Tämä lienee erityislaatuinen tapaus Suomen lainkäytön historiassa siinä, että yhdeksän korkeasti koulutettua lainoppinutta - Helsingin käräjäoikeudessa laamanni + 2 käräjätuomaria, Helsingin hovikoikeudessa 3 hovioikeudenneuvosta ja Korkeimmassa oikeudessa esittelijä ja 2 Korkeimman oikeuden tuomaria - päätyi täysin päinvastaiseen tulokseen syyllisyyden suhteen kuin 3 Korkeimman oikeuden tuomaria. Jo tämä tulos osoittaa, että lakia kiihottamisesta kansanryhmää vastaan tulee muuttaa. Sen tulkinta on määritelmän mukaisesti arbitraarista.
Ainutlaatuinen tapaus tämä lienee siinä, että Suomen tuomioistuin tuomitsee lainsäätäjän ja lakia esitelleen entisen ministerin tilanteessa, jossa entinen ministeri ei katso rikkoneensa lakia, jota on itse ollut säätämässä. Tämä tulos osoittaa entistä vahvemmin, että lakia kiihottamisesta kansanryhmää vastaan tulee muuttaa. Lakien etenkin rikoslakien tulee olla sellaisia, että se on tavallisen kansalaisen (tai maassa matkustavan) tulkittavissa; tätä lakia eivät todistetusti “osaa” tulkita edes poliisit, lainsäätäjät ja tuomarit.
@joas Eli valitukseen liittyvät myös kopiot oikeuden aiemmista päätöksistä ja keskeisistä väitteitä tukevista asiakirjoista.
Hyvä huomio, kiitos siitä. Tuo selittää sen, miksi valitus on sivumäärältään noinkin mittava (610 sivua). Noilla sivuilla lienevät litteraatit sitten myös oikeudenkäyntien nauhoitetuista osuuksista.
@Kris Minkäänlaista uskonnollista ulottovuutta ei KO:n päätöksellä ollut. Raamattua voi siteerata edelleen.
Korkein oikeus (eli KKO; -KO on pikemminkin käräjäoikeuksien lyhenne) ei tosiaan tuominnut suoranaisesti Raamatun siteeraamisesta tai kristillisen etiikan lausumisesta. Toisaalta tässä koko vyyhdissä on uskonnollinen konteksti. Uskonnollisissa yhteyksissä taas käytetään erilaisista syistä myös maallisia ja tieteellisiä perusteluita, esimerkiksi siksi, että asiaa voi perustella ulkopuolisille tai siksi, että osa on uskossaan niin heikkoja, että tieteelliset perustelut auttavat heitä käsittämään ja uskomaan asian. Näin tämä tuomio virtuaalisesti rajoittaa uskonnollisen puheen sisältöä.
Eniten tässä pitäisi kuitenkin olla tieteilijöiden huolissaan tieteen vapaudesta kerta KKO on tässä tuomioistuinprosessissa kuin puun takaa alkanut määritellä lailla sallittuja tieteellisiä kantoja. Tätä tieteellistä kulmaa ei käsittääkseni ollut käräjäoikeuden eikä hovioikeuden ratkaisuissa.
@henrikki On vaikea ymmärtää, miten ortodoksinen kirjoittaja voisi ajatella välttyvänsä tulemasta tuomituksi samalla perusteella, jos hän julkaisisi kirjan, jossa hän esittelisi ortodoksisen kirkon kantaa homoseksuaalisuuteen.
Ei tulisi tuomituksi, jos kertoisi vain ortodoksisen kirkon kannan, mikä onkin sisältö Hannu Pöyhösen kirjassa Homoseksuaalisuus ortodoksisen perinteen valossa. Sen sijaan tulisi tuomituksi tai voisi tulla tuomituksi KKO:n ratkaisun perusteella, jos samassa esityksessä viittaisi lääketieteellisiin ajatuksiin, jotka eivät nyt ole muodissa.
Uusi Tiessä on julkaistu Matti Korhosen “Kuusi huomiota KKO:n kummallisesta päätöksestä”, jossa KKO:n tuomiota käsitelty. Siinä käy hyvin ilmi seikkoja, mistä tuomio KKO:n päätöksen mukaan tuli ja ei tullut.
@Welzu Tuo on siis lainauksen lainaus, ei Diakonin omaa tekstiä. Pidän tuota omituisena ja aika rimanalittavana perusteluna. Olen monessakin yhteydessä kohdannut saman väittelytaktiikan, että jos tässä asiassa teemme näin, niin se johtaa vaikka mihin. Tämä taitaa olla ihan määritelty argumentaatiovirhe, jos en ihan väärin muista. …
Sitä kutsutaan “kaltevan pinnan -argumentiksi”, mutta se ei ole käytännöllisessä elämässä muodollisesti argumentaatiovirhe, vaan silloin todetaan, että saman logiikan soveltaminen jossain toisessa kysymyksessä tai samassa kysymyksessä johtaa suurempiin seurauksiin kuin mitä juuri nyt vaaditaan. Muutosten taustalla on nimittäin jokin periaate, joka ohjaa ajatusliikettä johonkin suuntaan.
Muutokset enemmistövaltaisissa prosesseissa johonkin suuntaan tapahtuvat asteittain, sillä ihmiset harvoin hyväksyvät äkillisiä suuria muutoksia, siksi tavallisesti edetään yksi askel kerrallaan ihan niin kuin vaikkapa sodassa ei voi yhdessä päivässä valloittaa koko maata. Anglo-amerikkalaiset puhuvat “sammakon keittämisestä”, joka on oikeampi käsite kuin “kalteva pinta”.
Tässä tapauksessa tuon argumentin ymmärtäminen vaatii sen tajuamista, että ortodokseille kirkon perinne on suurin periaate, periaatteiden periaate, joka ohjaa uskonnollista elämää ja ymmärrystä ollen periaate, jonka Jumala on antanut taistelevan seurakunnan rakentamiseksi ja ohjenuoraksi maan päällä. Jos siitä luovutaan asiassa x, niin miksi sitten ei asiassa y jne. ad infinitum? Tässä on siis tiedettävä se, että ortodoksit suhtautuvat mihin tahansa muutokseen lähtökohtaisesti epäilevästi, vaikka tuo muutettava asia ei olisikaan perinnettä tuossa edellä mainitussa luovuttamattomassa merkityksessä, siitä syystä, että muutokset vähäisissä asioissa muuttavat mieltä ja mielenlaatua siihen suuntaan, että muutoksiin ylipäänsä alkaa suhtautua entistä hyväksyvämmin. Tämä tulee ilmi esimerkiksi elämäkertateoksessa Athoksen munkki isä Athanasios.