Mainostan tätä tässä, vaikka työn, levon, kuumeen ynnä muiden surkeiden tekosyiden vuoksi arvio kirjasta jäikin melko laimeaksi.
Uskoisin tämän kirjan kiinnostavan kaikkia klassisen kristinuskon ystäviä.
3 tykkäystä
Arvostelu näyttäisi jossain määrin linkittyvän Katolisen kirkon sisäiseen keskusteluun, mikä tekee ketjusta mahdollisen uskonnolliselle palstalle. Muistutuksena kuitenkin palstalaisille, että poliittisviritteinen keskustelu ilman uskonnollista tulokulmaa on edelleen sopivampi muille areenoille.
2 tykkäystä
No, minähän tämän opuksen siis suomensin. Se oli ihan hauskaa hommaa, ei vähiten siksi, että siitä peräti maksettiin. Pistän tähän mielestäni varsin edustavan katkelman kirjasta:
[details= Osa 1. (Vallankumous), XI luku]XI LUKU: VALLANKUMOUS, SYNTI JA LUNASTUS - VALLANKUMOUKSELLINEN UTOPIA
Vallankumouksen lukuisten aspektien joukosta on tärkeätä korostaa sen pyrkimystä houkutella lapsiaan vähättelemään tai kokonaan kieltämään hyvän ja pahan käsitteiden sekä perisynnin ja lunastuksen todellisuus.
- Vallankumous kiistää synnin ja lunastuksen todellisuuden
Kuten olemme nähneet, vallankumous on synnin tytär. Mutta jos se itse tunnustaisi tämän tosiasian, se samalla riisuisi naamion kasvoiltaan ja kääntyisi omaa asiaansa vastaan.
Tämän takia vallankumous ei ainoastaan pyri vaikenemaan synnillisestä alkuperästään vaan myös kieltämään koko synnin olemassaolon. Tämä radikaali negaatio koskee niin perisyntiä kuin tekosyntejäkin, ja se manifestoituu pääasiallisesti seuraavilla tavoilla:
– Filosofissa tai juridisissa systeemeissä, jotka kieltävät moraalilain validiuden ja olemassaolon tai perustelevat sitä tyhjänpäiväisen ja naurettavan sekularistisesti.
– Tuhansissa propagandistissa esityksissä, joiden välityksellä massojen mieliin on luotu abstrakti käsitys moraalista ilman että sen olemassaoloa on suoraan kielletty; kaikki hyveelle kuuluva kunnioitus annetaan nyt sellaisille idoleille kuin raha, työ, tehokkuus, menestys, turvallisuus, terveys, fyysinen kauneus, ruumiillinen voima, aistinautinnot, jne.
Vallankumous hävittää nykyihmisen mielestä itse synnin käsitteen, käsityksen hyvän ja pahan välisestä erosta. Se myös kieltää ipso facto herramme Jeesuksen Kristuksen lunastustyön, josta tulisikin ilman synnin käsitettä mahdoton ymmärtää ja joka siten menettäisi kaiken loogisen yhteytensä historiaan ja elämään.
- Historiallisia esimerkkejä: synnin kiistäminen liberalismissa ja sosialismissa
Jokaisessa kehitysvaiheessaan vallankumous on pyrkinyt vähättelemään synnin merkitystä tai radikaalisti kiistämään sen koko olemassaolon.
A. Individin perisynnitön sikiäminen
Liberaalisessa ja individualistisessa vaiheessaan vallankumous opetti, että ihmisjärki on erehtymätön, hänen tahtonsa väkevä ja hänen intohimonsa hyvässä järjestyksessä. Tästä kehittyi ajatus inhimillisestä järjestelmästä, jossa täydelliseksi olennoksi ajateltu ihmisyksilö on kaikki ja valtio ei mitään tai korkeintaan joku ihmiskunnan tiettyyn kehitysvaiheeseen liittyvä tilapäinen ja välttämätön paha. Noihin aikoihin arveltiin, että kaikkien erehdysten ja rikosten ainoa syy oli tietämättömyys. Kun kouluja perustettaisiin, niin vankiloita voitaisiin sulkea samaan tahtiin. Nämä illuusiot perustuivat dogmiin ihmisyksilön tahrattomasta alkuperästä.
Puolustautuakseen valtion ylivaltapyrkimyksiä vastaan ja ehkäistäkseen omaa asemaansa julkisen elämän johdossa uhkaavien klikkien muodostumisen liberaalit käyttivät pääasiassa sellaisia aseita kuin poliittiset vapaudet ja yleinen äänioikeus.
B. Massojen ja valtion perisynnitön sikiäminen
Näiden käsitysten virheet ovat käyneet ainakin joiltain osin ilmeisiksi jo viime vuosisadalla. Mutta vallankumous ei ole asemistaan perääntynyt. Sen sijaan, että olisi tunnustanut erehtyneensä, se on korvannut vanhat erheensä uusilla, nimittäin ajatuksella massojen ja valtion tahrattomasta alkuperästä. Yksilöillä on taipumusta egoismiin ja he ovat erehtyväisiä, mutta massat ovat aina oikeassa eivätkä ne koskaan antaudu intohimojen johdateltaviksi. Massojen vallan virheetön välikappale on valtio. Massojen itseilmaisun erehtymätön välikappale on milloin yleinen äänioikeus, minkä seurauksena parlamentit ovat sosialistisen ajattelun kyllästämiä, milloin karismaattisen diktaattorin voimakas tahto, joka aina johtaa massoja kohti niiden oman tahdon täyttymystä.
- Lunastus tieteen ja tekniikan kautta: vallankumouksellinen utopia
Asettipa vallankumous luottamuksensa sitten autonomiseksi ajateltuun ihmisyksilöön, massoihin tai valtioon, kyse on aina luottamuksesta ihmiseen. Tieteen ja tekniikan ansiosta itseriittoinen ihminen pystyy ratkaisemaan kaikki ongelmansa, poistamaan kärsimyksen, köyhyyden, tietämättömyyden, turvattomuuden, lyhyesti sanoen kaiken sen mitä me kutsumme perisynnin tai tekosyntien seurauksiksi.
Se utopia, johon vallankumous meitä luotsaa, on seuraavanlainen: Maailma, jossa yhdeksi maailmanvaltioksi sulautuneiden kansakuntien nimet ovat enää maantieteellisiä koordinaatteja; se on yhteiskunnallisesta ja taloudellisesta epätasa-arvoisuudesta vapautettu maailma, jossa ihmiskunta tieteen ja tekniikan, propagandan ja psykologian ohjaamana, mutta ilman mitään käsitystä yliluonnollisesta, kurottautuu kohti lopullista onnen tilaansa.
Tällaisessa maailmassa herramme Jeesuksen Kristuksen lunastustyöllä ei ole vähäisintäkään roolia. Ihminenhän tulee voittamana pahan tieteen keinoin ja muuttamaan maan ihanaksi teknologiseksi paratiisiksi. Elinikäänsä rajattomasti pidentämällä ihminen voi toivoa voivansa jonain päivänä voittaa itsensä kuoleman.[/details]
3 tykkäystä
Wut? Kuka näin marginaalisen ajattelun suomentamisesta maksaa?
Siis hyvä että maksaa, työstä kuuluu saada palkka, mutta yllätyin vähän asiasta.
Sikälimikäli ehkä… näkisin tuolla kirjoituksella olevan myönteinen kontribuutio reformaationjälkeistä kristillisyyttä edustavien sarastuslaisten ja muiden konservatiivisten kulttuurimarxilaisuus -teoreetikkojen itseymmärrykselle tai kokonaisvaltaisemmalle näkemykselle siitä mihin kristillisyyden muotoon sisältyy muita enemmän esi-marxilaista potentiaalia.
Tähän ihan vain semmoinen tekninen huomio, että jostain syystä softa näkyy sotkevan tuossa spoilerin taakse pistämässäni katkelmassa alalukujen järjestysnumerot siten kaikki kolme ovat ykkösiä. Johtunee juuri tuosta spoileritoiminnosta. (Tämä huomautus kuuluisi sisältönsä puolesta Kysymyksiä foorumin tekniikasta -ketjuun, mutta pistin tämän nyt kuitenkin tähän ihan siltä varalta, että jos joku ihmettelee asiaa.)
Hyvä huomio. Meitä on Sarastuksen kirjoittajissa ainakin kaksi kiistatta katolilaista, ja lisäksi siellä on käsittääkseni ainakin pari jonkinlaista hang around - tai wanna be -papistia, mikä on jo sinänsä suhteellisesti ottaen paljon. Mutta suurin osa porukasta on tietenkin korkeintaan “kulttuurikristittyjä” tai jopa jonkin sortin uuspakanoita. Valitettavasti.
Tämä on ihan totta. Hämmästyksekseni Netflixissä on dokumentti Malachi Martinissa. Hän korostaa siiinä vahvasti tuota, että ellei hyvän ja pahan eroa pidetä selkeänä, tajuta persoosallisen pahan olemassaoloa ja vastusteta sitä, niin silloin vesitetään Kristuksen lunastustyötä. Miksi hänen olisi pitänyt lunastaa mitään, tai mitä hän yleensä olisi voinut lunastaa, ellei paholainen olisi todellisuutta?
2 tykkäystä
Minusta on hassua tuo, että VII on kaiken pahan alku. Koska VI oli kuitenkin monilla tavoilla modernistinen ja vei asioita uudelle kierrokselle. Minä olisin valmis milloin vain liittymään pre-VI opetukseen, mutta sen jälkeiset dogmit ovat niitä, mitkä ovat ongelmallisia.
1 tykkäys
En minäkään ymmärrä miksi se olisi kaiken pahan alku. Omasta mielestäni sen tekstit ovat erittäin hyviä. Ongelma oli kai enemmän siinä miten niitä 60-luvun lopulla ja 70-luvulla ( ilneisesti pitkälle 90-luvullekin ) tulkittiin. Koska ne ovat pastoraalista tekstiä ne jättävät paljon tulkinnanvaraa, ellei niitä lue vanhan opetuksen valossa. Dogmaattiset konstituutiotkaan eivät määrittele yhtään uutta dogmia.
Oliviera oli siis huolissaan kirkon tilasta kokouksen jälkeen ja ilmeisesti ihan aiheesta. Aika yleinen käsitys kai oli, että lähdettiin selkeästä opista hämärän hempeyden teille. Mitä nyt ei sitten varsinaisesti kuitenkaan tapahtunut, mutta hämmennystä tilanne ehti aiheuttaa. Ja aiheuttaa kai vieläkin.
Minusta voisi ajatella niin, että Vatikaani II asiakirjat on suunnattu kirkon ulkopuolelle. Ne ovat erittäin luettavia. Olisi aika suuri kynnys ryhtyä nollatilasta selvittämään millainen katolinen oppi on, jos näitä asiakirjoja ja KKK:ta ei olisi.
Vatikaani I:n dogmit tavallaan olivat jo olemassa ennen sitä. Ne vain julistettiin dogmeiksi siellä.
VI on ollut modernistista. On eriasia dogmatisoida jotain kuin uskoa niihin. Modernistinne henki vaati dogmatisointia. VII on mielestäni sanonut hyviä ja huonoja asioita. Näin ajattelen roomalaisen kirkon ulkopuolisena klassillisen dogman kannattajana.
Roomalainen kirkko on vaticanumien kautta ajanut itsensä yhdeksi kirkoksi Ei kirkoksi. Se on sääli.
Nyt en ymmärrä…?
Kun tarakstellaan noiden modernien kirkolliskokouksien antia, ne ovat minusta monella tavalla epäonnistuneuta.
Oliko tarkoitus kirjoittaa “ei Kirkoksi”?
Ei. ei-Kirkoksi.ÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅ
Ketju suljettiin automaattisesti 13 päivän kuluttua viimeisestä viestistä. Uusia vastauksia ei voi enää kirjoittaa.
Sainpa aikaan luettua tämän pamfletin.
http://www.pliniocorreadeoliveira.info/VALLANKUMOUS%20JA%20VASTAVALLANKUMOUS_finlandes.pdf
Se oli erittäin mielenkiintoinen ja tarkkanäköinen. Raikas puheenvuoro, vaikka kirjoitettu vuosikymmeniä sitten ja erittäin ajankohtainen. Kannattaa kyllä jokaisen lukea ajatuksella. Toivon sille laajaa levikkiä. Minusta tekstissä oli latinalaisen ajattelun kirkkautta parhaimmillaan.
1 tykkäys