Niinpä.. Ja kun pakolaisuudesta puhutaan, olisi hyvä muistaa, että myös Josef, Maria ja Jeesus kokivat pakolaisuuden.. .
2 tykkäystä
Puhutaan täysin eri asiasta ja vieläpä ilmeisen tahallisesti, mikä minua suuresti raivostuttaa.
3 tykkäystä
Tuo kirja ei tietenkään ole ortodoksisen kirkon tai Suomen ortodoksisen kirkon virallinen opetus aiheesta, vaan suppeahko kokoelma kommentein siitä, miten asiaa on käsitelty Raamatussa, kanoneissa ja mitä pyhät ovat asiasta puhuneet. Eli tuossa kun kirjoitin “kertoisi vain ortdoksisen kirkon kannan”, niin tarkoitin, että kirja sisältää tietoja siitä, mitä ortodoksisessa perinteessä asiasta on opetettu, niin kuin vaikkapa luterilainen seurakuntalainen voisi kirjoittaa jostain aiheesta luterilaisia lähteitä hyödyntäen ja näin kertoa “luterilaisen kirkon kannan” tässä laajemmassa merkityksessä. Me ortodoksit ei yleensä olla kovin tarkkoja terminologiassa, niin aina välillä unohdan, että pitäisi kirjoittaa ekumeenisella foorumilla paljon tarkemmin asiat, vaikka sitten skolastisella tarkkuudellakin.
@Henrikki Havaintojeni mukaan piispojen kanta on päinvastoin aika epäselvä ja välttelevä. Mutta antaisitko viitteen sinne, mistä se selkeä ortodoksinen kanta löytyy?
Ortodoksisen kirkon kanta aiheeseen löytyy Raamatusta ja kanoneista. Ja se on hyvin selkeä, kuten tulee esiin arkkipiispa Leon haastattelusta “Arkkipiispa Leo hermostui avioliittokysymykseen” (Kaleva 27.11.2014):
– Avioliitto on sakramentti. Se on miehen ja naisen välinen liitto. Olemme aina vihkineet ainoastaan miehen ja naisen välisiä avioliittoja, ja niin tulemme tekemään tulevaisuudessakin. Avioliitto on pyhä asia ja sitä myöten selvä. Se ei ole mitään sellaista, mitä länsimainen yhteiskunta on nyt tekemässä.
…
– Hyvänen aika, niin kuin sanoin, ortodoksiselle kirkolle avioliitto on sakramentti. Pieni suomalainen yhteiskunta ei ymmärrä tätä. Koko ortodoksinen maailma taas toteuttaa tätä sakramenttia.
…
– Ei kirkko muutu maailman mukana. Kirkko on kirkko, joka on perustettu Kristuksen opetukselle ja [R]aamatun totuuteen. [Korjattu pieni r-kirjain isoksi.]
2 tykkäystä
Ei Päivi Räsänen ollut oikeudessa avioliittokäsityksensä takia. Evl kirkonkin kanta on se, että avioliitto on miehen ja naisen välinen. Kysymys oli siitä miten homoseksuaaleista puhutaan. Jos Pöyhösen kirja ei edusta ortodoksisen kirkon kantaa vaikka siinä on sitaatteja Raamatusta ja kirkkoisiltä ja traditiosta, niin mihin kirkon kanta homoseksuaaleista perustuu? Vai onko sitä ollenkaan? Jos toisaalta ort kirkko sanoo, että tämä ei ole kirkon kanta, niin onko silloin kyse suojellusta uskonnollisesta puheesta. Kaikki kirkkoisien kommentit eivät taida olla Raamatulla perusteltuja vaan edustavat myös aikansa näkemyksiä.
D
2 tykkäystä
Edustamisesta puhutaan monella eri tavalla. Itse asiassa edustamisen (representatio) merkityksestä voisi kirjoittaa kokonaisen filosofisen traktaatin, mutta sitä en nyt ala tekemään.
Edustamisella voidaan tarkoittaa toisaalta virallista edustamista, meillä tavallisesti piispat tai heidän valtuuttamansa henkilöt hoitavat sitä merkitystä. Mutta edustamisella, representoimisella, voidaan tarkoittaa myös sitä, kuinka jokin asia vastaa laajempaa kokonaisuutta, tuo esille jonkin asian todellisuutta. Sanoisin, että jälkimmäisessä mielessä tuosta Pöyhösen kirjasta saa ihan hyvän kuvan siitä, että suhtautuminen homoseksuaalisiin tekoihin on kielteinen, koska siinä tuodaan esille niin raamatullisia kohtia kuin kohtia kanoneistakin sekä opetuksia arvostetuilta pyhiltä, jotka ovat edellisten kanssa samassa linjassa.
1 tykkäys
Onko tämä myös ort kirkon virallinen kanta?
D
Eiköhän se ole.
"Ortodoksisen kirkon elämänkatsomus ja opetus korostaa seksuaalisuuden pyhyyttä ja
puoltaa pidättyvyyttä seksuaalisissa suhteissa miehen ja naisen välisen avioliiton
ulkopuolella."
Vähemmistöihin on kuitenkin suhtauduttava “erityisellä herkkyydellä”.
Seksuaalisuus ja avioliiton sakramentti (ort . fi)
Lienee selvää, että homoseksuaalinen teko on syntiä samassa mielessä kuin mikä tahansa muu seksuaalinen teko avioliiton ulkopuolella.
1 tykkäys
=kielteinen? Aika varoavasti sanottu verrattuan kirkkoisien teksteihin.
D
Varmaankin tuo Jelisei on kirjoittanut kieli keskellä suuta. 
Tässä hieman selkeämpää tekstiä:
“The Orthodox Church remains faithful to the biblical and traditional norms regarding premarital sexual relations between men and women. The only appropriate and morally fitting place for the exercise of sexual relations, according to the teachings of the Church, is marriage. The moral teaching of the Church on this matter has been unchanging since its foundation. In sum, the sanctity of marriage is the cornerstone of sexual morality. The whole range of sexual activity outside marriage - fornication, adultery and homosexuality - are thus seen as not fitting and appropriate to the Christian way of life.”
The Stand of the Orthodox Church on Controversial Issues
Kristitty voi rakastaa homoseksuaalista ihmistä, armahtaa häntä ja rukoilla hänen puolestaan, mutta samalla pitää homoseksuaalisia seksuaalisia tekoja syntinä ja Jumalan tahdon vastaisina. Näin on käsittääkseni koko kristikunnassa ajateltu sen alusta saakka, mutta nykyaikana kaikki väännetään vinoon.
4 tykkäystä
Tässä hiukan selkokielisempää tekstiä Kreikasta:
KREIKAN TASAVALTA
KREIKAN KIRKON PYHÄ SYNODI
Kiertokirje 3085
Ateena, 29. tammikuuta 2024
Nro 373 / Välitysnumero 204
Kreikan kirkon Kristukseen uskovalle täyteydelle
Aihe: Kreikan kirkon hierarkian Pyhän synodin kiertokirje avioliitosta
"Kirkon johto ilmoittaa kaikille jäsenilleen “pastoraalisen vastuun ja rakkauden tuntein”, koska niin kutsuttu “homoseksuaalien avioliitto” ei ainoastaan merkitse kristillisen avioliiton ja isiltä perityn kreikkalaisen perheinstituution kumoamista muuttamalla sen mallia, vaan myös siksi, että homoseksuaalisuus on koko kirkollisen tradition toimesta tuomittu, alkaen apostoli Paavalista (Room. 1:24–32), ja sitä käsitellään katumuksella (μετάνοια), joka on elämäntavan muuttamista.
On tietenkin olemassa perustavanlaatuinen periaate, että vaikka kirkko tuomitsee jokaisen synnin ihmisen etääntymisenä Jumalan valosta ja rakkaudesta, se samalla rakastaa jokaista syntistä, koska hänkin kantaa Jumalan kuvan ja voi saavuttaa Jumalan kaltaisuuden, jos hän toimii yhteistyössä Jumalan armon kanssa."
3 tykkäystä
Kiitos tästä siteeratusta Leon tekstistä. Siitä vain puuttuu se asia, mitä tässä pohditaan, eli kannanotto siihen, ovatko homoseksuaaliset teot syntiä. Puhuessani “välttelevästä” kannasta tarkoitin juuri tätä, että puhutaan monisanaisen mahtipontisesti heteroseksuaalisesta avioliitosta ja jätetään homoseksuaalisuus epäselvään tilaan. – Muistelen kyllä, että aiempi arkkipiispa Johannes kertoi joskus ihan eksplisiittisestikin, että kirkko pitää homoseksuaalisia tekoja synteinä.
1 tykkäys
8 viestiä yhdistettiin ketjuun: Onko homoseksi kaikissa tilanteissa syntiä?
Täysin samaa mieltä. Putosin kärryiltä kun tuli se uusi sateenkaarilippu ja mitä näitä sateenkaariratikoita ja muita on. En edes halua tietää pinkkien, ruskeiden värien jne. merkitystä.
Onneksi tuon lapsen kavereissa ei yhtään tätä pinssikansaa.
1 tykkäys
Niilo Räsäsen uusin ‘tiedotus’ asiasta muistelua jakaen n. 5,5 min.
Sanan- ja uskonnonvapaudesta - Johtajan sydämeltä - KL Media
Oma teoriani siitä, että kansalle ajettiin tämä vihapuheeseen liittyvä ideologia ja intersektionaalinen ideologia mukamas hyvän nimissä vaikka tarkoitus oli laillistaa mm. kristinuskon ja muutaman muun asian vainoaminen, näyttää aina vain pitävän paikkansa. Ei mitään uutta auringon alla, jo muinaiset roomalaiset toimivat näin.
Tietyntyyppinen toiminta nyky-yhteiskunnassa mahdollistaa tämän vainoamiseen suunnitellun protokollan käyttämisen, joten pitäisi osata olla viattomia kuin kyyhkyset, mutta viekkaita kuin käärmeet.
5 tykkäystä
Tämä siis @Exkortti n viestin lainaukseen.
Britanniassa woke on mennyt ehkä vielä pitemmälle kuin Suomessa ja siitä syystä rikolliseksi oletettua Räsästä ei haluta päästää sinne ja on helpompi vain vaieta.
3 tykkäystä
Mun silmissä tällainen pohdinta on lähinnä salaliittoteoriointia. En oikein keksi, että mikä taho se sitten olisi, joka tällaista ajaisi. Ennemminkin näkemykseni on, että esimerkiksi intersektionaalisuus on hyvä juttu ja huomioi todellisia ongelmia yhteiskunnissamme. Isoin ongelma näissä on se, että kulttuurisodat ovat jakaneet erilaiset arvot ja näkemykset eri puolille, joka ikään kuin pakottaa sitten hyväksymään vain tietyn paketin ja hylkäämään muut vääränä, propagandana tai muuna huonona.
Etenkin Yhdysvalloissa, mistä kulttuurisodat ilmeisesti on saaneet alkunsakin, on jo aivan naurettavia tapauksia, joissa jumalanpalveluksen jälkeen on tultu saarnaavalle pastorille valittamaan, että miksi julistaa kirkossa vasemmistolaista p*skaa, vaikka tosiasiassa oli vain siteerannut suoraan Jeesusta Raamatusta. Tai liikehdintä, jossa empatia leimataan synniksi.
Räsäsen kohdalla ajattelen, että hän ei loppujen lopuksi ole kansainvälisesti mikään kovin merkittävä poliitikko, joten Britannian sisäministeri on todennut, että on tärkeämpääkin tekemistä, kuin ottaa kantaa toisen valtion oikeuslaitoksen antamaan rikostuomioon. Etenkin, kun Räsäsen matkakaan ei liittynyt hänen kansanedustajan tehtäväänsä.
4 tykkäystä
Rajavalvonnasta, josta on kyse, salaliittoteorisoidaan. Vaarallinen tie.
2 tykkäystä
Veikkaan, että Britannian sisäministeri ei ole todennut asiassa mitään siinä kohtaa kun sähköposti on saapunut, ja että se ei ole edes saavuttanut Englannin sisäministeriä ennen kuin asiasta tuli Suomessa sellainen lehdistökohu, joka lienee näkynyt ministerille tehtävässä mediaseurannassakin, Siinä vaiheessa ministeriä voi olla infottu asiasta. On mahdollista, että vaikka vastausta ei ole lähetetty, ministeriö on lähettänyt asian silti eteenpäin, ja että se on voinut vaikuttaa siihen, että viisumi lopulta myönnettiin - mutta niin myöhään, ettei Räsänen ehtinyt siinä kohtaa enää varata lentoa ja lentää. Ajoitus ennen puheen määräaikaa, mutta niin että lentää ei enää pysty tapahtumaan, kuulostaa sellaiselta, mikä voi olla sattumaa, mutta myös sen tyyppiseltä asialta, mitä ulkopolitiikassa on ainakin historiassa joskus tahallaankin tehty toisen maan poliittisille päättäjille. Voi olla myös vähän samaa sarjaa kuin joissain maissa harjoitetut toisten maiden valtionjohtajien odotuttamiset tahallaan median edessä, mikä yleensä ei ole sattumaa.
Eivät sisäministerit pääsääntöisesti kaikkia heille saapuneita sähköpostejaan itse lue, vaan avustajat, jotka tekevät yleensä arvion siitä, miten mihinkäkin reagoidaan tai ei reagoida. Olennaisista asioista epäselvissä tapauksissa kysytään ministeriltä. Sitä varten ministeriössä on esikunta, että ministeri saa keskittyä olennaiseen. Avustajat seulovat viestivirran joukosta sen sisällön, mitä ministerin pitää nähdä, ja valmistelevat monesti ulkomailta tulleisiin asioihin vastauksetkin, jotka lähetetään ministerin nimissä, sekä toki ne vastaukset myös, jotka lähetetään avustajan nimissä ilman ministerin nimeä allekirjoittajana. Ministerit viettävät päivänsä erilaisissa palavereissa, ja heidän sähköpostiinsa ja muihin viestintävälineisiinsä voi tulla helposti tuhansia A4-sivuja vastaava määrä luettavaa päivässä, eikä heillä siksi ole mitään mahdollisuutta lukea saamistaan viesteistä kuin pieni murto-osa. Englannissa ministereille osoitettu viestimäärä lienee vielä merkittävästi isompi kuin Suomessa. Esikunnat ovat siellä selvästi laajempia, ja ministerin itse lukeman tekstin osuus vielä pienempi kuin Suomessa.
Kulttuurisota termiä taidettiin ensimmäistä kertaa käyttää Saksassa ( Preussissa? ), kun Bismarckin hallinto otti perheiltä ja kirkolta lasten koulutuksen haltuunsa. Tämä sama asia muunelmineen on edelleen kulttuurisotien ydintä.
1 tykkäys