Kirkkovuoden varrelta

Ortodoksisessa kirkossa on 16.4. pyhän pappismarttyyri Januariuksen ja hänen kanssaan kärsineiden marttyyrien muistopäivä ja 21.4. pyhän marttyyripiispa Januariuksen ja hänen kanssaan kärsineiden marttyyrien muistopäivä. He kärsivät kaikki marttyyrikuoleman 200-luvulla.

Eikä muuten ole pelkästään virtuaalinen. Hän on oikeastikin miun suojeluspyhä.

2 tykkäystä

@anon81097962 tarkoitti varmaan sanoa, että virtuelli. Onko tuollaista sanaa edes? No, nyt on!

Pyhät arkkienkelit Rafael, Gabriel ja Mikael, juhla - 29. syyskuuta

Nykyään tosiaan juhlitaan kaikkia kolmea arkkienkeliä yhtä aikaa, mutta vanhassa kalenterissa tämän päivän vietossa korostui p. Mikaelin juhla enemmän kuin nykyisin. Mikkelinpäivä oli vielä luterilaisella ajalla myös Suomessa tärkeä etappi vuodenkierrossa. Ranskassa p. Mikael on yksi tärkeimmistä kansallisista pyhistä.

Ylistäkää Herraa, te hänen enkelinsä, te voimalliset sankarit, jotka hänen sanansa kuulette ja hänen käskynsä täytätte. / Ylistä Herraa, minun sieluni, ja kaikki mitä minussa on, ylistä hänen pyhää nimeään.


Pyhä Mikael, arkkienkeli, puolusta meitä taistelussa ja ole suojanamme paholaisen juonia ja pahuutta vastaan. Nöyrästi rukoilemme: ojentakoon Jumala häntä. Ja sinä, taivaan joukkojen päämies, syökse Jumalan voimalla helvettiin saatana ja muut pahat henget, jotka kiertelevät maailmaa sielujen kadotukseksi. Aamen.

(Pyhä Mikael on - monen muun asian ohella - myös laskuvarjojääkärien suojelija; kuvassa on meneillään maahanlaskuharjoitus, taustalla Mont Saint-Michelin luostarisaari Normandian rannikon edustalla.)

3 tykkäystä

Ortodoksisessa kirkossa pyhien ylienkeleitten Mikaelin, Gabrielin ja Rafaelin muistopäivä on myöhemmin syksyllä 9. 11. Lokakuun ensimmäisenä vietetään Jumalansynnyttäjän suojelusjuhlaa eli pokrovan päivää.

Pyhä Jeesuslapsen ja Pyhien Kasvojen Teresa, muistopäivä - 1. lokakuuta (vanhassa kalenterissa 3. lokakuuta)

Marie-Françoise-Thérèse Martin syntyi Alençonin kaupungissa Normandiassa 2. tammikuuta 1873 suuren sisarusparven kuopukseksi. Hänen perheensä muutti pian hänen synnyttyään läheiseen Lisieux’n kaupunkiin, missä Thérèse sai alkeisopetusta paikallisten benendiktiinisisarten koulussa. Parannuttuaan vakavasta sairaudesta hänessä heräsi halu luostarielämään. Thérèse onnistui henkilökohtaisesti hankkimaan paavi Leo XIII:lta poikkeusluvan tulla hyväksytyksi Lisieux’n Karmeliin ennen säädettyä vähimmäisikää eli vain 15-vuotiaana. Hänen vanhemmat sisarensa olivat jo astuneet kyseiseen luostariin. Thérèse sulki klausuurin portit takanaan vuonna 1888 eikä luostarista enää koskaan eläessään poistunut. Hän antoi lopulliset luostarilupauksensa vuonna 1890 ja otti itselleen karmeliittojen tapaan melko ylenpalttisen luostarinimen: Jeesuslapsen ja Pyhien kasvojen Teresa (Thérèse de l’Enfant-Jésus et de la Sainte-Face). Hänestä käytetään myös hieman kompaktimpaa nimeä Lisieux’n Teresa.

Teresa sairastui kuitenkin pian lupaustensa antamisen jälkeen hyvin vakavasti ja kuoli vuonna 1897 vain 24-vuotiaana tuskallisen sairautensa näännyttämänä. Mikään ei välittömästi hänen kuoltuaan antanut Teresaa huonommin tunteville vihjettäkään hänen pyhyydestään. Koko hänen kilvoituksensa oli tapahtunut ihmisten katseilta kätkössä hyvin pienissä ja vaatimattomissa hyveissä, Vuorisaarnan autuaaksi julistusten hengessä. Teresan suuruus paljastui hänen hengellisessä päiväkirjassaan Histoire d’une âme (”Erään sielun historia”, suomennettu nimellä Pieni tie), joka julkaistiin tietenkin postuumisti ja josta tuli melkoinen bestseller. Lukuisat vahvistetut ihmeet (joista minäkin olen saanut vähäisen osani) sinetöivät Teresan pyhyyden. Paavi Pius X kutsui Teresaa mielestäni hyvällä syyllä ”modernin ajan suurimmaksi pyhimykseksi”, ja vuonna 1925 hänet sitten kanonisoitiinkin. Teresa on mm. kristillisen lähetystyön suojeluspyhimys. Vuonna 1997 paavi Johannes Paavali II julisti hänet kirkon opettajaksi.

Sinä, Herra, sanoit: ”ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan”; opeta armossasi meitä seuraamaan pyhän Teresa-neitsyen esimerkkiä nöyryydessä ja sydämen yksinkertaisuudessa, jotta saisimme palkan iänkaikkisuudessa. Amen.

(Domine, qui dixisti: Nisi efficiamini sicut parvuli, non intrabitis in regnum caelorum: da nobis, quaesumus; ita sanctae Teresiae Virginis in humilitate et simplicite cordis vestigia sectari, ut praemia consequamur aetarna: Qui vivis et regnas.)

4 tykkäystä

Pyhä Birgitta, muistopäivä (Turussa juhla!) / Ruusukkorukouksen neitsyt Maria, muistopäivä – 7. lokakuuta / 8. lokakuuta

Nämä kaksi minulle tärkeätä juhlaa ajoittuvat hieman hassusti. Maailmalla vietetään tänään ruusukkorukouksen neitsyt Marian juhlaa ja Ruotsin pyhää Birgittaa muistellaan monin paikoin vasta huomenna. Sen sijaan Suomessa (ja ilmeisesti kaikkialla muuallakin Pohjolassa) järjestys on täsmälleen päinvastainen. Minä olen iät ja ajat viettänyt näitä juhlia ikään kuin limittäin eli olen viettänyt molempia kumpanakin päivänä vaivaamatta liikoja päätäni tai omaatuntoani ”määräajoilla”. Mutta näistä syistä pistin tällä kertaa pyhän Birgitan ja ruusukkorukouksen neitsyt Marian samaan postaukseen.

Turun katolisessa seurakunnassa p. Birgitta on tietenkin nimikkopyhimys, ja siten häntä vietetään meillä huomattavasti juhlallisemmin kuin muualla hiippakunnassa. Birgittan juhla levittäytyy jo ihan käytännöllisistä syistä useammalle päivälle. Liturgisesti juhlan paikka olisi siis tänään, 7.10., mutta arkipäivänä ei Suomen oloissa ole mahdollista viettää juhlaa riittävän arvokkaasti juuri tänään. Siksi sitä vietetään myös huomenna 8.10., siis yhtä aikaa muun katolisen maailman kanssa, ja kaiken huipuksi tuo lauantai-iltainen messu vietetään entisessä Naantalin birgittalaisluostarin kirkossa (nyk. Naantalin evl. seurakunnan kirkko), mitä parempaa ympäristöä messulle on vaikea kuvitella. Harmi, etten tänä vuonna tavallisuudesta poiketen pääse paikalle, kun olen toisella puolen maata. Mutta vielä ensi sunnuntain päämessussakin Birgittaa seurakunnassamme muistetaan, ja siihen viettoon toivottavasti ehdin mukaan minäkin.

Myös ruusukkorukouksen Neitsyt Marian juhla rönsyää yli virallisten äyräidensä jo siksikin, että koko lokakuuhan on katolisessa kirkossa omistettu ruusukolle. Pyhää ruusukkoa kannattaa yleensäkin rukoilla, sillä sen hedelmät ovat tunnetusti suurenmoisia, ja näin lokakuussa olisi ehkä syytä rukoilla sitä tavallista useammin ja intensiivisemmin.
+++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++

Pyhä Birgitta

Päivän rukous (Helsingin hiippakunnan messukirja):

Kaikkivaltias Jumala, sinä olet valaissut kirkkoasi pyhän Birgitan neuvoilla ja opetuksella. Anna meidän aina innokkaasti seurata sitä sanomaa, jonka paheittemme kitkemiseksi olet meille hänen kauttaan ilmoittanut. Tätä pyydämme Herramme Jeesuksen Kristuksen, sinun Poikasi, kautta, joka kanssasi elää ja hallitsee Pyhän Hengen yhteydessä, Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen.

Epistolateksti, 1. Tim. 5: 3-10. (Vuoden 1962 Roomalaisen messukirjan mukaan):

Kunnioita ja tue leskivaimoja, jotka todella ovat vailla huoltajaa. Mutta jos leskellä on lapsia tai lastenlapsia, on ensi sijassa näiden opittava täyttämään velvollisuutensa perheenjäseniään kohtaan ja korvattava vanhempiensa vaivat, sillä se on Jumalan mielen mukaista. Aivan yksin jäänyt leskivaimo panee toivonsa Jumalaan ja rukoilee hellittämättä yötä päivää. Nautinnonhaluinen taas on jo eläessään kuollut. Muistuta leskiä tästäkin, jotta he eläisivät nuhteettomasti. Mutta se, joka ei huolehdi omaisistaan ja kaikkein lähimmistään, on kieltänyt uskonsa ja on epäuskoista pahempi. Leskien luetteloon kelpaa vain sellainen, joka on kuusikymmentä vuotta täyttänyt ja joka on ollut vain yhden miehen vaimo. Hänen on oltava tunnettu hyvistä teoista, siitä että hän on kasvattanut lapsia, majoittanut kotiinsa matkalaisia, pessyt uskovien vieraidensa jalat, auttanut vaikeuksissa olevia ja kaikin tavoin harrastanut hyvää.

+++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++

Ruusukkorukouksen neitsyt Maria

Päivän rukous (Helsingin hiippakunnan messukirjasta):

Jumala, vuodata armosi sydämiimme, että me joille enkeli on antanut tiedoksi Poikasi Kristuksen ihmiseksi tulemisen, pääsisimme hänen kärsimisensä ja ristinsä kautta ylösnousemuksen kirkkauteen. Tätä pyydämme saman Kristuksen, Herramme kautta. Amen.

Epistolateksti, Sananl. 8: 22–24, 32–35. (Vuoden 1962 Roomalaisen messukirjan mukaan):

Minut Herra loi ennen kaikkea muuta,
luomisensa esikoisena, ennen taivasta ja maata.
Iankaikkisuudesta minä sain alkuni,
kaiken alussa, ennen kuin maata oli.
Kun synnyin, ei syvyyksiä vielä ollut,
ei lähteitä tuomaan niiden vettä.

Nyt, lapset kuulkaa minua!
Hyvin käy sen, joka minun teitäni kulkee.
Kuulkaa neuvojani, niin viisastutte,
älkää lyökö niitä laimin.
Hyvin käy sen, joka minua kuulee,
päivästä päivään valvoo ovellani,
valppaana odottaa sen kynnyksellä.
Joka minut löytää, löytää elämän,
hänet Herra ottaa suosioonsa.

3 tykkäystä

Ortodoksisessa kirkossa vietetään tänään 7.10. pyhien marttyyrien Sergioksen ja Bakkoksen muistopäivää.

Lepanton Kuningattaren muistopäivähän se on, mitä tänään me vietämme. Kiitetty olkoo Jumala ja Kuningattaremme! Varjele meitä nyt ja aina!:pray:

1 tykkäys

Niin. Lepanto kuuluu itseoikeutetusti samaan sarjaan Poitiers’in, Covadongan ja Wienin kanssa yhtenä kristikunnan ikiaikaisesta vihollisestaan saamista suurista voitoista. Ruusukkorukouksen Neitsyen juhlan otti kalenteriin paavi Pius V juurikin kiitokseksi Lepanton suurvoitosta. Mutta nykyään on korrektimpaa korostaa ruusukkoa rauhan rukouksena. Onhan se mitä suurimmassa määrin sitäkin.

1 tykkäys

Me rauhaa, mutta kaikki muut eivät. Lepnton Kuningatar on rakastettu koko maailmassa aina.Kiitos Lepanton Kuningattarelle kaikesta siitä hyvästä, mitä meillä Euroopassa on. Lepanton, La Saletten ja Fatiman valtiatttear, ne ovat erityisen rakkaita.

Ja tietysti, ruusukko on enemmän kuin mikään muu.

En nyt tiedä, onko länsi- ja keski-eurooppalaisillakaan hirveästi historian valossa henkseleiden paukuttelua sen rauhantahtoisuuden kanssa. Nykyajan monivuosikymmeninen rauha taitaa olla anomalia. Oikein hyvä anomalia, mutta anomalia.

Ruusukkorukouksen neitsyt Marian ja Lepanton taistelun sekä sodan ja rauhan teemoihin liittyen:

Regensburg, Saksa, 8. helmikuuta 2013: joku marokkalainen hampuusi on vallannut Juhana Itävaltalaisen (tottelee myös nimeä Juan de Austria), Lepanton voittajan, patsaan ja häpäissyt sen mm. Turkin lipuin. Performanssin tarkoitus oli tehdä tiettäväksi se syvä mielipaha, mitä uuseurooppalaiset islaminuskoiset veljemme joutuvat kokemaan nähdessään moisia islamofobian monumentteja omien kaupunkiensa paraatipaikoilla. Heti pois tämä patsas maisemaa pilaamasta!, vaati maahaanmuuttajaystävämme. Nykyeurooppalaisten munattomuu… rauhanomaisuudesta kertoo paljon se, että hampin annettiin jatkaa demonstraatiotaan melkein kolmen tunnin ajan (sattumoisin Lepanton taistelukin kesti kolmisen tuntia). Lepanton taistelu on siis edelleen ajankohtaisempi kuin moni ymmärtääkään.

Niin. Suomessa taas häpäistään ihan moukkamaisuuttaan kansallisia monumentteja. Melkein soitin tässä poliisit, kun Vanhan kirkon puiston vapaussodan sankarihaudan päällä istuskeli teinijoukko kaljaa kittaamassa. Siinähän oli mukava tasainen kivialusta kiipeämiskorkeudella…

Ihmisiltä on kadonnut kaikki sopivaisuuden taju nykyään. Esimerkiksi eri puistojen erilaista luonnetta ei ollenkaan ymmärretä. Saati että mitään kunnioitettaisiin.

Pyhä Johannes Paavali II, vapaaehtoinen muistopäivä - 22. lokakuuta

Paavi Johannes Paavali II ehti pitkän pontifikaattinsa kuluessa reissata ahkerasti. Lukemattomissa kirkoissa ympäri maailmaa on muistolaatta todistamassa hänen vierailuistaan. Yksi näistä on minun kotiseurakuntani kirkko.

Tämän paavin tärkeimpänä saavutuksena pidän Vatikaanin II kirkolliskokousta, johon hän itsekin nuorena piispana osallistui, seuranneen kuohunnan laannuttamisen ja konsiilin ns. “hengen” (eli villisti rehottavien ylitulkintojen) suitsimisen konsiilin kirjaimeen vetoamalla (kyllä: on tilanteita, joissa “henki” kuolettaa mutta kirjain tekeekin eläväksi!). Pyhä paavi oli johdonmukaisesti konsiilin linjoilla myös mitä tulee kirkon aiempaa avoimempaan suhtaumiseen paitsi toisiin kristillisiin tunnustuksiin myös toisiin maailmanuskontoihin ja eettiseen totuudenetsintään myöntäen sen hyvän mitä niissä kaikissa kieltämättä on. Mutta tämä myönnytys ei tarkoita Kristuksen ainutlaatuisuuden kieltämistä tai sitä, että jokainen tulisi omalla uskollaan autuaaksi:

Kristus on ainutlaatuinen!

Toisin kuin Muhammed Hän tekee muutakin kuin vain julistaa uskonnollisen opin periaatteita joita kaikkien Jumalan palvelijoiden pitää noudattaa. Kristus ei ole pelkästään Sokrateen kaltainen viisas mies, jonka päätöksessä hyväksyä kuolema totuuden nimessä on kuitenkin jotain samankaltaista ristin uhrin kanssa.

Vielä vähemmän hän on Buddhan kaltainen, joka kielsi kaiken luodun. Buddha on oikeassa käsityksessään, ettei luomakuntaa ole mahdollista pelastaa ihmisten avulla, mutta hän on väärässä väittäessään samasta syystä, ettei luodulla maailmalla ole arvoa ihmiskunnalle. Kristus ei tee niin eikä voi tehdä niin. Hän todistaa Isästä ikuisesti ja Isän rakkaudesta luotujaan kohtaan alusta alkaen. [–]

Tätä ei pidä väsyä toistamaan. Muutamia yhteisiä piirteitä lukuun ottamatta Kristus ei muistuta Muhammedia, Sokratesta eikä Buddhaa. Hän on täysin omanlaisensa ja ainutlaatuinen. [Paavi Johannes Paavali II:n haastatteluteoksesta Uskalla toivoa]

1 tykkäys

Huomenna 23.10. vietetään ortodoksisessa kirkossa apostoli Jaakobin, Herran veljen muistoa. Silloin monissa kirkoissa toimitetaan Jaakobin liturgia.

Wikipediassa on kerrottu Jaakobin liturgiasta:

"Jaakobin liturgia on ortodoksinen jumalanpalvelustapa. Jaakobin liturgian sanotaan olevan nykyisistä liturgiapalveluksista eniten alkuperäisen kaltainen. Se noudattaa mahdollisimman tarkasti Jerusalemin alkuseurakunnan tapoja ja jättää pois kaiken Bysantin ja Venäjän hoveista peräisin olevan käytännön.

Näkyvin ero muihin liturgiapalveluksiin on, että piispalla on yllään sakkoksen sijasta alkuperäisen kaltainen neliristinen feloni, jonka päällä on suuri omofori, jota ei oteta välillä pois. Samoin piispansauva kuuluu asiaan – mitra, kotkamatto, ripidit ja siunauskynttilät sen sijaan bysanttilaisina eivät. Saatot ovat juhlavampia kuin myöhemmissä kaavoissa eli kiertävät koko kirkon, ja itse piispa kantaa evankeliumia ja ehtoollislautasta. Samoin pienessä saatossa kannetaan mukana evankeliumin lisäksi myös profeettojen kirjaa ja epistolakirjaa.

Suurimpia eroja muihin liturgioihin nähden ovat mm. ne että proskomidia ei toimiteta, ehtoollisen valmistelussa käytetään vain yhtä leipää eikä viittä kuten muissa liturgioissa ja anafora toimitetaan huomattavasti pitemmällä kaavalla. Sen yhteydessä luetaan myös rukoukset elävien, sairastavien sekä edesmenneiden puolesta, jotka muissa liturgioissa kuuluvat proskomidin yhteyteen.

Ekteniat luetaan kansaan päin kääntyneenä, ja väliajat papisto istuu ikonostaasin edessä olevilla tuoleilla. Ehtoollinen jaetaan erillisenä: pappi tai piispa jakaa leivän suoraan ehtoollislautaselta, ja diakoni ojentaa maljan juotavaksi.

Jaakobin liturgian kaavan kehitti isä Aleksander Schmemann Jerusalemin patriarkaatin käyttämän kaavan pohjalta, ja Suomeen sen toi isä arkkipiispa Paavali. Nykyisin liturgia toimitetaan vuosittain 23. lokakuuta eli apostoli Jaakobin muistopäivänä.

Koska perinne on selvimmin apostolinen, liturgian toimittaa alkuperäisessä amerikkalais-jerusalemilaisessa kaavassa aina piispa, joskin isä Paavali kehitti Suomessa erikseen myös tarkasti perinnettä noudattavan kaavan, jossa pappi toimittaa tämän palveluksen."

1 tykkäys

Tämä ei avaudu, kun en tunne katolista maailmaa. Mitä hän ihan konkreettisesti teki?

Olin jo eilen papin toimittamassa Jaakobin liturgiassa. Jaakobin liturgiassa ehtoollisen vastaanottaminen tapahtuu siten, että pappi antaa ehtoollisleivän uskovalle käteen, uskovainen sanoo amen ja syö ehtoollisleivän. Sen jälkeen pappi tai diakoni (mikäli sellainen osallistuu palveluksen toimittamiseen) antaa ehtoollisvieraan juoda yhteisestä maljasta, jonka jälkeen ehtoollisen vastaanottanut sanoo taas amen. Ehtoollisen jakaminen kestää siis pitempään kuin Johannes Krysostomoksen tai Basileios Suuren liturgiassa. Ekteniat pappi luki alttarissa alttaripöydän takana seisoen.

En oikein usko tuohon Wikipedian väitteeseen Schmemannin osuudesta Jaakobin liturgian kehittämiseen. Mitä hän muka siinä kehitti? Se tieto pitää paikkansa, että paikalliskirkossamme Jaakobin liturgiaa alettiin toimittaa arkkipiispa Paavalin aikana. Ap Paavali oli arkkipiispana 1961-1987.