Samasta teemasta voisi tehdä yhden version työläisille. Toisen homoseksuaaleille. Kolmannen lapsille. Neljännen vammaisille. Viidennen vanhuksille. Aloin ensin miettiä, että miten kollektiivista syyllisyys missäkin tilanteessa on, katsojien reaktioilla mitattuna.
Toisena sitä, että naiset ja homot ovat olleet tapetilla kaiken aikaa noihin kahteen muuhun (vammaiset ja vanhukset) verrattuna. Kadunmies tuntuu uskovan, tai ainakin media tuntuu hänelle propagoivan ajatusta, että naisten ja homojen sorto on edelleen jatkuvaa. Kun taas lapsia, vammaisia ja vanhuksia kohdellaan huonosti vain satunnaisesti.
Jollain tavalla ryhmät voisi luokitella niiden utilitaristisen ja hedonistisen potentiaalin mukaan. Eli jos ihmisen elämän arvo tulee hyödystä ja nautinnosta, niin vanhusten ja vammaisten kyky nauttia ja kyky tuottaa hyötyä on heikentynyt, rajoittunut tai katoamassa. Kun taas kukaan ei kyseenalaista naisten ja homojen kykyä nauttia tai olla hyödyllisiä. Ei ajatuksessa, että yhteiskunta haluaisi heistä hyötyä, vaan enemmänkin siinä, että ihmisen oletetaan itsekin arvostavan elämäänsä sen perusteella, miten hyödyllinen hän on. Lapset taas ovat vasta tulossa täysimittaisiksi nauttijoiksi ja hyödyn tuottajiksi.
Näyttää siltä, että alistamaton ja sortamaton maailma pakenee kuin unessa. Samoin kuin tekee optimaalinen tuottavuus. Yksi teema on, että nyt eletään hedonismin ja utilitarismin mittareilla parasta aikaa mitä historiassa on koskaan ollut. Ihmiset eivät nauti enää niinkään olemisesta, vaan he ostavat ja tekevät tietoisesti ja hallitusti itselleen nautintoja. Tiede, teknologia ja koneet mahdollistavat suuremman tehokkuuden ja tuotannon kuin koskaan.
Siksi, että mahdollisuudet näyttävät rajattomilta, niin myös toiveet, halut ja vaatimukset ovat rajattomia. Eivät määrällisesti niin, että jokaisen pitäisi olla rikas, vaan niin, että jokaisen pitäisi voida kokea, että häneltä ei puutu mitään. Eli niin kauan kuin jossain joku mies nauttii enemmän kuin jossain joku nainen, ei tasa-arvo ole vielä toteutunut.
Eric Voegelin, Order and History III: Plato and Aristotle, sivulta 241
Toinen teema on, että tuon sitaatin avaaman kehityksen myötä ei ole enää yksittäistä ihmistä ja yksittäisiä tapahtumia, vaan jokainen ihminen ja jokainen tapahtuma voidaan analysoida jonkin idean ilmentymäksi. Ihmisestä itsestään tulee idea, jonka keskeinen sisältö on hänen mahdollisimman vapaa tahtonsa, joka suuntautuu yleensä, jostain syystä, kohti nautintoa ja hyötyä.
Tälle rinnaisteista on se, että enää ei nähdä yksittäisiä ihmisiä ja yksittäisiä tapahtumia, vaan nämä ideat taistelevat toisiaan vastaan. Miehuuden idea ja naiseuden idea käyvät kamppailua siitä, kumpi niistä on ihmisyyden idea. Homouden idea haluaa olla myös mukana. Siksi jokainen seksuaalisesti ketään ahdistellut mies ei ole vain se kyseinen mies, vaan poliittisessa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa hänessä henkilöityy miehuuden idea, jonka naiseuden idean puolelle asettunut pööbeli ajaa pitkin katuja hirttolavalle ja näin vahvistaa naiseuden idean oikeutta olla ihmisyyden idea.
Eli maailma on aivan tietynlaisen hulluuden vallassa. Samaan aikaan se on sulkenut itseltään kaikki tavat ja tiet käsittää oma tilanteensa. Ihminen voi nousta Jumalan paikalle vain ideana, jonka se asettaa Jumalaa vastaan, kohdistamalla Jumalalle kuuluvan kunnian ja palvonnan omaan kollektiiviseen itseensä. Eli itsensä ideaan.
Käsitykseni on, että käytännössä kaikki tämän päivän kampanjointi naisten oikeuksien ja homojen oikeuksien ja trans-oikeuksien puolesta ammentaa tuosta ihmisen korottamisesta ideaksi. Tai jos ei jonkin tarinan kertoja sitä tarkoita sillä tavalla, niin koska tämä teknokraattinen gnostilaisuus tai kadunmiehen transhumanismi on nykyään jonkinlainen kansanuskonto, on kuitenkin väistämätöntä, että jokainen ilmiö tai teos, joka asettaa jonkin ryhmän - tai oikeastaan sen ryhmän idean - oikeudet jotain toista ryhmää - tai oikeammin sen ryhmän ideaa - vastaan, tulee tulkituksi (eli luetuksi tai havaituksi) sen kautta.
Ainoastaan silloin ollaan varmasti tukevalla pohjalla, kun tietty yksilö toimii tiettynä hetkenä jonkin toisen tietyn yksilön hyväksi jonkin ajallisesti yksittäisen kärsimyksen lievittämiseksi. Ihminen saa toki identiteettinsä ryhmältä. Mutta se ryhmä ei koskaan ole ollut kenelläkään - eikä tule koskaan olemaan - kaikki maailman työläiset, kaikki maailman naiset, kaikki maailman homot tai kaikki maailman lukihäiriöiset.