Sebastian Tynkkynen erotettiin helluntaiseurakunnasta parisuhteensa ja avioliittonäkemyksensä takia. Yle uutisoi:
Aito avioliiton Susanna Koivulan näkemys asiasta:
Uskomatonta että Tynkkynen meni avautumaan mediaan asiasta. Ei varmaan erottaminen tullut yllätyksenä.
Sivumennen sanoen myös vähän noloa pastorilta väittää, että parisuhde ei olisi ollut syynä. Totta kai se on.
2 tykkäystä
En ymmärrä. Jos islam-seurakunta erottaisi sianlihaa syövän jäsenensä, lähtisikö oikeustieteen professori silloinkin pohtimaan tasa-arvoa?
7 tykkäystä
Tuskin. Sehän olisi rasismia. Tämän päivän sekulaarisen suomalaisen yhteiskunnan arvojen mukaan lgbt ja islam edustavat ihanaa erilaisuutt a jota tulee suvaita, kun taas kristinusko on sitä suvaitsematonta samanlaisuutta, jota tulee kavahtaa
2 tykkäystä
Uskomatonta että Tynkkynen meni avautumaan mediaan asiasta.
Minusta ei ole uskomatonta, että Tynkkynen avautuu mediassa. Ja saapihan tuota avautua, mutta varmasti tiesi tod.näk. seuraukset.
Oli kyseessä seurakunta tai vapaa-ajattelijat tai vaikka metsästysseura, niin jokaisessa on ne tietyt raamit, jossa mennään ja jäsenenä oleminen tarkoittaa, että hyväksyy ne säännöt tai sitten joutuu erotetuksi. Tynkkynen varmana tietää, että mitkä ovat helluntailiikkeen näkemykset homoseksuaalisesta käyttäytymisestä. Onko Tynkkysen toiminta kristityn toimintaa, voivat kaikki arvioida tykönään.
3 tykkäystä
Ei kirkoilla ja muilla uskonnollisilla yhdyskunnilla ole velvollisuutta hyväksyä kaikkia elämäntapoja tai kaikenlaista “seurustelua”. Kyllä uskonnonvapauslaki säätää, että kirkot saavat määrätä millaista elämää ne edellyttävät seurakuntalaisiltaan ja millaisiin avioliittoihin ne voivat vihkiä jäsenensä. Vanhat suuret kirkot eivät erota jäseniään muuten kuin ehtoollisyhteydestä, mikä käytännössä sulkee pois kaikilta sakramenteilta, mutta helluntaiseurakuntiin on aina kuulunut sellainen seurakuntakuri, että jos vaellus ei ole kristillistä eikä asianomainen tee parannusta, henkilö erotetaan kokonaan seurakunnasta.
2 tykkäystä
Miten kirkosta erottaminen eroaa mitenkään siitä, että henkilö vain ekskommunikoidaan?
Tämän lisäksi on tietysti anateema, mutta sitä lienee lausuttu historian saatossa aika harvoille.
Kirkosta erottamisessa poistetaan nimi seurakunnan rekisteristä. Kun on kysymys valtiokirkosta, on sillä tietysti yhteiskunnallistakin merkitystä. Jos kansankirkosta erotettaisiin, niin silloin henkilö poistuisi myös kirkollisveron maksajien joukosta eikä saisi äänestää kirkollisissa vaaleissa. Vaalikelpoisuuden menettää tietysti jo, jos on erotettu ehtoollisyhteydestä. Käsittääkseni laki ei kuitenkaan salli kansankirkosta kokonaan erottamista. Uskonnollisesta yhdyskunnasta erottaminen on taas kuin mistä hyvänsä yhdistyksestä erottaminen.
Ortodoksisen kirkon kanonit tuntevat ns suuren anatheman eli täydellisen kirkosta erottamisen. Kirjailija Leo Tolstoi erotettiin ortodoksisesta kirkosta, koska hän oli julkisesti ilmoittanut, ettei usko Kristuksen jumaluuteen ja pilkannut pyhiä sakramentteja. Hän oli hyvin näkyvä ihminen, joka esiintyi uskonollisena guruna, ja jolla oli paljon vaikutusvaltaa.
1 tykkäys
Mutta sisältääkö Suomen nykyinen laki ort kirkosta mahdollisuutta muodollisesti erottaa jäsenyydestä? Käsittääkseni ei.
Vielä aiheesta. Voi kysyä pitäisikö uskontokunnalla olla oikeus valita jäsenensä ihonvärin perusteella (vrt. E-Afrikan reformoitu kirkko) tai määritellä jäsenen asema ihonvärin mukaan (mormonit yli 50 vuotta sitten). Minun mielestäni pitäisi olla.
Minustakin pitäisi olla. Ei siksi, että tykkäisin siitä, vaan siksi, että sellaisen kieltäminen lailla olisi periaatteellisesti ongelmallisempaa kuin salliminen.
1 tykkäys
Mormonit eivät ole kristittyjä, joten en ota kantaa heidän uskontoonsa. Kristilliset kirkot ja yhdistykset eivät tietenkään valitse jäseniään ihonvärin mukaan. Jos E-Afrikan reformoitu kirkko on joskus näin tehnyt, se ei silloin ole ollut kristillinen kirkko.
Valtio ei voi määritellä mitä jonkun uskonnon tulee kieltää tai sallia. Uskontokunta määrittelee sen itse. Valtio voi boikotoida uskonnollista yhdyskuntaa ottamalla siltä esim avioliittoon vihkimisoikeuden pois tai kieltämällä sltä ylläpitämästä yksityisiä kouluja tai lastentarhoja. Sen enempää ei asialle voi tehdä.
Mitä se valtiolle kuuluu, jos minä miehenä en hyväksy puolisokseni kuin naisen?
3 tykkäystä
Juuri näin! Maamme helluntaiseurakuntien seurakuntayhteyteen pääsee vain uskovan upotuskasteen kautta julkisessa kastejuhlassa, jossa seurakuntayhteyteen pyrkivä joutuu todistamaan ja tunnustamaan uskonsa mikrofonin takana. Sitä ennen mitataan kastekelvollisuus, jolloin seurakuntayhteyteen pyrkivä joutuu tekemään parannuksen ulkoisista paheista ja syntielämästä, koska muutoin ei pääse kasteelle ja liittymään seurakuntaan. Sitä ennen kysytään myös seurakunnalta, otetaanko jäseneksi, johon seurakunta myönteisessä vastauksessa vastaa kädennostolla, jonka jälkeen vasta vanhimmistoveljet siunaavat kätten päälle panolla seurakuntayhteyteen pyrkivän helluntaiseurakuntaan pyhien joukkoon.
Vielä 90-luvulla kastekelvollisuus mitattiin joissakin helluntaiseurakunnissa kyselylomakkeella, mihin rasti ruutuun- “KYLLÄ ja EI” vastauksilla arvioitiin kastekelvollisuus. Lomakkeessa kysyttiin siviilisääty, käyttääkö huumeita, alkoholia ja tupakoiko. Erikoisesti ulkoiset paheet ja siviilisääty vaikuttivat kastekelvollisuuteen, ja päätös saattoi olla kielteinen kasteelle pyrkivän kohdalla.
Ilmeisesti tarkoitat tuolla siviilisäätyjutulla sitä, että kristitty ei voi elää avoliitossa, (tai homosuhteessa) muutenhan siviilisääty voi olla mikä vain, naimisissa, naimaton, leski tai eronnut.
1 tykkäys
Siviilisääty voi olla vain jokin noista neljästä. (tai kai voi olla rekisteröity parisuhteilija myös?) Mutta avoliitto tai homosuhde eivät ole siviilisäätyjä.
Se on tietysto eri asia. Tosin saadaan tästäkin teoreettinen ongelma: Millaiset säädökset saa olla yhteisöllä, joka on nimensä mukaan kristillinen? Yhdistysrekisterihän ei salli esimerkiksi karjantarkkailuyhdistystä, jonka säännöt eivät sano mitään lehmistä.
Käytännön ongelma siitä kai tulisi vasta silloin, jos jokin eksplisiittisesti antikristillinen porukka tahtoisi ns. herjalla rekisteröityä nimellisesti kristillisenä. Pelkkä(?) synkretismi tai ääriliberaali oppiperusta tuskin vielä koituisi ongelmaksi. Luulisin.
Lienee mahdotonta tuollaista estääkään koska PRH, ministeriön lautakunta jne. näkevät vain paperia. Tulee mieleen teekkarien raittiusseura, jonka tarkoitus on hävittää viina maailmasta juomalla se pois. Tarina kertoo, että tuo olisi joskus saanut kaupungilta rahaakin jostain raittiuden tukemisen momentilta.
3 tykkäystä
Minä olen yrittänyt miettiä olenko ymmärtänyt tämän viestin oikein. Miksi ihmeessä pitäisi? Miten millään värillä, on sitten kyse ihosta, silmistä, hiuksista tai vaikka hampaista, pitäisi olla merkitystä ihmisen kuulumiseen uskonnolliseen yhteisöön? Ja miten se voitaisiin edes määritellä? Minusta nämä rajat ovat ylipäätään hulluja. Euroopassa espanjalainen on valkoihoinen, mutta ’hispanic’ Amerikassa ei ole. Ihminen, jonka äiti on amerikkalainen eurooppalaistaustainen ja isä kenialainen, on ’musta’, vaikka hän on ihan yhtä paljon eurooppalaistaustainen kuin afrikkalaistaustainen. On arabeja, joita ei erota ihonväriltään suomalaisesta, ja on arabeja, joiden iho menisi somalialaisesta. Isäni asui nuorena miehenä Saksassa, ja häntä (lappilainen jolla oli musta kihara tukka) luultiin joskus arabiksi. Joten, mikä on kriteeri ihonvärille, ja miten se määritellään? Ja erityisesti, miksi?
1 tykkäys