Uskon asioiden eri tasot ja keskustelumme

Aivan, kokemukset ja erityisesti tietyissä elämänvaiheissa kohdatut ihmiset vaikuttavat kaikkeen asennoitumiseemme, niin hengellisissä kuin muissa asioissa. On myös hyvä aina joskus kertoa enemmän omasta polusta, kuten sinäkin olet tehnyt. Helposti ohitamme toisemme ihmisinä, kun keskustelemme. Yhdessä eläminen - jota pienellä omintakeisella tavalla tämä nettielämäkin on - onnistuu paremmin jos on ymmärrystä sen suhteen, miltä poluilta tähän “torille” (forum) on tultu.

Tuli tuossa mieleeni, että olen ehkä jotain oppinut tänä kohtapuoliin eläkevuosiin suuntaavan elämäni aikana. Siis tietenkin, kaikki opimme ja muutumme joka päivä. Mutta erityisesti nyt tässä hengellisyyden ja kristinuskon monien ilmiöiden asiassa.

Olen oppinut, että pitää muistaa kaksi tasoa. Kumpikaan ei ole turha, ei väärä, ei pois laskuista jätettävä.

Taso 1.
Ihmiset, joita kohtaamme, ovat hengellisiä olentoja (kuten fyysisiä ja henkisiä samalla kertaa). Jokaisella on oma polku, omat syyt ajatella tietyllä tavalla. On traumoja, on tärkeitä positiivisia elämyksiä. On kasvamista, on kriisivaiheita ja niiden jättämiä seurauksia. Kaikkia ihmisiä pitää kunnioittaa sellaisina kuin he ovat, myös hengellisinä olentoina. Myös tietenkin niitä jotka eivät usko tai sanovat etteivät pysty uskomaan. Enää, tai vielä. Niitä jotka uskovat toisin kuin minä ja niitäkin jotka yrittävät saada minut tunnustamaan jotain toista uskoa jne. Kaikki ovat eräällä tavalla samalla viivalla, vaikka tietenkin näemme myös erilaisia hedelmiä, joita pitääkin tietyssä määrin arvioida. Mutta silloinkin muistaen että emme me ole tuomareita samassa merkityksessä kuin Jumala. Me olemme erehtyviä ja olemme alttiita näkemään asiat omien silmälasiemme läpi.

Taso 2.
Kirkkojen ja kristillisten suuntausten opillinen taso. Kaikkea kristinuskoa voi arvioida. Tämä arviointi koskettaa tietenkin em. ihmisiä, niitä joilla on tuo mainittu polku, tausta, jopa voisi sanoa “kohtalo”. Se aiheuttaa paljon hankaluutta. Eihän opinkohdilla ja dogmeilla olisi mitään todellista merkitystä - kaikki tuo jäisi vain kahvikupillisen ääreen, ajankulukkeeksi - jos ne eivät liittyisi oikeiden ihmisten todelliseen hengellisyyteen.
Mutta opillinen taso on tärkeä hyväksyä. Se merkitsee, että myöntää joidenkin opetusten olevan parempia kuin toisten. Se merkitsee, että on lupa arvioida sitä, mistä jotkut ilmiöt kumpuavat. On loogisia seurauksia esim. sillä, että jos jotakin asiaa paljon painotetaan, joitakin odotuksia nostatetaan ja toisia jätetään pois, niin silloin ihan oikeiden ihmisten elämä muovautuu näiden oppien vaikutuksesta.

Mielestäni tällä foorumilla on todella hieno mutta samalla haastava tavoite. Se yrittää olla paikka jossa kaikki ei ole vapaata riistaa. Sen voi ehkä ilmaista myös niin, että tuo taso 1 ei jyrää taso 2:ta. Mutta en haluaisi että kävisi myöskään toisin päin.

Kun opillisella tai yleensäkin arvioivalla tasolla keskustellaan, joudutaan todella isojen määrittelytehtävien eteen. Tarvitaan paljon tietoa. Itselläni on maallikkona vain pieni osa siitä mitä haluaisin olevan. Elämä on täyttynyt muun alan opiskelusta ja työstä. Samalla usko ja kirkko on kuitenkin ollut ratkaisevaa ja merkittävää.

Joudutaan määrittelemään esim. aina uudestaan näitä:
kirkko
seurakunta
herätysliike
luterilaisuus
karismaattisuus
herätys
raamatullisuus

jne. jne.
Mikään arvioiva keskustelu ei onnistu, jos ei tiedä mitä tarkkaan ottaen kukin tarkoittaa käsitteillä. Se on tärkeää, vaikka tosi tärkeää on myös kunnioittaa sitä että me voimme ihmisinä kertoa elämästämme ja uskostamme vapaasti ja määrittelemättä jokaista yksityiskohtaa.

2 tykkäystä

Edellä oleva viesti poimittu off-topicista.
Olisi ollut mahdollista ottaa viestejä enemmänkin , esim. tätä edeltänyt helluntailaisuudesta yms. kirjoitettu viesti.
Ajattelin kuitenkin että ehkä tämä pohdinta voisi palvella ja tarjota jatkokeskustelua pelkästään näin.