Tuntuu tosi pahalle ajatella, että kirkossamme on sinänsä ihan fiksuja työntekijöitä, jotka kuitenkin ovat sitä mieltä, että vain heidän herätysliikkeeseensä kuuluvat ovat oikeita uskovaisia ja kaikki muut ovat matkalla helvettiin. Heille Jumalan valtakunta on rauhanyhdistyksellä ja kirkossa ollaan “vain töissä”.
Käytännössä olen huomannut, että oikeastaan vl-papeista ei ole juurikaan apua taistelussa liberaalien hapatusta vastaan. Kirkkoherra voi hyväksyä kirkon käyttämistä kyseenalaisiin tapahtumiin, kirjoittamaton laki on, että avioliittoon kuulutuksissa vältetään muotoa “Jumala on asettanut avioliiton miehelle ja naiselle” ja jos joku paheksuu jotain asiaa seurakunnassa, niin kirkkoherrasta ei ole apua asian suitsimiseen. Kirkkoherra elää hys hys -periaatteella, yritetään olla mahdollisimman huomaamattomia, jotta ei tarvitsisi nousta julkisen keskustelun ryöpytettäväksi.
Itse olen maallikko, joten asia ei ole minulle välttämättä kauhean kipeä, mutta tajuan, kuinka hankalaa on semmoisella papilla, joka ottaa Raamatun tosissaan ja joka ei kuulu vl-liikkeeseen. Tämmöisistä papeista, jotka uskaltavat rohkeasti ottaa kantaa päivänpolttaviin ongelmiin, tehdään herkästi valituksia ja vl-kirkkoherroista ei valitettavasti ole mitään apua. He vetoavat pykäliin ja jos mitään täysin lainvastaista ei ole tapahtunut, niin ensiksimainittu pappi kuulee kunniansa. Hänet on paljon helpompi saada ruotuun kuin vakuuttaa valittajille, että he ovat väärässä.
Itse mietin, eikö näillä papeilla eli paimenilla ole edes huoli laumastaan, joka on menossa kadotukseen? Miksei “oikeaa uskoa” sitten levitetä vaan pidetään pääsylippu taivaaseen piilossa muilta?
Olen pitkää ihmetellyt, että ev.lut. kirkon sisällä on liike, jonka jäsenet kertovat olevansa ainoita taivaaseen menijöitä. Mihinkään kohtaan Raamatussa se ei perustu. Mitäs me muut kirkossamme teemme, jos tuota mieltä olevia mukana on? Monet piispat ja papit hyväksyvät kyllä tällaisen sanoman mutta jos pappi vastustaa samaa sukupuolta olevien vihkimistä tai naispappeutta niin kyllä siitä meteliä pidetään.
Olis mukava kuulla muidenkin täällä kirjoittelevien ajatuksia aiheesta.
Kirkossamme on lupa ajatella että minä pääsen taivaaseen ja sinä et. Ajattelua ei voi kieltää. Olipa se oikein tai väärin. Itseäni tämä ei stressaa jostain syystä tippaakaan. En ole kuullut koskaan kenenkään sanovan kenellekään ei-vl:lle että et pääse taivaaseen. Joku on varmaan kuullut.
VL:t eivät sitä kuitenkaan päätä. Kyse on vissiin ennen kaikkea pelastusvarmuudesta, samalla tavalla kuin joillakin vanhoilla kirkoilla on käsitys, että varmiten pääsee taivaaseen heidän verot maksamalla.
Yritän elää ajattelemalla että olen joka tapauksessa tuomittu kadotukseen, niin ei kiinnosta mitä joku ajattelee pelastumisestani.
Katolisen kirkon katekismuksesta kohdasta 837: “…Kirkkoon kuuluminen ei kuitenkaan turvaa pelastusta sille, joka rakkaudesta pois langenneena jää vielä kirkon helmaan ’ruumiillisesti’ mutta ei ’sydämeltään’.”
…koska olen minä ja ajattelen niin kuin ajattelen.
*muoks. On helpompi olla ajattelematta omia tekojaan ja tekemisiään, hyödyttävätkö ne tai saako niillä ansiota vai ei, kun näkee itsensä kadotettuna. Sitähän olen joka tapauksessa jos katson itseeni.
Tiettyä mielenkiintoa ja sympatiaa on VL-porukkaa kohtaan mut ensinnäkin se eksplisiittisyys arveluttaa aika paljon ja toisekseen oon ihan öiian iäkäs jotta liittyminen oisi mielekästä. Parempi pysytellä vain LHPKn piirissä baikka siellä ei juuri nuorisoa olekaan - ainakaan tässä seurakunnassa. Sitä kautta srk:n tulevaisuus ei näytä erityidem valoisalta. Mut ken elää de näkee.