Lupasin laittaa tänne viime viikon Uusi Tie - lehdessä julkaistun (Päivi Räsäsen vainoon liittyvän) kirjoitukseni:
Räsänen, homot ja laki
(Julkaistu Uusi tie -lehdessä viikolla 4/2024 otsikolla ”Nykyinen pykälä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan on liian tulkinnanvarainen”)
On järkyttävää seurata, kuinka Päivi Räsänen on kristillistä perhekäsitystä puolustaessaan joutunut oikeuslaitoksen määrätietoisen vainon kohteeksi. Kulttuureissa, joissa ei tunneta armoa ja rakkautta eikä tunnisteta omaa tuomiohenkeä ja vihaa ja pahuutta, homot ja huorintekijät ovat vaarassa joutua julkisesti teurastettaviksi. On tärkeää tiedostaa, että kristillinen kulttuuri ei ole sellainen, vaikka esimerkiksi tämä jae löytyy Raamatusta:
“Jos joku makaa miehenpuolen kanssa, niin kuin naisen kanssa maataan, tekevät he molemmat kauhistuksen; heidät rangaistakoon kuolemalla, he ovat verivelan alaiset.” (3. Moos. 20:13)
Noin ei kuitenkaan toimita kristinuskossa, ei myöskään nykyään juutalaisuudessa. Sen sijaan jossakin päin islamia se on käytäntöä ja jopa osana virallista lainsäädäntöä (islamilainen laki). Olisi kuitenkin mieletöntä kieltää kriittinen julkinen keskustelu tällaisista tosiasioista.
On aivan eri asia, jos ihmisiä ryhdytään kiihottamaan ja yllyttämään vähemmistöjä vastaan. Mutta rikoslain ”kiihotuspykälän” tunnusmerkit eivät edes viittaa kiihottamiseen tai yllyttämiseen, sillä tunnusmerkkeinä ovat vain uhkaus, panettelu ja solvaus.
Rikoslain 11 luvun 10§ (Kiihottaminen kansanryhmää vastaan) pohjautuu entisen valtionsyyttäjän Mika Illmanin ruotsinkieliseen väitöskirjaan “Hets mot folkgrupp”. Ruotsinkielisenä hän ei ilmeisesti ole ymmärtänyt suomen kielen hienosäätöjä ja merkityksiä sanoissa “panettelu” ja “solvaaminen”, jotka siis ovat uhkaamisen lisäksi kyseisen rikoksen tunnusmerkit. Nuo termithän tarkoittavat jo melkoisen ankaraa haukkumista. Tai ehkä hän on sanojen merkityksen ymmärtänytkin, jolloin hänen tekeleensä on poliittisesti motivoitunutta kuraa, joka on saastuttanut pahasti koko syyttäjälaitoksen moraalin ja sitä kautta heikentänyt koko oikeuslaitoksen uskottavuutta.
Oikeusistuimet jatkuvasti toistelevat lauselmissaan Mika Illmanin teesejä ja sanankäyttöä tyyliin: Kirjoitus tai muu julkinen ilmaisu ”ON OMIAAN synnyttämään halveksuntaa, jopa vihaa” tiettyä kansanryhmää kohtaan. Todellakin laiskaa ja epäprofessionaalista toimintaa. Tuomioiden perustelut ovat pääosin tuon yhden hauraan oksan varassa, koska ilmaisun mahdollinen loukkaavuus sinänsä ei Euroopan ihmisoikeustuomioistuimenkaan mukaan ole laitonta.
On todellakin erikoista, että yksi ainoa viranomaishenkilö Suomessa on käytännössä pystynyt ja pystyy määrittelemään suomalaisten sananvapauden rajat, eli mikä on laillista ilmaisua ja mikä ei ole. Ja tuomioistuimet hänelle orjina alistuvat. Tuomiolinja on myös jatkuvasti koventunut, ja nykyään tuomiot ovat olleet aivan järjettömän ankaria. Kritiikin ohella pilakuvat ja laulut ja jopa huumori ja vitsinteko on tulkittu rikolliseksi. Erityisesti seksuaalivähemmistöjen ja kehitysmaista saapuneiden maahanmuuttajien mukana seuranneiden ikävien ilmiöiden kritisointi on määritelty laittomaksi. Lakiin tarvitaan muutos, koska nykyinen pykälä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan on ehdottomasti liian tulkinnanvarainen. Lakien laatimista ohjaavaan laillisuusperiaatteeseen kuuluu erittäin tärkeä täsmällisyys- ja tarkkarajaisuusvaatimus.
Äärimmäisen hälyttävää on se, että syyttäjän tähtäimessä ei nyt ole pelkästään Päivi Räsänen vaan koko kristinusko ja sen pyhät arvot.
“Vielä minä näin auringon alla oikeuspaikan, ja siinä oli vääryys, ja vanhurskauden paikan, ja siinä oli vääryys.” (Saarnaaja 3:16)
James Hirvisaari
Teologian maisteri
Kansanedustaja 2011-2015
Lakivaliokunta 2011-2015
(Teksti blogissani)