En väitä vastaan sillä en ole lukenut. Itselleni on kuitenkin jostain jäänyt käsitys, että hän ei pidä nykyistä käsitystä järjestä järkevänä 
Eli siis järki ei ole vain aivoissa tapahtuvaa loogista päättelyä, mikä noin raa’asti yksikertaistaen on nykyinen käsitys.
Tässä on tarjolla järjen synonyymiksi tai määritelmäksi siis empirismi, positivismi ja intuitio. Ensimmäisen kiistäminen tarkoittaa sitä, että Jumala ei olisi tavoitettavissa mittauksien ja aistihavaintojen avulla. Toisen kiistäminen tarkoittaa sitä, että Jumalaa ei voi päätellä mistään loogisesta lähtökohdasta. Kolmannen kiistäminen sitä, että Jumala ei tule ihmiselle sanattomana vakuuttumisena, jonka ihminen voi tulkita tiedoksi Jumalasta.
Kun argumentoidaan, että kysymys Jumalasta on empirismin ulottumattomissa, niin se voi olla edelleen positivismin ulottuvilla. Kun argumentoidaan, että kysymys Jumalasta on positivismin ulottumattomissa, niin se voi olla edelleen intuition ulottuvilla. Jos taas argumentoidaan, että kysymys Jumalasta on myös intuition ulottumattomissa, niin saadaan se, että kysymys Jumalasta ratkeaa korrespondenssin kautta. Eli ihmisen kokemus maailmasta yhteensä vastaa sitä, että on olemassa Jumala. Ihmisen arvostukset, tunteet, toiveet ja ymmärrys yhdessä alkavat aavistaa ja toivoa, että olisi olemassa Jumala ja etsiä merkkejä Jumalasta.
Ihmisen ymmärryksen laajuus ja syvyys kuitenkin riippuu siitä, että miten monella tavalla hän yhdistää Jumalan vaikutuksen ja Jumalan tahdon merkityksen omaan arvostamisen, kokemisen ja ymmärtämisen prosessiinsa. Tämä ei suosi edes välttämättä filosofista tietoa tai teologista tietoa. Se, että osaa elää kärsivällisesti ja hyveellisesti seurakunnan keskellä, on mitä erinomaisin tapa tietää Jumalasta.
Mutta jos haluaa tälle kokemukselle filosofisen pohjan, tai ainakin liikaa tietoa kerralla omaksuttavaksi, kannattaa lukea Eric Voegelinin Anamnesis. Tai siitä tehdyt, varsin ansiokkaat muistiinpanot. Minulle The Beauty of the Infiniten lukeminen tuli pakolliseksi kun luin siitä noin 40 sivun mittaisen tiivistelmän, ja viimeistään sisällysluettelon jälkeen aavistin oikein, että kaikki olisi lopetettuani aivan erilaista. Anamnesis on geneerinen versio niistä kysymyksistä ja yritetyistä vastauksista, yhdistettynä aikaan, politiikkaan ja historiaan, mihin The Beauty antoi kristinuskon mukaisen metafyysisen vastauksen. Olen muistiinpanojen puolivälissä. Aion niiden perusteella lukea Anamnesiksen sitten, kun se on mahdollista.
En tiedä, minkä perusteella Voegelin on kirjansa nimennyt. Siitä voi kuitenkin nopeasti ajatella, että ihmisen tieto ei ole ensisijaisesti tietämistä tai päättelemistä, vaan muistamista. Toinen askel tästä on, että itse muistamisen tapahtuma ei olisi mielen sisäinen tai looginen, vaan rakentuisi suhteista asioiden välillä. Eli tärkeää ei ole Jumalasta tietäminen, vaan Jumalan muistaminen, jossa eläminen ja eläminen uudelleen ovat sama tapahtuma. Onko joku oppi eukaristiasta tämän ajatuksen mukainen?
Tämä Hartin kirja voisi muuten olla mielenkiintoinen. Vaikuttaa melkoiselta teologilta tuo kaveri. Oletko tutustunut?