Netissä tulee vastaan monenlaista. Löytyy katolisia, jotka vastustavat Vatiikaani II kirkolliskokousta sekä vastustavat nykyistä paavia. Vastustavat myös ilmeisesti muitakin paaveja. Pitävät ilmeisesti joitakin liian liberaalina.
Miten Suomessa ylipäätään suhtaudutaan Vatikaanin II kirkolliskokoukseen? Miten suhtaudutaan sellaisiin katolisiin organisaatioihin kuin Church Militant tai VaticanCatholic? Kyseiset kaksi organisaatiota tai tahoa eivät ole keskenään ystäviä, mutta kritisoivat tiettyjä asioita kirkossa. Church militant ei vastusta Vatikaani II:sta.
Katolinen kirkko on niin iso, niin väkiluvultaan kuin maantieteelliseltä levinneisyydeltään että siihen mahtuu kaikki mahdolliset mielipiteet kaikesta. On turha luulla että katolilaiset ovat yhden toimintatavan ja yhden mielipiteen porukka.
Vatikaani II on validi kirkolliskokous katolisessa kirkossa, sitä voi vastustaa siinä toivossa että kirkko tulisi siihen tulokseen että lähempänä Jumalan tahtoa olevat päätökset jäivät siinä kokouksessa jostain syystä tekemättä. Uskon että niin kirkkoa puolustavat kuin kritisoivat näkemykset voivat koitua koko kirkon siunaukseksi. Niin kauan kuin sen päätökset ovat voimassa, Vatikaani II on kuitenkin koko kirkon opetus, piti niistä opetuksista tai ei. Niiden noudattaminen rakentaa yhtä lailla niiden kanssa samaa mieltä olevia kuin niitä vastustavia. Jumala ohjaa kirkkoaan myös silloin kun ihmiset tekevät horjuvia päätöksiä. Kaikki tapahtuu ajallaan, niin virheet kuin onnistumiset.
Noita nettisivuja en tunne.
Kaiken kaikkiaan olen sitä mieltä että aloittelevan katoliseen kirkkoon tutustujan/liittyjän on rakentavinta tutustua omaan seurakuntaansa ja toimia aktiivisesti siellä eikä netissä.
Netissä kannattaa seurata ensisijaisesti Vatikaanin virallisia ilmoituskanavia ja rukoilla Jumalaa ettei mediamylläkkä pääse sekoittamaan omaa jumalayhteyttä rukouksessa ja messussa.
Myöhemmin, messu- ja rukouselämän kautta omat mielipiteet ja oma tapa olla katolilainen ovat paremmin muotoutuneita ja voi paremmin siirtyä elämään loputtoman monimuotoista katolisten alakulttuurien elämää.
Katsotaanpa, miten muut kommentoivat. Varmaa on että mielipiteiden kirjo on suuri.
Suomen katolisten seurakuntien enemmistö koostuu varsin kansainvälisestä väestä, joten monenlaista on. Katoliseen perheeseen syntyneet tuntuvat ottavan keskimäärin rauhallisemmin kunkin vuosikymmenen katoliset trendit, kun taas käännynnäiset tuntuvat jaksavan kiihkoilla “oikeasta” ja “väärästä” katolisuudesta.
Ehkä se on luonnollista, sillä käännynnäinen on käynyt usein läpi pitkän tiedonhaku- ja pohdintavaiheen.
Itselleni katolinen kirkko on ensimmäinen kirkko johon olen alkanut kunnolla tutustumaan, joten kaikki kiinnostaa ja edelleenkin jaksaa kiinnostaa. Yritän välttää omassa kirkon elämään osallistumisessani ääri-ilmiöitä ja käydä ripillä ja messussa ja rukoilla edes kohtalaisen säännöllisesti. Retriiteissä kävisin jos niitä olisi enemmän kotipaikkakunnallani tarjolla ja jos ne eivät olisi niin kalliita Suomessa.
Vatikaani II suhtaudun niin kuin yllä kirjoitin.
Minulle kummatkin Vatikaanin kirkolliskokoukset ovat olleet niitä suuria kynnyksiä katolilaisuudessa. Niissä molemmissa on minusta otettu sellaisia askelia, jotka eivät ole omiaan lisäämään kirkon katolisuutta. Pystyn ymmärtämään paljonkin niitten sanomisia ja olemaan samaa mieltäkin. Mutta silti ne jättävät myös joukon kysymyksiä.
