Maamme evankelis-luterilaisen kirkon ehtoolliselle pyrkijältä ei urkita ehtoolliskelvollisuutta, koska se ei ekskommunikoi jäseniään mistään syystä. 
Pitäisin ongelmallisena, jos samaa eivät voisi tehdä Helluntaikirkkon kuulumaton helluntaiseurakunta (=ry), Lähestyshiippakunta (=rekisteröimätön yhdistys) tai Pelastusarmeija (=säätiö).
Juu, enintään se exkommunikoi pappeja koska virkakysymys. Mutta homot ja muut väärintekijät saa huseerata kirkossa kutakuinkin vapaasti. Sorbits, mutta ei ole minun kirkkoni.
Konfirmaatiossa/mirhavoitelussa piispa lausuu vahvistettavalle:“Ota vastaan Pyhän Hengen lahjan sinetti.”
Rooman patriarkaatissa mirhavoitelun sakramentin antaa yleensä piispa.
Minulle sakramentin antoi aikoinaan KP piispa Paul Meilahden Uspenskissa…
Ei kai siinä mitään ongelmaa ole, koska Helluntaikirkkoon kuulumattomat yhdistysmuotoiset helluntaiseurakunnat ovat myös uskonnonvapaus- että yhdistyslain piirissä. Maassamme yhdistysmuotoiset yhdistyslain mukaisesti rekisteröityneet helluntaiseurakunnat ovat itsenäisiä paikallisseurakuntia ilman keskusjohtoa ja organisaatiota. Seurakuntia johtaa vain vanhimmistoveljistä koostuva vanhimmisto ja yhdistyslain mukainen hallitus hoitaa lainmukaiset velvoitteet yhteiskunnan suuntaan. Tämä järjestely on mielestäni toiminut hyvin uskonnonvapaus- että yhdistyslain mukaisesti.
Siis? Suomessa on laki, jonka nimi on “uskonnonvapauslaki”, ja se ei koske yhdistyksiä.
Eikä se nyt oikeastaan koske uskonnonvapauttakaan… Sellaiset jutut kuin rippisalaisuus, rituaaliteurastus, huntujen käyttö jne. säädetään muissa laeissa.
Jos olen oikein ymmärtänyt, niin yhdistysmuotoisesta helluntaiseurakunnasta voidaan erottaa jäsen, jonka elämäntapa on ristiriidassa seurakunnan noudattamien raamatullisten periaatteiden kanssa, tai jos hänellä on esim. erilainen käsitys avioliitosta kuin mitä Raamattu opettaa, tai jos hän jollain muulla toiminnallaan vahingoittaa seurakunnan toimintaa. Samalla hänet erotetaan myös yhdistyksestä. Perustuslain mukaan kaikilla Suomen kansalaisilla on uskonnonvapaus. Uskonnonvapauslaki määrittelee uskonnonvapautta koskevat periaatteet käytännössä. Laki antaa lailliset puitteet yhdistysmuotoisten seurakuntien itsenäiselle toiminnalle toimia oman uskonkäsityksensä mukaisesti.
Lähteet:
Uskonnonvapauslaki: Uskonnonvapauslaki 453/2003 - Ajantasainen lainsäädäntö - FINLEX ®
Yhdistyslaki: Yhdistyslaki 503/1989 - Ajantasainen lainsäädäntö - FINLEX ®
Kyllä, mutta en näe tässä mitään erityisesti uskontoon liittyvää. Nähdäkseni myös Vegaaniliitto voi erottaa jäsenen joka syö pihviä, Aseistakieltäytyjäliitto jäsenen joka lähtee vapaaehtoiseen maanpuolustuskoulutukseen jne.
Juuri noin, mutta helluntailaisesta näkökulmasta katsottaessa kyseessä on ekklesia eli alkuperäisen apostolisen ajan pyhien seurakuntamalli, jota varten seurakuntien on taloudellisten asioiden ja kiinteän omaisuuden hoitamiseksi sekä lähetystyötä varten perustettu paikallinen rukoushuoneyhdistys, jonka varat saadaan kokonaan kymmenyksistä, uhrilahjoista ja anneista Jumalan valtakunnan työhön. Yhdistysmuotoinen helluntaiseurakunta ei saa Opetus- ja kulttuuriministeriöltä avustusta, niin kuin Suomen helluntaikirkko saa. Viime vuonna Helluntaikirkko sai 79 959 euroa avustusta Opetus- ja kulttuuriministeriöltä.
Ennen seurakunnasta ja yhdistyksestä erottamispäätöstä jäsenen kanssa keskustellaan asiasta, ja hänelle annetaan aikaa elämäntapansa muuttamiseen. Samoin erottamisen jälkeen hänelle kuuluu kaidalle tielle palaamisen armo päästä takaisin pyhien yhteyteen helluntaiseurakuntaan.
Kritiikkisi on toki aivan aiheellista, ja monet luterilaista uskoa tunnustavat kristityt ovatkin huolestuneet kirkon virkanäkemyksestä, sekä siitä, täyttääkö evankelis-luterilainen kansankirkkomme enää Kristuksen kirkon tunnusmerkit, ja voiko Raamattuun ja luterilaiseen tunnustukseen sitoutunut kristitty enää kuulua tähän kirkkoon? Kaikki nämä kysymykset ovat aiheellisia ja tärkeitä kysymyksiä. Kirkkokansan on kannettava huolta kirkkonsa opista ja elämästä. Pitäisikö tämän kehityksen johdosta lähteä kokonaan pois näinkin pitkälle luopuneesta kirkosta? Olemmeko tulleet Lutherin tavoin tilanteeseen, jossa kansankirkon ulkopuolelle joutuminen on välttämätöntä? Luther itse halusi pysyä mahdollisimman pitkään katolisen kirkon uskollisena jäsenenä, eikä hän luopunut siitä, ennen kuin hänet exkommunikoitiin.
Mielestäni kysymystä kirkossa pysymisestä voidaan tarkastella monesta eri näkökulmasta. Yksi kysymys on, kumpi on parempi, kansankirkko vai Lähetyshiippakunta? Suomalainen kirkkokansa on perinteisesti halunnut pysyä tiukasti kansankirkon jäsenenä, vaikka kirkon seinät ovat kovin leveällä ja katto korkealla, ja ehkäpä juuri tästä syystä. Juuri tällaisessa kirkossa on tilaa erilaisille vähemmistöille, syntisille ja heikoille, eikä ketään ekskommunikoida. Se on myös paras mahdollisuus evankeliumin julistamiseen. Niin kauan kuin Raamattu on edes periaatteessa kirkon uskon ja elämän ylin ohje, niin tällaisessa kirkossa voidaan olla. Rukoillaan piispojen ja kirkolliskokouksien puolesta, jotta ne tekisivät mahdollisimman hyviä ja Jumalan tahdon mukaisia päätöksiä, ja julistetaan rohkeasti muuttumatonta evankeliumia, joka vielä tänäänkin synnyttää uskoa ja uutta elämää Kristuksessa. 
En todellakaan tiedä onko Lähetyshiippakunta parempi vai huonompi vaihtoehto - vai löytyisikö totuus sittenkin esimerkiksi Lestadiolaisten tai Seurakuntaliiton tai ns. Reformoitujen kirkkojen luota…
Jos joku näyttääkin yhdestä kulmasta ylivoimaiselta, niin jostain toisesta näkökulmasta asiat näyttävätkin tyystin toisenlaisilta.
1 tykkäys
Olisiko luterilaisessa opissa jotain mätää, koska se sallii naisten esiintyä pappeina? Sama ongelma on varmaan kaikissa protestanttisissa suunnissa.
Miksei LHPK halua sulautua katoliseen kirkkoon, koska sen pyrkimykset ulkoisesti ovat kovasti sen tuntuisia, että sen haluaisi olla katolinen? Mutta ilmeisesti Suomessa on kova paine olla luterilainen, koska se on enemmistönä täällä ovat luterilaisia.
Luterilainen oppi ei mitenkään eroa vanhojen kirkkokuntien opista/ tunnustuksesta.
Lutherin aikoihin ei ollut tarvetta keskustelulle naispappeudesta.
Tunnustuskirjat eivät ainakaan mainitse asiasta mitään.
Tottakai se eroaa, miksi muuten luterilaisilla olisi omat tunnustuskirjat. Kaikilla protestanttisilla suuntauksilla on naisina esiintyviä pappeja kirkoissaan ja seurakunnissaan, mutta näillä vanhoilla ei ole. Ettekö te koskaan mieti, että miksiköhän asia on näin?
Missä, milloin ja millä tavalla ev.lut. kirkko on exkommunikoinut pappeja?
On erottanut monta pappia pappisvirastaan. Tietty ei ole sama kuin exkommunikaatio mutta aika kova rangaistus kuitenkin
Nimenomaan se ei ole sama kuin exkommunikaatioa. Jos virastaan erotetut papit jäävät (Suomen ev.lut.) kirkon jäseniksi, heillä on oikeus osallistua ehtoolliseen, ihan kuin muillakin. Pappisvirasta erottaminen ja exkommunikaatio ovat aivan eri tason kysymyksiä.
Se taas, että pappeja on erotettu Suomen ev.lut. kirkon pappisvirasta siksi, että papit toimivat Lähetyshiippakunnnan pappeina, on minusta täysin luonnollinen ratkaisu. Tiedän olevani tästä eri mieltä monien kanssa tällä foorumilla.
Jos (ja kun) lähtökohta on se, että ordinaation jälkeen pappi on lopun ikäänsä pappi 24/7 niin kyllähän pappisoikeuksien riistäminen on aika pitkälle sama kuin exkommunikaatio.
Ketju suljettiin automaattisesti 90 päivän kuluttua viimeisestä viestistä. Uusia vastauksia ei voi enää kirjoittaa.