Uskonto sortomekanismina

En tarkoittanut mitään pahaa, vaan ilmaisin käsitykseni itse asiasta. Enkä muista, että olisin aiemmin nimenomaisesti käsitellyt asiaa Mannisen kohdalla, sillä en tunne tätä asiaa paremmin. Olen voinut aiemmin mainita, että käsittääkseni E.I. Manninen puolsi aseellista maanpuolustusta sodassa.

Mielestäni siinä ei ole mitään anteeksipyydettävää. Jokaisella on oikeus puolustaa itseään. Itsekin ampuisin, mieluiten ensin (ja katuisin sitten), jos minut yritettäisiin tappaa. Tähän kai Raamatunkin mukaan on oikeus. Hädän tullen tällaista ei edes kysytä.

Tuo samainen seurakunta suunnitteli plakaattiensa kanssa Suomeen tuloa, tuolloin kun Tarja Halonen ensi kertaa valittiin presidentiksi, mutta jotenkin heidän saapumisensa kyettiin estämään.

Kaikin mokomin, Kulkuri! Se mitä ja miten sanoit oli asiaa. Voi olla, että omasta viestistäni paistoi aikaisempien keskustelujen tendenssit, minunkin puoleltani.

Mannisen perhe ja E.I on minulle tuttu ja Veikon kanssa olin ajoittain paljonkin tekemisissä. Asekysymys ei ollut koskaan keskustelunaiheena. Niin E.I:n kuin Veikonkin kanta oli paljon samansuuntainen kuin minulla, “Meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan”, ei sodassakaan.

Itsellenikin tuo perhe on ollut vähintäänkin nk. hyvänpäivän tuttuja. :slightly_smiling_face:

Eli olemme olleet osallisia siunauksista samoista ‘lähteistä’.
Hyvä kuulla.

E.I. Manninen itse siunasi minut vauvana Saalemin lavalla.

Olet syntynyt kait 50-luvulla?

1 tykkäys

Yksi viesti siirrettiin toiseen ketjuun: Sääntöjen vastainen ja siksi tänne siirretty

Kasvoin lapsuudessa hyvin mannislaiseksi.

Tässä pääsyy katkeruuteeni nykyhelluntailaisuutta kohtaan. Ensin opetetaan yhtä, opettaen sen olevan ainoa pelastava oppi.

Kun tähän uskoon sitten tulee ja ottaa uskon tosissaan, sitten kääntyykin kelkka: yhtäkkiä se oppi sanotaankin vääräksi ja aletaan opettaa ja toimia kaikilla niillä tavoilla jotka aiemmin opetettiin vääriksi. Jos joku (kuten minä) on ottanut oppi 1:sen täysin todesta, loukkaantuu tästä verisesti. Alkaa ajatella että jos perusoppikin, niin varmasti kaikki muukin täällä on pelkkää valhetta. Ja vaihtaa kirkkokuntaan, jonka opin uskoo pysyvän.

Mutta, mitä vielä! Yhtäkkiä alkaa luterilainen kirkko vaihtaa papituksiaan (naispappeus) ja muita aiemmin itseselviä käsityksiään (homoavioliitot)!

Ortodoksisen kirkon kellot alkoivat kutsua.

Henklöinä E.I. ja Luther olivat aika samankaltaisia, vahvoja ja jämptejä opettajia. Löysin heti Lutherista itselleni uuden “Mannisen”.

Ihmisiin ihastutaan ja petytään. Itse elinikäisena helluntalaisena tiedän ja olen kokenut tämän.

1 tykkäys

Kristityt eivät sorra ketään.

1 tykkäys

Vähän pieleen. Korjaan virheesi:

Kristityt eivät saisi sortaa ketään.

Näin!

3 tykkäystä

Kristitty nimikkeen alle on kuulunut niin mafiosit kuin pedofiilitkin, sen lisäksi tietenkin, että suurin osa on kaarella pedofiilit - pyhimykset.

Olen muutaman kerran viitannut omiin kokemuksiini Jeesuksen seuraajien vainoihin ja sortoon maissa joissa olen toiminut, kuten, Venäjä-Neuvostoliitto, Kiina, Iran ja Italia. Kaikissa näissä maissa tänäänkin, kristitty vailla sydämen uskoa, selviää hengissä ja voi suhteellisen hyvin.

Jälleen tulee eteen Jeesuksen sanat, Matt.7:14, "mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.

Millä tavoin nyky-Venäjällä sorretaan kristittyjä? Neuvostoliiton yhteiskunta oli ateistinen, mutta kyllähän Venäjällä taas on valtion puolesta uskonnonvapaus. Tosin tietynlainen, nimellinen uskonnonvapaus vallitsi myös aiemmassa NL:ssa.

Itse valtio / keisarikunta Venäjä on aina ollut kristinuskoltaan ortodoksinen. Kyseessä ei ole vain vastaava tilanne kuin esim. Suomessa, jossa valta-kristinuskomme on luterilaisuus ja näin Suomea voidaan pitää “luterilaisena” maana.

Venäjän maan koko olemus on ensisijaisesti, - ei edes polittisesti! - hengellinen: se on Neitsyt Marialle pyhitetty, ortodoksinen / oikeauskoinen / pravoslavnaja, svjataja Matj Rassija, Pyhä Äiti Venäjä ja tällaisena sitä / heitä tulisi mielestäni myös kunnioittaa.

Itselleni ei ole mikään ongelma pyrkiä parhaan taitoni mukaan käyttäytymään siellä heidän kulttuurinsa ja uskonsa mukaan. Neuvostoliiton jäänteenä siellä vaikuttaa epäilemättä myös vahva ateismi, mutta tämäkään ei ole itselleni ongelma.

Venäjä on maaltaan, kansaltaan, uskoltaan ja kulttuuriltaan aivan muuta kuin Länsi, myöskään Suomi.

Patrioottiset venäläiset yleensä kai kokevat muut uskot suorastaan valtiollisena uhkana ja tätä esim. joidenkin, läntisten protestanttien harjoittama käännytystyö usein pitääkin sisällään: amerikkalaista / läntistä, poliittista ja sotilaallista propagandaa. Jos virkavalta sitten puuttuu tällaiseen toimintaan, pitäen tarkemmin silmällä esim. protestanttista toimintaa siellä, itse en kutsuisi sitä suoranaiseksi vainoksi, ainakaan Kristuksen Nimen tähden, sillä Kristuksen vastaisiahan he eivät itsessään ole.

Vain teologia, politiikka ja kulttuuriset tavat riitelevät keskenään. Ne lyhyet ajat, jotka mahd. vuosittain siellä vietän, ovat itselleni yhtä, henkistä ja hengellistä juhlaa. Haluaisin kajauttaa Warshavjankan Palatsiaukiolla, venäjäksi, ihan vaan osallistuakseni hengessä historiallisiin tapahtumiin.

Mitä uskonnon sortavuuteen itsessään tulee, uskonto, kuten mikä tahansa aate väistämättä jossain mielessä joutuu sortamaan sille vastakkaisia ajatteluja, ihan oman hengissä pysymisensä vuoksi. Mikäli Venäjä ei itse huolehdi oman maansa, kansansa, uskontonsa ja kulttuurinsa suojelemisesta, sille käy kuin länsimaailmalle.

Ja tätä en ainakaan itse toivo. Heillä on etenkin henkisesti ja hengellisesti enemmän annettavaa Lännelle kuin Lännellä heille. Tämä on minun mielipiteeni.