Olen ollut paikalla kun Pekka Jokiranta kertoi viidesläisyyden historiasta. Siitä on melko monta vuotta, alle kymmenen kuitenkin.
Jokiranta toi muistaakseni rehellisesti esiin myös negatiivisia asioita. Viidennen liikkeen hajoamista hän tietenkin piti surullisena ja kertoi myös vireillä olevista neuvotteluista jonkinlaisesta yhdistymisestä. Ei ole vielä toteutunut.
Sley ja Sekl ovat vuosia jo olleet aika hyvässä yhteistyössä vaikka opillisia eroja on tietenkin edelleen. En tunne sitä mitä kaikkea ei-julkista neuvotteluissa tapahtuu, mutta hyvä olisi jos lähetystyön ja myös ns sisälähetyksen osalta kirkon luterilaiset järjestöt tekisivät mahdollisimman paljon yhteistyötä. Uutta kirkkoa tuskin syntyy pitkään aikaan, vaikka sitäkin on povattu.
Kirkon ja koko luterilaisen väen tilanne on muuttunut monella tavalla tässä 50 vuoden aikana. On syntynyt kasvava Lähetyshiippakunta, nyt omana kirkkonaan. Kirkon sisäiset herätysliikejärjestöt ovat kaikki menettäneet jäseniään ja varojaan. Lähetystyö on vaikeutunut ja intokin varmaan vähentynyt monin paikoin. Myös ei-niin-herättävät liikkeet, kuten körtit ovat lukumäärältään ja myös vaikutukseltaan heikentyneet.
Kirkon uusimmaksi herätysliikkeeksi on jossain vaiheessa sanottu hiljaisuuden liikettä. En tiedä missä juuri nyt mennään mutta retriitit ja hiljentyminen ovat käsittääkseni jotain mikä voisi ja saisi hyvinkin kasvaa. Silti se kaipuu ei saa jäädä vaille Jumalan sanaa ja todellista ravintoa. Hiljentymisen ja mietiskelyn tarkoitus ei ole vain itsemme tyhjentäminen, vaan se että hiljaisuudessa alkaisi kuulua Jumalan oma ääni ja hänen sanansa saisi vaikuttaa uutta elämää kun hössötys loppuu tai ainakin vaimenee.
Tänä kriisiaikana ihmiset tarvitsevat rukousta, yhteistä jakamista ja Raamatun sanaa entistä enemmän. Rukoillaan että kirkot ja järjestöt voisivat toimia yhteisen tavoitteen eteen tässä suhteessa.
