Asia koskee evl.fi virsikirjaa, mutta en rajannut tätä keskustelua luterilaisten omalle alueelle, koska nykyiset ei-luterilaisetkin saattavat asiasta jotain tietää.
Mutta tällainen tuli mieleeni: oon joulunajan tilaisuuksissa havainnut, että virsikirjan joulu-osastosta lauletaan enimmäkseen sellaisia, jotka ovat tulleet vasta -86 virsikirjaan. Laulut voivat tietysti olla silti hyvinkin vanhoja, kuten Juhlimaan tulkaa ja Joulu riemukas, mutta virsikirjassa tuoreita. Virsikirjan pitkäaikaisemmista virsistä aktiivikäytössä joulun aikaan on lähinnä Enkeli taivaan. Mietin siis, mitä aattohartauksissa, jouluaamukirkoissa ym. laulettiin ennen vuotta -86? (En tiedä, kun olen itse tuota nuorempi…) Miksi näistä virsistä ei ole tullut sellaisia klassikoita kuin Enkeli taivaan, vaan ne ovat lähes kokonaan väistyneet uusien tulokkaiden tieltä?
Saksalaisissa evankelisen ja evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjoissa melkein kaikki virret ovat satoja vuosia vanhoja. Niitä ei valita sen mukaan, mikä on helpointa laulaa.
Oppivatko muuten koululaiset joululauluista enää vain iloisia rallatuksia, jos hartaita joululauluja ei saa enää opettaa, vai saako niitä opettaa? Kauneimmissa joululauluissa on kristillinen sisältö.
Riippuu ihan koulusta ja opettajista. Meillä opetetaan kaikille evl-uskontoisille koulussa virsikirjan keskeisiä virsiä, seurakunnan ja opettajien yhteistyönä. Ja monet eli käsittääkseni useimmat koulut viettävät joulukirkkoja, joissa lauletaan Enkeli taivaan, Maa on niin kaunis ja virsikirjan ulkopuolelta esim. Heinillä härkien kaukalon, Jouluyö, juhlayö. Koulujen joulukirkoissa on täysin kristillinen sanoma, usein evankeliumi kuvaelman muodossa tai sitten molemmat.
@Anskutin Tänä vuonna meillä aattohartaudessa Enkeli taivaan, ja Me lapset pienet riennämme. Jouluaamuna vanhoista virsistä myös Nyt seisahdan mä seimelles sekä Ilon päivä verraton.
Olet oikeassa, käytössä nyt paljon noita klassikoita, jotka tulivat 86 kirjaan. Hyviä ne ovat, mutta esim. edellä mainitut ovat väkeviä ja perinteikkäitä joita ei saisi unohtaa.
Kauneimmat joululaulut -tapahtumien yksi huono puoli on että jouluvirret jäävät niiden varjoon.
Oma suosikkini edellisten lisäksi on Oi armon lähde autuas. Upea sävelmä ja täynnä riemua koko virsi.
Kauneimmat joululaulut - tapahtuma tulisi järjestää vasta joulun juhlaviikolla, siis joulun ja uuden vuoden välisellä viikolla. Sitä ennen pitäisi laulaa adventtivirsiä/-lauluja. Näin ainakin ennen sanottiin -ja tehtiinkin. Seurakuntien joulujuhlat olivat vasta joulun jälkeen, vain koulujen joulujuhlat vietettiin ennen joulua. Nykyään joulu loppuu aivan liian pian.
Vuoden 1701 virsikirjassa ns Wanhassa virsikirjassa oli yhtä monta jouluvirttä kuin nykyisessä vuoden 1986-virsikirjassa. (mikäli olen oikein laskenut.) Näiden virsikirjojen välissä ehti olla kaksi virsikirjaa, joista vuoden 1939 virsikirja ns talvisodan virsikirja on minulle lapsuudesta tuttu.
Samoja virsiä, siis todellisia virsiklassikoita ovat ainkin seuraavat:
Wvk 117 - nykyinen virsikirja 22. Ole kiitetty Jeesu Krist - Sinua Jeesus kiitämme Virren jokainen säkeistö päättyy Kyrie eleison.
Wvk 120 -nykyinen virsikirja 20. Lauluja nyt laskekaam -Kaikki kansat riemuitkaa, lapsosesta laulakaa
Wvk 121 - nykyinen virsikirja 21. Enkel paimenil puhui sanoil näin- Enkeli taivaan lausui näin
Wvk 122 -nykyinen virsikirja 24. Enkel ilmestyi taivaast, puhui paimenil- Kas yöllä paimenille taivaan enkeli
Wvk 124 -nykyinen virsikirja 18. In dulci jubilo. Nyt on iso ilo! Nyt ilovirttä veisaten me kiittäkäämme riemuiten…
Luetteloa voisi ehkä jatkaa, jos olisi enemmän virsituntemusta. Lapsuudessani 1950- 1960 -luvuilla muistan näitä klassikkovirsiä veisatun kovasti, mutta veisattiin myös uudempia pietistissävyisiä kuten mainitsemasi Oi armon lähde autuas tai Tulemme Jeesus pienoinen nyt Betlehemin seimelles. Onko viimeksimainittu sama kuin mainitsemasi Me lapset pienet riennämme?
Tyttäreni lukion joulujuhla oli myöhään illalla kirkossa. Siellä kuoro esitti ainakin kappaleet Tulkoon joulu ja We are the world. Koko porukalla laulettiin Enkeli taivaan, Maa on niin kaunis sekä En etsi valtaa, loistoa. Eli paino oli ihan eksplisiittisesti kristillisissä.
Juuri näin on asia. Lapsenlapsi sanoi minulle jouluaattona, että “kun huomenna ei enää ole joulu”. Vastasin, että huomenna se vasta onkin joulu. Nykyään vain joulu “korkataan” niin pahasti etukäteen, että joskus tuntuu, että jouluaatto on parasta ennen -päivä joulunvietossa. Sangen harmittavaa tämä on.
Oi armonläde autuas on minunkin suosikkejani. Upea sävel. Martti Talvelan tulkinta siitä on jäänyt mieleen hänen upealta joululevyltään, jota isoisän luona usein kuunneltiin.
Maa on niin kaunis on suosikkeja, mutta en oikein ymmärrä sitä virsikrijassa. Vanhat jouluvirret taas ovat aivan valtava aarre, Nyt seisahdun mä seimelles on rakas, samoin Tulemme Jeesus pienoises. Ja Eijaa, laulakaa lunastetut olemme. Ne tuovat mieleen koulun aamuhartaudet, urkuharmoonin ja koulun joulukirkon, jossa oli niin kaunista, urut, messuvaatteet, liturginen laulu, kaunis kirkko ja pyhä tunnelma. Isoisän kanssa käytiin toki jouluaamun jumalanpalveluksessakin, kun olitiin häenn luonaan.
Nykyisessä virsikirjassa virsi 25 on Nyt seimellesi seisahdan. Edellisessä virsikirjassa se oli n:o 14 Nyt seisahdun mä seimelles. Nykyiseen on melodiaa muutettu niin, että toiseksi viimeinen sävel on lyhennetty kokonuotista puolinuottiin. Minusta vanha oli parempi. Nykyisessä loppu kuulostaa hätäisemmältä kuin edellinen versio.
Osaako @Tortoise selittää, onko syynä muutokseen se, että se olisi ollut jossain vielä aikaisemmassa muodossa nykyisen kaltainen. Ymmärtääkseni muutoksissa on siirrytty usein “alkuperäisiin” muotoihin.
Niinhän se on yleensä, että koraaleja on palautettu alkuperäisiin muotoihin virsikirjassa. Ei tosin kaikkia, esim. Enkeli taivaan on tasatahtinen meillä vaikka se on saksalaisessa muodossa paljon rytmikkäämpi ja keveämpi.
Täällä on jotain taustatietoa, vaikka ei nyt kovin paljon tähän asiaan:
Saksassa tämä Paul Gerhardtin virsi siis nykyisin Bachin sävellyksenä:
