Enemmistö vainoavat vähemmistöjä. Ortodoksit eivät varmaan ole tästä poikkeuksia, jos sattuvat olemaan siinä asemassa. Ei kauhean ihanteellista, mutta minkäs sille mahtaa. Uskonnolliset ihmisetkin ovat ihmisiä.
Jos haluaa uskontoa, joka ei ole koskaan vainonnut ketään, pitää varmaan kääntyä baptistiksi, unitaariksi, bahaistiksi, kveekariksi tai Jehovan todistajaksi.
Eivätköhän baptistikin ole omilla alueillaan oman osansa tehneet, muista nyt puhumattakaan, ainakin omiansa kohtaan. Ihan vilpittömästi minua kiinnostaa se, miten nykyortodoksit suhtautuvat vanhauskoisten vainoihin.
Ja tosiasia on, että vastaavia juttuja on ollut joka paikassa ja voidaan vääntää siitä, missä määrin se on ollut kirkon syy ja missä määrin valtion. Luterilainen Ruotsi(-Suomi) oli halju Käkisalmen läänin ortodokseja kohtaan, ja niin pois päin. Oma ajatukseni on, että ollaan näissä asioissa rehellisiä. Ikäviä asioita on tapahtunut, ne pitää myöntää, pitää tarkastella niitä monesta lähtökohdasta ja sitten rehellisesti kohdata ne.
Moskovan patriarkaatti on ainakin poistanut aiemmin lausutun anateeman ja käy dialogia ainakin yhden papillisten vanhauskoisten kirkon kanssa.
Baptisteista, lähinnä oletin, että baptisteilla ei ole koskaan ollut valtioapparaattia tukenaan, joten ei ole oikein ollut väkivaltakoneistoa, minkä voimin vainota. Vai oliko tyyliin Amerikoissa baptistisia siirtokuntia?
No olihan siellä ja kyllä jossain baptistit olivat sitä vanhaa hienoa väkeä. Ja kelpasivat monessa paikassa wasp-porukkaan.
Syy, että olen aina silloin tällöin tuonut näitä asioita esiin on se, että jonkinlainen yksipuolinen uhriutuminen tuntuu olevan suosittua. Mutta kun asiat eivät ole niin yksinkertaisia, vaan myös se, mitä ei-ortodoksissa maissa on tapahtunut pitää rinnastaa ortodoksisiin maihin. Kaikki eivät vain ole teikäläisiä aina sortaneet, vaan muunkinlaista on ollut. Nämä kaikki pitää myöntää rehellisesti ja niistä kantaa vastuu.
Samaa mieltä.
Merkit täyteen.
Ja tämä ei toki estä sitäkään, että joskus olisi erityisen räikeätä negatiivista suhtautumista ollut. Ja kun kerran siellä ja täällä on kirkon ja valtion suhteet olleet kovinkin tiukat, niin regimentit ovat sekoittuneet.
Ainakin nykyisten USAn baptistien joukosta löytyy sellaista porukkaa, jotka haluaisivat perustaa kristillisen teokratian ja osa jopa ottaa VT:n rangaistukset käyttöön siellä. Jenkeissä on useita baptistisia kirkkoja ja ilmeisesti niiden sisälläkin seurakunnat ovat aika itsenäisiä, joten jenkkibaptisteja on moneen junaan ja osa tuntuu jääneen jo asemalle…
Varmasti. Mutta ajattelin noin niinkuin historiallisesti. Toki sortamishaluja löytyy, mutta onko historiallisesti ollut mahkuja.
Baptisteilla ei modernina kirkkokuntana/kirkkokuntina tosiaan ole edes ollut kummoisia tsäänssejä moiseen. Jos mietitään sitä, missä määrin uudestikastajat ovat “historiallisessa vastuussa”, pitäisi ensin pohtia mm. sitä, kuinka suoraan alenevassa polvessa mikäkin porukka on sukua kaikenlaisille lopunajan uudestikastajalahkoille, joita Euroopassa reformaation liepeillä syntyi.
Lienevätkö baptistit myös olleet perinnäisesti pasifisteja? Suomen hellarit ovat ainakin ymmärtääkseni perinteisesti olleet jonkin skaalan aseistakieltyjiä, joskin melko epäpoliittisella tasolla ja ilman erityistä aktivismia.
Onko @oka lla muistikuvia baptismin/hellarien historiasta tässä suhteessa?
Käsityksesi on oikea. Suomen helluntailaiset eivät ole olleet ideologisesti pasifisteja, vaikka aseettomina ovat pääasiassa palvelleetkin. Itse suoritin armejan puvullisena aseettomana Oulun Hiukkavaarassa. Samaan aikaan siellä oli muutama helluntaiseurakuntaan kuuluva aseellisessakin palveluksessa.
Käsittääkseni, bapististien linja Suomessa on ollut paljon sama kuin hellareillakin.
Tämä on kai eräänlainen, myöhemmässä helluntailaisuudessa, mahd. n. 1970-luvulta alkaen, muuttunut käytännön linja. Jostain luin, että mm. Helsingin Saalem-seurakunnan (1920-luvulla) perustajajäsen Eino I. Manninen, olisi puolustanut aseellista palvelusta.
Mahd. tätä keskustelukiistaa käytiin viime sotiemme aikana ja tässä oli jo tuon ajan helluntailaisilla eriäviä mielipiteitä.
Baptistit ovat kyllä historiallisesti olleet eri asemassa kuin nämä muut mainitsemasi ryhmät, jotka ovat aina olleet marginaalisia pienryhmiä.
1600-l. lopun ja 1700-l. alkupuolen Britanniassa silloiset varhaiset baptistit olivat toki vähempiarvoista marginaaliryhmää, mutta muistelen lukeneeni että heidänkin keskuudessaan oli silti halua vainota vähintäänkin Britannian vieläkin syrjitymmässä asemassa olevia katolilaisia.
Baptistit (melko hajanainen kokoelma erilaisia suuntauksia) ovat ainakin monessa osassa Pohjois-Amerikkaa olleet (poliittisestikin) konservatiivisen, evankelikaalisen kristillisyyden valtavirtaa ja ilmeisesti joissakin osavaltioissa 1800-l. lopulla / 1900-l. alkupuolella jopa suurimman kirkkokunnan asemassa. Touhu ei ollut suinkaan täysin “syrjimätöntä”.
Tuossa yllä olevassa linkissä siis kerrotaan että monet etelän valkoiset baptistit olivat 1800-l. luvun puolivälissä varsin aggressiivisia orjuuden puolustajia. [Korostettakoon että itse pidän orjuutta joissakin oloissa kristinuskon kannalta periaatteessa hyväksyttävänä]. Tässähän ei ollut kyse uskonvainoista, mutta 1900-l. alkupuolella joissakin etelävaltioissa oli käsittääkseni vallassa myös baptistitaustaisia valkoisia populistipoliitikkoja, jotka pitivät vähintäänkin katolilaisuutta epäilyttävänä ja jonkinlaista nuivimista ansaitsevana epäamerikkalaisuutena.
Seuraavan linkin mukaan pasifismi ei ole koskaan ollut baptistien keskuudessa valtavirtaa, mutta kuitenkin kohtalainen vähemmistösuuntaus. Jutussa myönnetään, että (nykyään) republikaanien kannattajakunnan ydintä edustava Southern Baptist Convention - joka on siis isohko kirkkokunta - on kaikkea muuta kuin pasifistisessa maineessa.
Muoks: Tämän ja kuusi edellistä viestiä voisi ehkä siirtää jonnekin muualle. @SanGennaro ?
Moni helluntalainen on saattanut puolustaa aseellista palvelua. Kuitenkin Mannisen kertomus tuli ja meni, ja hän totesi sen olleen erehdys ja asiasta ei hän sen koommin ottanut kantaa.
Olet varmaan asian jo aikaisemminkin selvittänyt?
Ketju jaettu. Pöljä otsikko, mutta en nyt keksinyt parempaakaan.
Uuden otsikon kautta tunsin tärkeäksi jatkaa ja painottaa, että uskonto on aina sortanut, mutta todellinen Jumalan Pojan vaikuttama usko on ollut vastaus kaikkeen ihmisenä olemiseen. Vastaus se oli minulle jo kymmenvuotiaana ja siitä lähtien tähän päivään asti.
Baptistit yleisesti ovat minusta aika tavallista vapaakirkollista porukkaa, ei mitään ääriajattelijoita. Mutta baptisti-nimitystä käyttää ainakin yksi hörhöporukka, joka on lähinnä yhden mieleltään sairaan ihmisen ympärille kerääntynyt kristinuskon mainetta tehokkaasti tuhonnut porukka, joka on kulkenut julistamassa kuolemaa homoille ym. Eli tämä Westboro Baptist Church.
Sitä voisi jo kutsua vainoksi, vaikka tietenkään heillä ei mitään valtaa ole, pelkkä valta tehdä toisille paha mieli.
Niinpä! Trendikkäämpi olisi ollut Uskonto sortavana rakenteena.
Häh? Ottaako joku siis sen porukan ihan vakavasti?
Ainakin erittäin moni innoissaan jakelee tämän porukan viestejä sosiaalisessa mediassa. Siis sillai naureskellen ja/tai kauhistellen. Sitä en tiedä, kuinka usein heidän katsotaan edustavan kristittyjä laajemminkin.