Äiti on tietysti perheenäiti, jolla on ensimmäinen sija perheen jäsenien joukossa, paterfamiliaksen vaimona. Hänelle kuuluu erityinen arvoasema ja auktoriteetti lapsiin ja palvelijoihin. Mater familias on tavallaan despota, mutta hän on alisteinen omalle päälleen, perheenisälle. Kuten Jumala hoitaa ja ylläpitää luomakuntaansa, hoitaa perheenisä omaa hänelle uskottua laumaansa.
Epäilemättä tällaista perheasetelmaa vielä Suomessakin on, vaikkakin vähemmän.
No miten vakavissasi olet tuosta kolmannesta hallituspiiristä, eli monarkiasta? Uskotko että sellainen vielä yleistyy ja saavuttaa jopa Suomen? Vai oliko se historian hyvä vaihe ja nykyisin vain ihanne? Eihän nykyisillä monarkioilla ole enää käytännöllistä valtaa hallitsijalla vaan he ovat vain juhlakoristeita ja marionetteja.
Minä olen vakaumuksellinen monarkisti ja tiedän, että kansamme syvät rivit odottavat kiihkeästi hetkeä, jolloin kuninkaamme nousee valtaistuimelleen. Varmasti kruunuja taotaan ja valtikoita kiillotellaan monin paikoin, naisetkin ompelevat kruunajaisleninkejä.
Tuossa klassisessa hallitusmuotojen kolmijaossa, jonka esitin, on tärkeätä huomata se, että kussakin on mahdollisuus luisua negatiiviseen irvikuvaansa. Ja se, että erilaiset ihmisen yhteisöt ovat luonteeltaan erilaisia, perhe on toisenlainen kuin “kunta” on toisenlainen kuin valtakunta. Siksi niiden hallinta tulee järjestää siten, kuin on niille sopivinta ja ominaisinta. Esimerkiksi Johannes Salisburylainen on tästä kirjoittanut ja lukuisat muut keskiajan ja uuden ajan alun valtio-oppia pohtineet ajattelijat. Kannattaa lukea ja pohtia, mitä asioista on ajateltu, silloin ei ota annettuna kaikkia nykyajan kotkotuksia.