Vieläkin on eri kielissä yleinen tapa viitata ihmisiin, persooniin yleensä maskuliinilla. Feminiinillä korostetaan ja varmistetaan, jos halutaan suoraan sanoa että kyseessä ovat todella naiset. Itse pidän todennäköisimpänä että tässäkin puhutaan ihmisistä yleensä. Feminiinitapaus otetaan myös alleviivaamaan sitä että todellakin on kyse kaikista, niin miehistä kuin naisista.
En ole tullut ajatelleeksikaan että joku kehittäisi tuosta kohdasta jotain genderteoreettista tulkintaa.
Minusta tuollaiset maskuliinin ja feminiinin valinnat pitää ymmärtää tarinankerronnallisen dynamiikan kautta. On tarkasteltava miten tuohon aikaan kerrottiin tarinoita ja niissä käyteltiin feminiiniä ja maskuliinia tilanteissa missä ei mainita tiettyjä henkilöitä, vaan luodaan yleisiä suuntaviivoja tilanteista. Nykykielissä on sellainen maskuliinin ja feminiinin käyttötapa joka ei viittaa suoraan nais- tai mieshenkilöön vaan joko sanan suku ilmenee siksi että sana on suvultaan jompikumpi tai siksi, että luodaan kertomuksen kohtaukseen tilannekuvaa.
Minusta tilannekuva tuossa kohtauksessa on se, että mitä tahansa kuka tahansa onkaan tekemässä, katolla, pellolla tai talossa sisällä, työssä tai levossa, noutaja tulee ja noutaja lajittelee noudetut otettuihin tai jätettyihin. Samoin, vaikka kaksi olisi tekemässä samaa asiaa samassa paikassa, he saattavat tulla lajitelluiksi eri lailla.
Homoista tai samassa sängyssä nukkumisestakaan tässä ei varsinaisesti mielestäni ole kysymys.