan erilaisia merkityksiä. Näin käännöksissäkin pitää huomioida tekstiyhteys.