Uusi beatifikaation peruste

Paavi on siis julistanut, että myös oman elämänsä uhraaminen toisten puolesta on merkki pyhyydestä.

2 tykkäystä

En suoraan osaisi antaa tälle kirkkohistoriallisia paralleeleja, mutta kyllä tuo intuitiivisesti oikealta ja raamatulliselta tuntuu.

1 tykkäys

Room.-kat. kirkon ihmeiden metsästys kanonisoinnin oikeuttamiseksi onkin ollut naurettavaa. Ehkä tuon myötä länsi palaa hitusen ortodoksisemmalle ja alkuperäisemmälle linjalle.

En sanoisi naurettavaksi. Hyvin länsimaiseksi kyllä, vieläpä oikein nykyaikaisessa merkityksessä.

Kyllä niitä edelleen yksi vaaditaan.

Tuleepahan tässä vaan mieleeni Nikolai toinen. Laitettiin päiviltä siksi, että hoiti tehtävänsä niin kehnosti jotta meni sekä valtaistuin että valtakunta. Mitä ihmeen pyhää tuossa on? Minusta katolisen kirkon käytäntö on ihan ok.

Varmaankaan häntä ei kanonisoitu sen takia, miten hän toimitti päivänpolitiikkaa. Mitä nyt hänestä muistelen, niin ei hän edes halunnut keisariksi.

En kyllä muuten puhuisi yhden maailman väkivaltaisimman diktatuurin syntymisestä ihan vaan keisarin toiminnan seurauksena. Ei se siitä johtunut. Se johtui siitä, että kommunistit tekivät vallankumouksen.

Venäläiset ovat nostaneet pyhien joukkoon “kärsimyksen kantajana” tsaari Nikolai II:n, mikäs siinä. Itse pidän niitä suomalaisia ortodokseja, naisia, lapsia tai siviilejä ylipäänsä, jotka kuolivat kommunistien/Stalinin rikollisen toiminnan takia ihan samanlaisina pyhinä ja “kärsimyksen kantajina”.

Tarvittaessa tai tilanteen niin salliessa, näkisin aiheelliseksi kertoa heistä myös venäläisille uskonveljille ja sisarille, jotta uskomme kansalliset rajat transendoiva, universaali ulottuvuus palautuisi meidän ortodoksien mieliin ja sydämiin

Tunnen myös suurta sympatiaa niitä suomalaisia luterilaisia ja katolisia kohtaan, joille kävi samoin Stalinin/kommunistien toimesta.

Amen

2 tykkäystä

Venäläiset ajattelevat, että monarkki oli saanut valtansa Jumalalta, joten hänen surmaamisensa tekee tsaarista marttyyrin, koska jumalallinen ja pyhä hierarkia tuhotaan. Tähänhän monarkian puolustajat (joihin en lukeudu) vetoavat - monarkki ei ole vain kansan valitsema vaan hänen yläpuolellaan on vain Jumala.

Ovatko nämä venäläiset ortodoksit tässä asiassa mielestäsi oikea- vai vääräoppisia?

Eipä se ole minun tehtävä heidän oikeaoppisuuttaan arvioida. Pitää muistaa, että tsaarilla oli myös kirkollinen asema ja valtaa. Hän oli kirkon aseman turvaaja - tilanne muuttui aika lailla huonommaksi kirkon kannalta vallankumouksen jälkeen.

Tsaariperheen jäsenet on luettu pyhien joukkoon kärsimyksenkantajina. Kärsimyksenkantajat ovat harvinainen pyhien luokka, johon kuuluu pyhiä ruhtinaita, jotka ovat kuolleet sukulaistensa tai vihamiestensä surmaamina ja ovat kestäneet kärsivällisesti kärsimyksiä. He eivät ole marttyyreita eivätkä he ole kuolleet uskonsa puolesta.

Tällaisia ovat tsaariperheen lisäksi pyhät kärsimyksenkantajat Dulas Egyptiläinen (+ 300-l., muistopäivä 15.6.), ruhtinas Pietari-Jaropolk Volynialainen (+ 1086, muistopäivä 22.11.) ja ruhtinas Mikael Tveriläinen (+ 1318, muistopäivä 22.11.).

1 tykkäys

Eikö tähän luokkaan siis voi päästä olematta ylhäistä sukua?

Toki voi mutta kyllähän ylhäistö saa aina enemmän huomiota kaikkialla. Ei mitenkään ihanteellists tai tarkoituksellista, mutta näin maailma makaa. Jos tyyppi on nevöhööd, niin ei tule kulttia eikä siten kanonisaatiotakaan.

Kaikki kärsimyksenkantajina pyhiksi todetut eivät kuitenkaan ole ruhtinaita. Mainitsemani pyhä kärsimyksenkantaja Dulas Egyptiläinen oli erityisen nöyrä munkki. Kannattaa lukea loppuun asti.

Synaksarion Kesäkuu s. 283 - 284:

"Pyhittäjä Dulas oli pyhittäjä Bessarionin (20.2.) sävyisä, nöyrä ja
kuuliainen oppilas egyptiläisessä luostarissa 300-luvun lopulla.
Kaksikymmentä vuotta hän kesti munkkiveljiensä pilkkaa,
solvauksia ja halveksuntaa. Aluksi hänen oli vaikeaa kestää nöyrästi
loukkauksia, mutta lopulta hän saavutti sellaisen tunteiden hillinnän
(apatheia) asteen, että hän sääli panettelijoitaan ja rukoili kaikesta
sydämestään heidän puolestaan.

Kerran Dulas joutui vielä suurempaan koettelemukseen. Eräs
munkki varasti kirkkoesineitä ja piilotti ne. Luostarin igumeni ja vanhimmat
syyttivät Dulasta varkaudesta, koska hän ei ollut osallistunut
sinä iltana vigiliaan, vaikka yleensä hän kävi kaikissa palveluksissa.
Tuolloin hän oli kuitenkin ollut sairaana. Dulas vakuutti syyttömyyttään,
mutta hänen vihollisensa panettelivat häntä ja väittivät
nähneensä varkauden. Kun he eivät uskoneet häntä, hän ei väittänyt
vastaan vaan sanoi: ”Antakaa minulle anteeksi, pyhät isät, minä olen
syntinen.” Igumeni määräsi, että Dulakselta riisutaan munkin vaatteet
ja hänet puetaan maallikon vaatteisiin. Dulas rukoili: ”Herra Jeesus
Kristus, Jumalan Poika, Sinun pyhän nimesi tähden minä pukeuduin
munkinpukuun, mutta nyt se riisutaan minulta syntieni tähden.”

Taloudenhoitaja vaati Dulasta sanomaan, minne hän oli piilottanut
kirkkoesineet, mutta viaton kärsimyksenkantaja toisti: ”Antakaa
minulle anteeksi, olen tehnyt syntiä.” Hänet luovutettiin siviiliviranomaisille,
häntä kidutettiin ja oikeuden päätöksen mukaan hänen
molemmat kätensä oli katkaistava. Ennen tuomion täytäntöönpanoa
kuvernööri lupasi, että Dulas pääsisi vapaaksi, jos hän ilmoittaisi,
missä esineet olivat. Dulas vastasi: ”En voi tunnustaa sellaista, mitä en
ole tehnyt.” Hänet vietiin tuomion täytäntöönpanopaikalle. Silloin
todellinen varas alkoi katua tekoaan ja tunnusti igumenille, että hän
oli syyllistynyt varkauteen.

Lopulta Dulas sai luvan palata luostariin. Munkit alkoivat pyydellä
häneltä anteeksi tekoaan. Dulas ei kantanut heille kaunaa vaan oli
jopa kiitollinen siitä, että he olivat antaneet hänelle tilaisuuden kestää
syyttömänä kärsimystä. Hän pyysi Jumalaa antamaan syyttäjilleen
anteeksi.

Kolmen päivän kuluttua he saivat todeta Dulaksen kuolleen polvistuneena
rukoukseen. Hänen ruumiinsa vietiin katedraaliin ja ovi
lukittiin. Hautaus oli määrä toimittaa sitten kun luostarin igumeni ja
veljestö saapuisivat paikalle. Kun kaikki olivat koolla ja menivät kirkkoon,
viattomasti kärsineen pyhittäjä Dulaksen ruumis ei ollutkaan
katedraalissa. Vain hänen vaatteensa ja sandaalinsa löytyivät sieltä.
Ne, jotka olivat syyttäneet pyhää kärsimyksenkantajaa Dulasta synnistä,
jota hän ei ollut tehnyt, eivät olleet arvollisia hautaamaan hänen
ruumistaan."

Kaippa sitä voi. Tosin mikä nyt sitten on nevöhööd.

Tässä on yksi esimerkki. Eiköhän niitä löytyisi muitakin.

1 tykkäys

Jos tosi nevöhööd-tyyppien kultti kiinnostaa, niin kannattaa tutustua tapaukseen nimeltä pyhä Philomena.

1 tykkäys

Ketju suljettiin automaattisesti 13 päivän kuluttua viimeisestä viestistä. Uusia vastauksia ei voi enää kirjoittaa.