Muinaiset luterilaiset pitivät sen kirkollisen tradition, että maahan hautaaminen on the kristillinen hautaamistapa. Aiemmat luterilaiset saattoivat puhua kovempaakin muita hautaamistapoja vastaan, mutta nyt tarkastamani Hollazius (n. v. 1700) sanoo, että “Maahan hautaaminen on kaunis malli tulevasta ylösnousemuksesta…kuin siemen kylvettäisiin maahan sieltä viimeisenä päivänä noustakseen…Kristittyjen ruumiita ei pidä polttaa tulessa, heittää pedoille eikä upottaa mereen”. En kuitenkaan usko kenenkään esittäneen, että ruumiin tuhoutumistapa vaikuttaisi fyysiseen ylösnousemukseen. Jonkinlainen pieteettinen itsestäänselvyys maahan hautaaminen ainakin oli. Tässä liityttiin menneeseen.
3 tykkäystä
En oikeasti ymmärrä, että miten jotkut voivat olla näkemättä ruumiin polttamista muuna kuin Luojan luoman ruumiin tärvelynä ja tuhoamisena. Jos tulisin kotiinne ja ottaisin esim. leipänne kaapista ja heittäisin ne tuleen, niin voisiko sitä nähdä muuta kuin ruokanne tuhoamisena? Miten tuhoamisen voi nähdä “arvokkaana käsittelynä”? Ja uskovan ruumis on Pyhän Hengen temppeli ja siten paljon arvokkaampi. Siinäkin on valtava ero, että lahoaako kirkko rauhassa hylättynä ihmisten kuoltua ja muutettua pois vai tuhotaanko se tarkoituksellisesti polttamalla.
En oikeasti tavoita esimerkiksi Valkaman ajattelua tässä ollenkaan. Miten voi olla yhtä hyvää se, että toimitaan täysin päinvastoin kuin varjelemisessa? Jeesuksen ruumis esimerkiksi haluttiin voidella huolellisesti sitä kunnioittaen ja haudata arvokkaaseen hautaan. Tätä vastaa nykyään ruumiin peseminen ja pukeminen juhlapukuun, mikä on täysin vastakkaista sille, että ruumis tuhotaan polttamalla. Mistä saadaan käsky tuolle tuhoamiselle, mistä johdetaan se käsitys, että polttaminen on yhtä hyvää kuin ruumiin arvokas käsitteleminen, peseminen, voitelu ja pukeminen?
Antti, kerro mihin kantasi pohjautuu äläkä vain keskity naureskelemaan muitten kannoille. Kai sinulla jokin raamatullinen perustelu näkemyksellesi on?
Et sitten kuitenkaan kyseisen kirjan pohjalta innostunut sankarillisesta venehautauksesta?
Huokaus. Eikö sinulle merkitse mitään se, että asiasta väännettiin miljoona sivua jo? Jos et nähnyt minulla mitään perusteluja silloin, miksi tajuaisit niitä nyt? Mitä saakuria liittyy leipä tähän? Jos edes puhuisit syömäkelvottomaksi tulleesta leivästä ja vaatisit kompostointia polttamisen sijaan niin kuulostaisi miltei siltä kuin ajattelisit ennen kuin esität argumentteja.
Arabialaisen Ibn Fadlan mukaan viikinkipäällikön vene vainajineen ja tarvekaluineen poltettiin.
Minä en näe oikeasti eroa siinä, että vieraat hautaisivat leivän tai polttaisivat. Polttamalla hävitetään monia arvokkaita asioita, joiden ei haluta joutuvan vääriin käsiin. Tuli on myös kaunista, antaa lämpöä, ja on kemiallisesti sama tapahtuma kuin lahoaminen, mutta nopeampi.
Hautaaminen tuntuu itselleni luontevammalle, mutta jotain perusteluja olisi kiva kuulla sille, että polttohautaus olisi väärin.
1 tykkäys
Tolkienin kuvaamassa venehautauksessa esikuvana oli ennemmin Beowulf, 26-52, jossa kuningas Scyldin alus lähetettiin merelle ehjänä. “Taru sormusten herrasta” -kirjassa kyse on tosin hätäratkaisusta jossa kaatuneen sankarin Boromirin ruumista ei ehditä haudata eikä haluta jättää vihollisille tai haaskaeläimille.
Leipä-vertauksen idea on siinä, että kuolleen ihmisen ruumis ei ole mitään arvotonta jätettä, vaan ruumis on aina Luojan luoma ja siten arvokas ja täyttää hänen luomistahtoaan. Jumala on näet päättänyt, että ihmiselämällä on tässä ajassa rajansa. Kuollut ihminenkin toteuttaa Jumalan tahtoa. Ihminen ei muutu jätteeksi missään vaiheessa.
Leipä on kuollutta kasvia, mutta siinä, että se on päässyt siihen vaiheeseen, toteutuu myös Jumalan siunaus - siksihän ruuassakin nähdään varjelus ja toiminta, josta annetaan kiitos ja kunnia Jumalalle. Leivällä on itseisarvo niin kuin ihmisen ruumiillakin aina on. Siksi sekä ruokaan että vainajan ruumiiseen tulee suhtautua kunnioittaen; niitä ei saa tärvellä.
Sen sijaan mädäntyneellä leivällä ei ole arvoa, sen voit heittää kompostiin. Mutta kukaan kristitty ei heitä ihmisruumista jätelavalle vaan se pestään ja siunataan ja haudataan suurta kunnioitusta osoittaen koko seurakunnan voimin, jotta siinä loppuun asti tapahtuisi Jumalan tahto - viimeisimmäksi maatuminen luotuisuuteen asetettujen prosessien mukaisesti.
Minä puolestani murehdin senkin takia, että Suomessa viljaa poltetaan lämpökattiloissa, kun tuottajahinnat ovat niin pienet, että viljelijöiden kannattaa polttaa viljaansa lämpökattiloissa ennemmin kuin lähteä rahtaamaan sitä johonkin. Suurta syntiä tällainen ruuan arvon halveksunta. :’(
1 tykkäys
Kuinka tuon nyt muotoilis`?
Kun Tolkienin kirjoitelmat ovat sepitettä, kannattaako niihin noin vakavissaan ottaa esimerkinomaista kantaa?.
Puhuin vain siitä venehautauksesta, joka tapahtui vuonna 800 Dnjeprillä
Ruumishautaus on kristillinen tapa, polttohautaus ei ole kristillinen tapaus. Sen käyttö voi tulla kyseeseen poikkeustapauksissa, esimerkiksi sanitaarisista syistä. Samoin kuin merihautaus. Ihminen on tullut maasta ruumiiltaan ja siksi hänen sopii maahan myös palata.
4 tykkäystä
Itse olen kahden vaiheilla. Myös uurnahautaus voidaan hoitaa korkealla pieteetillä. Ruumis joka tapauksessa siunataan arkussa ennen polttamista. Sitten tuhkauksen jälkeen uurna voidaan haudata (jälleen hartaalla tunnelmalla) maahan, jolloin symboliikka siemenen kylvämisestä säilyy. Polttaminen krematoriossa ei myöskään ole kenenkään silmien edessä aiheuttamassa pahennusta eikä se muutenkaan ole yleisesti loukkaavaksi koettu asia. Silti pidän “normaalihautausta” ensisijaisena.
1 tykkäys
Kuten oon jo aiemmalla foorumilla sanonut, ajatus polttohautauksesta tökkii mua aika pahasti jollain tunneperäisellä tasolla. Asialla ei välttämättä ole mitään tekemistä teologian kanssa. Tiedän kyllä että ihmisen pelastuminen ei ole ollenkaan siitä kiinni mitä ruumiille tapahtuu, ja tiedän että on olemassa kaikenlaisia poikkeusolosuhteita joissa perinteinen arkkuhautaus ei eri syistä onnistu. Mutta jotenkin mua tökkii se, että se mitä ihmisestä on jäljellä, keinotekoisesti tuhotaan. Lopputulos on toki sama arkkuhautauksessakin, mutta prosessi on luonnollinen eikä ihmisten tekemä.
Toinen pointti on psykologinen (ja tämänkin olen kertonut vanhalla foorumilla, mutta kerrottakoon vielä uudestaankin). Mun mielestä kuoleman todellisuus on jotenkin helpompi hahmottaa ja käsitellä, kun oikeasti näkee miten arkku lasketaan maahan. Polttohautauksen tapauksessa “hautajaisissahan” ei haudata ketään, vaan arkku saattaa jopa jäädä kappeliin siunaustilaisuuden jälkeen. Siinäkin on toki puolensa - tiedän omien isovanhempienikin valinneen polttohautauksen mm. juuri sen takia, että ei tarvita arkunkantajia ja kokonaisuus on tavallaan helpompi toteuttaa. Itse hautaaminen jää tällöin kuitenkin näkemättä suurimmalta osalta, kun uurnan laskussa on yleensä mukana vain muutama lähin omainen. Tietysti arkkuhautauksen kohdallakaan kaikki eivät välttämättä pääse haudalle, jos on esim. liikuntarajoitteita, mutta isompi porukka kuitenkin.
Aika vahvaa symboliikkaa on siinäkin, että Helvetissä palaa iankaikkinen tuli ja että Jumala rankaisi Sodomaa tulella ja tulikivellä. Vrt. Pyhän Hengen temppelin kohtelu samalla tavalla.
2 tykkäystä
Toisin sanoen leipäjuttu ei tuo polttohautaus-ruumishautaus-keskusteluun mitään uutta näkökulmaa, saati että toimisi jonkinlaisena argumenttina. Ok.
En minä leipäpuheesi kauneutta kiistä. Mutta tässä se on turhaa.
Onko symboliikka heikkoa silloin, kun tuli on positiivisessa merkityksessä? Esmes kun Herra ilmestyi Moosekselle. Tai tulipatsas israelilaisia johtamassa. Tai ilmestysmajan ja temppelin tulet.
Turhaa tässä on se, että et itse anna keskusteluun mitään argumentteja, vaan mussutat ja auot vain päätäsi. Et ole vastannut mitään mihinkään, mitä on esitetty. Minä olen argumentoinut koko ajan hengellisillä argumenteilla ja pitänyt lähtökohtana sitä, mitä on mm. Raamatussa sanottu. Mitkä sinulle tässä asiassa ovat hengellisiä argumentteja? Minulle niitä ovat mm. se, mitä ruumiiden käsittelystä Raamatussa sanotaan, mikä on Jumalan tahto siinä, mitä ruumiille tulee tapahtua kuoleman jälkeen, mitä ihminen ja hänen ruumiinsa ovat Raamatun mukaan jne. Sen sijaan en ole vedonnut lainkaan ortodoksisen kirkon traditioon.
Syytät kyllä usein muiden kirkkokuntien jäseniä - ainakin allekirjoittanutta - siitä, että nämä nostavat omat käytäntönsä ainoiksi oikeiksi. Mutta tässä aiheessa syyllistyt itse aivan samaan fiiliksen perusteella.
Minusta olennaisia kysymyksiä ovat nämä:
-
Jos ihminen on Pyhän Hengen temppeli, mitä tästä seuraa tilanteessa, jossa on kohdeltava vainajan ruumista?
-
Jos Jumalan tahto on, että ruumiin pitää tulla maaksi, niin miten tämän tahdon toteutumista tulee varjella?
-
Mitä Raamatussa kerrottavat vainajien käsittelytavat kertovat meille siitä, mikä on Jumalaan uskoville sopiva tapa kohdella vainajia?
-
Millaista vaihtelua, valinnanvapautta ja soveltamista Raamatussa on vainajien kohtelussa ja miten meidän mahdollisuutemme toimia suhteutuvat niihin?
-
Mitä hengellisiä merkityksiä kuolemaan ja vainajien käsittelyyn voi sisältyä ja miten meidän tulisi toimia, jotta ne välittyisivät edelleen?
-
Väärät käytännöt johtavat aina väärään uskonkäsitykseen, joten mitä harhoja vääristä vainajankäsittelytavoista seuraa ja miksi?
Noiden lisäksi on vielä muitakin näkökohtia, joita on syytä miettiä:
-
Mitä kirkkoisät ovat aiheesta säätäneet ja opettaneet?
-
Millaisia traditioita kirkossa on aiheesta?
-
Jos kirkolla on vakiintunut traditio vainajien käsittelyn suhteen, niin miten muutokset käytännöissä vaikuttavat siihen, miten asia ymmärretään?
Ei, polttohautauksen puolustukseksi ei riitä se, että toteaa sen tuntuvan aivan yhtä fantsulta kuin maahan hautaamisenkin. Sille pitäisi löytyä myös positiivisia argumentteja niin Raamatusta kuin kirkon perinteestäkin. Siihen pitäisi löytyä kehotus tai auktoriteettien päätöksiä ja opetuksia, joiden mukaan niin tulee tai voidaan toimia. Muuten ruumiin polttaminen on sitä miltä se vaikuttaakin: Luojan luoman Pyhän Hengen temppelin tuhoamista ja tärvelemistä.
Millä tavalla ruumiin häpäisyä, en ymmärrä.