Jos nyt ei vaan oltaisi onanisteja millään etukirjaimella? En ole itse yhdenkään Onanin tuotantoon missään vaiheessa tutustunut. Hyvin olen löytänyt ajateltavaa kuitenkin. Alex Jonesilta olen katsonut yhtä videoa yli kymmenen vuotta sitten. Mutta jätin kesken kun kyllästyin.
Kuten selitin moderointikeskusteluun, siinä pitkän viestini attea koskevan osan loppuun, niin koko salaliittojen ajatus ilmiönä on sama kuin propagandan ajatus. Ja sen määritelmä taas on, että onko viestintä vain tiedottamista, vai onko sen mahdollista olla myös vaikuttamista?
Jokainen tietää, että se ei ole vain tiedottamista, vaan se on myös vaikuttamista. Joten väite, että mikään salaliittoteoria ei pidä paikkaansa, on sama kuin väittäisi, että tietoista vaikuttamista ei ole olemassa.
Salaliittoteoriat ovat ehkä itsessään vaikuttamista. Mutta ne ovat myös väitteitä vaikuttamisesta. Tämä on vähän kuin pitäisi sanoa, että kaikki maailman väitteet ovat joko pelkästään tosia tai epätosia. Todellisuus on, että jotkut väitteet ovat tosia ja jotkut ovat epätosia. Näiden seulominen ja suodattaminen sitten edellyttää vain asiaan liittyvää tietopohjaa.
Kaikki tuntuvat tietävän, että salaliittoteoriat ovat informaatiovaikuttamisen keino. Puhutaan Putinista ja trollitehtaista. Kukaan ei tule ajatelleeksi, että ne voisivat olla myös valtion itsensä käyttämä vaikuttamisen keino omiin kansalaisiinsa. On sellainen kuvitelma, että niillä yritetään pelkästään “paljastaa” hallituksen tekoja. Joten miksi hallitus haluaisi paljastaa itsensä?
Ensimmäinen on, että se ennaltaehkäisevästi ja leikisti paljastaa itsensä. Jotenkin muunnellusti tai asian vierestä. Toisin sanoen hallitsee sellaisen tiedon tulemista julki, mikä muutenkin tulisi julki jossain vaiheessa. Tai se tuo tiedon julki sellaisessa muodossa, missä aluksi on tällainen oikeasti paljastuva asia. Mutta sitten laittaa siihen perään jotain litteää maata tai avaruusolioita, mikä kummasti vähentää sen varsinaisen paljastuksen merkitystä tai uskottavuutta. Tai pistää isoja “sakkoja” näille itse pyörittämilleen “paljastajille”, joka entisestään vähentää niiden merkitystä.
Katolisessa kirkossa, siis sen konservatiivisessa ja näennäisesti kriittisessä mediassa on sama ongelma, että ihmiset kiintyvät kaikenlaisiin puhuviin päihin, jotka keksivät koko ajan uutta teoriaa, uusia paljastuksia, uusia ilmiöitä, marssittavat esiin uusia hahmoja, märehtivät heidän lausahduksiaan ja uumoilevat heidän seuraavia siirtojaan. Koko sirkuksen tarkoituksena on, että mikään ei muutu, kukaan ei tee mitään johtopäätöksiä, kaikki pyörii koko ajan samalla kentällä ja veivaa edestakaisin samoja teemoja.
Olen sitä mieltä, että jos haluaa ymmärtää, mitä Katolisessa kirkossa tapahtui kerran ja mistä kaikki sen jälkeen on ollut seurausta, niin taitekohta on vuoden 1958 konklaavi. Koko Vatikaani II ja Novus Ordo, koko hengellisen elämän romahtaminen, ihmiskeskeisyys, naturalismi ja universalistisen hömpän voittokulku mahdollistui sen kautta. Tarkoittaa sitä, että koko vääntö vanhan ja uuden messun välillä on tahallisesti ylläpidetty myrsky vesilasissa. Messu ei ole muuta kuin julkisivu taustalla vaikuttavalle opille. Hyväkään julkisivu ei paikkaa huonoa oppiperustaa. Huono julkisivu taas sopii erinomaisesti huonoon tai tahallaan hukattuun oppiperustaan. Mutta tarkoittaa myös sitä, että koko vääntö Vatikaani II:n hylkäämisestä tai oikein tai väärin soveltamisesta on tahallisesti ylläpidetty myrsky vesilasissa.
Tarkoittaa sitä, että Novus Ordon sisällä on yksi vääntö konservatiivien ja liberaalien välillä. Sitten on siitä ulompi vääntö Novus Ordon ja Vatikaani II:n traditionalistien (ICRSS, FSSP ja muut) välillä. Sitten on siitä ulompi vääntö Vatikaani II:n traditionalistien ja SSPX:n välillä (joka hylkää Vatikaani II:n mutta pitää kiinni kaikista paaveista). Sitten uloimmalla, alimmalla tasolla, koko kaaoksen ulkopuolella, on sedevakantistien maailma. Niiden, jotka ovat sitä mieltä, että Pius XII:n kuoltua 1958 ei yksikään paavi ole ollut kanonisesti valittu.
Toki sedevakantisteilla on se ongelma, että SSPV:n piispa on sitä mieltä, että kukaan muu ei tee mitään oikein. Mutta SSPV:n ulkopuolella on aika rauhallista. Sedevakantistit ovat kahta eri mieltä siitä, että millä perusteella kuusi viimeistä paavia eivät ole olleet hetkeäkään oikeita paaveja, mutta asiasta ei ole mitään varsinaista sotaa. Kukaan sedevakantisti ei enää ajattele, että he ovat aloittaneet oikeina paaveina, mutta sitten menettäneet paaviutensa harhaopin seurauksena. SSPX taas tahtoo pitää kiinni tästä, että kaikki ovat aloittaneet oikeina paaveina, eli ovat oikeita paaveja edelleen, koska heidän harhaoppisuutensa ja aseman menetyksensä pitäisi jotenkin virallisesti julistaa.
Lopulta tavoitteena on vain ymmärtää se, että mitä kannattaa, mitä voi ja mitä on mahdollista uskoa. Tavoitteena nimenomaan ei ole jäädä onanoimaan mitään jatkuvaa teorioiden, paljastusten ja ulostulojen virtaa. Tai vaihtaa yhtä virallista teatteria toiseen, epäviralliseen teatteriin, jota sitten kuitenkin pyörittävät samat tahot.