Vatikaani julkaisi uuden dokumentin koskien hautaamista. Ruumishautausta suositellaan. Tuhkaa ei saa säilyttää yksityiskodeissa eikä ripotella.
Ajankohtaista-alueen aloitusviestit ovat wiki-viestejä, joita kuka tahansa voi muokata. Aloitusviestiin lisätään olennaiset uutislinkit ja muut, joiden perusteella ketjussa käydään keskustelua. Aloitusviestin kirjoittaja tai joku ylläpidosta muuttaa ensimmäisen viestin wiki-viestiksi.
Minäkin noteerasin tämän.
Ihan hyvä päivitys tai oikeastaan tarkennus jo yli viisikymmentä vuotta sitten katolilaisille sallittuun polttohautaukseen. Eli äiti-vainajan saa tuhkata, mutta uurnaa ei saa sijoittaa kirjahyllyyn Dostojevskin pönkäksi.
Miten ihmeessä tuhkauksesta saadaan kristillinen hautaustapa? Minusta se on ruumiin häpäisyä.
Ihan oikein lähdetään siitä, että ruumishautauksen pitäisi olla normi, joka pyritään säilyttämään ja polttohautauksen tulisi olla käytössä vain poikkeustapauksissa.
Meinaatko vanhoja kristillisiä kulttuureita vai onko kyse häpäisystä ihan kontekstista riippumatta?
Minusta tämä on niitä juttuja, jotka ovat universaalisti kristinuskoon kuuluvia tapoja. Kristityt eivät polta vainajiaan, vaan hautaavat ne.
Näin se tulisi ollakin.
Kuinka monen marttyyrin tuhka onkaan ripoteltu Seineen,. Reiniin
Minä ainakin pidän ruumiin polttamista sen häpäisemisenä. Jumalan tahto on, että ruumis joko tulee maaksi tai pysyy maatumattomana, merkiksi ihmisille. Polttamisessa ei sallita Jumalan tahdon tapahtuvan, eli ruumiin tulevan maaksi (“maasta olet sinä tullut, maaksi pitää sinun jälleen tuleman”), vaan se väkisin yhdytetään happeen polttamalla se kuumalla liekillä. Lisäksi siinä tietoisesti tärvellään Luojan luoma ruumis. Pahempaa on, jos ruumiin tärvelyä yritetään oikeuttaa jollain maallisilla tehokkuus- tai ekologia-argumenteilla. Ei voi mitenkään olla ekologisempaa käyttää energiaa ruumiin polttamiseen kuin antaa sen maatua omia aikojaan.
Balsamoinnissa on kyse samasta maatumisen estämisestä, joten pidän sitäkin epäkristillisenä käytäntönä. Etenkin, jos on kyse siitä, että pyritään säilyttämään vainajan ruumis kunnioitettavaksi tämän maallisten saavutusten, kunnian ja maineen tähden. Reliikkien säilyttämisessä on kyse eri asiasta, sillä siinä säilytetään kappaleita sen tähden, että Jumala on pyhittänyt ne ja antanut kirkolleen pyhityksen ja siunauksen levittämistä varten hengellisiksi aseiksi. Ruumista ei kunnioiteta hänen maallisten tekojensa tähden, vaan siksi, että hänessä on havaittu Jumalan toiminta.
Reliikkien kautta annetaan kunniaa elävälle Jumalalle hänen luomakunnassaan tekemiensä töiden takia. Niiden säilyttäminen arvokkaasti on pyhä kunniatehtävä, joka tehdään hengellisistä syistä - toisin kuin esim. se, että Leninin ruumis balsamoitiin ja sitä pidetään turisteille nähtävillä. Siinä estetään ruumiin maatuminen ja balsamoinnin motiivi on puhtaasti maallisiin syihin pohjautuvaa.
Ok. En enää täällä jaksa tästä, kun en usko että aiemmista asetelmista päästään eteenpäin. Pidän universaalia häpäisysyytöstä häpeällisenä tosin.
Ei kannata lähteä ekan kappaleen tavoin "järki"perusteita hakemaan. Se menee nimittäin hassuksi, vähän kuin pseudotieteilyksi. “Minun kirkkoni tekee näin” on älyllisesti kestävämpi peruste.
Tästä on tosiaan väännetty aika perusteellisesti; on vaikea nähdä, mitä uusia näkökantoja asiaan voisi enää löytää: http://uskojaelama.net/forum/index.php?topic=565.0
Hassua on se, että et edes yritä keskustella aiheesta tai kertoa mielipidettäsi siitä, mikä on Jumalan mielen mukainen kristillinen tapa kohdella ruumista, vaan sen sijaan keskityt toisen kommentin leimaamiseen “hassuksi”.
Minä en puhunut sanallakaan ortodoksisen kirkon käytännöistä. On esim. ortodoksinen tapa, että arkku on vainajan siunaamistoimituksen ajan auki. On ortodoksinen käytäntö, että arkun ympärillä suitsutetaan. On ortodoksinen käytäntö, että vainajaa kunnioitetaan kumartamalla maahan asti avonaisen arkun äärellä jne. Mihinkään tällaiseen en vedonnut edes puolella sanalla tai esittänyt niitä ainoina oikeina tapoina toimia.
Viestini keskittyi siihen, että miten tulisi toimia, jotta Jumalan tahdon annettaisiin toteutua sen sijaan että sitä estettäisiin. Ja minun Raamatusta nouseva tulkintani on, että Jumalan tahto on se, että vainaja haudataan ja sen annetaan muuttua maaksi. Jos sinulla on jotain asiallista kommentoitavaa, niin keskity siihen äläkä toisten viestien leimaamiseen ad hominem -tyyliin vain sen takia, että sinun mielestäsi polttohautaus on yhtä kristillistä kuin muutkin tavat käsitellä vainajaa. Kun siitä ei nyt vain pääse mihinkään, että vainajan polttaminen tai silpominen balsamointia varten on Luojan luoman ruumiin tärvelemistä ja maaksi muuttumisen aktiivista estämistä. Jos tämä on mielestäsi hassua, niin “ite oot hassu”.
Minäpä kerron, mikä on vielä hassumpaa: Se, että olet näemmä unohtanut piiiiitkän keskustelun aiheesta, vaikka Michelange juuri edellä muistutti. Sielläkin taidettiin todeta (tai sitten sen edeltäjässä), että lopputulema ei maatumisessa ja palamisessa ole kovasti erilainen. Esimerkiksi. Mutta kukin olkoon oman elämänsä (bio)kemisti.
Nyt voidaan kaikki tahoillamme nauraa.
Ei vielä!
Oli oikein kirjoittajalta @timo_k korostaa, että ruumishautaus on kristillinen tapa.
Olen empiirian retkilläni hautuumailla todennut, että polttohautaus ja kristillisten arvojen venyvyys jollakin tavalla korreloivat keskenään.
Serkkupoika kuoli, ja hänet tuhkattiin, kun poikansa eivät sanojensa mukaan usko mihinkään “huru-ukkoihin”. Tuhkat heitettiin kiville hautuumaalla. Brutaalia.
Vanha täti sitten tiedusteli jälkeenpäin, missä Paulin hauta on. Menisi katsomaan. Sitä ei ole missään.
Paikallisessa lehdessä oli jokunen vuosi sitten iso polemiikki eräästä Naantalin “muistolehdosta”, jossa kivien päälle heitetty tuhka muodosti
koirankakan näköisiä pötkylöitä sateessa ja tuulessa. Herätti pahennusta joissakin, joille Herramme oli suonut estetiikan lahjoja, mm. parissa puutarhurissa ja dendrologissa. Kenties koiratkin olivat siinä käyneet jättämässä omat hartauden merkkinsä.
No, muistolehdon suunnittelija heräsi työtänsä ja etuansa valvomaan.
Hän oli jossakin Hyvinkään liepeillä asuva 90-vuotias arkkitehti. Varmaan ihan vielä tämmissä ukko oli, mutta sitä ihmettelen, millä keinolla seurakunnat näitä suunnittelijoita itsellensä hommaavat? Luulisi olevan nuorempiakin.
Minusta tuhkan heittäminen ulos kiville on aika jumalaton tapa. Niin tietysti on aikammekin.
Välitän vähät tai jopa vielä vähemmät itse kunkin tuntemuksista, mikäli niitä tarjotaan argumenteiksi. (Poikkeuksen teen silloin kun puhutaan jonkun omasta tai läheisten hautauksesta. Silloin sopii tietenkin mennä myös tunteiden mukaan.)
Joten en odota. Nauroin jo.
Ei olisi tarvinnut sanoa, että vähät välität kenenkään tunteista.
Mitä tuhkaamiseen tulee, ei tässä tunteita juurikaan argumentiksi ole tarjottu.
Miten polttaminen estää maaksi muodostumisen? Eikö se lähinnä nopeuta sitä? En ole koskaan kuullut polttohautaamista pidettävän epäkristillisenä, tosin omat läheiset on kaikki haudattu.
Hyvä ettei tarvinnut, kun en huomannut moista sanoa.
Paitsi ehkä siinä tapauksessa, että lauseilla “en syö lihaa joka päivä” ja “en syö lihaa” ei ole mitään olennaista eroa. Eli jos toisten repliikkejä saa lyhentää mieleisikseen ilman että siitä tulee valehtelua.
Ihan riittää tuo mitä @SanGennaro ja @timo_k kristillisestä näkökulmasta katsoen tähdensivät.
Pakanat hautaavat omalla tavallaan, ja heidän tapansa valuvat kristikuntaan muutenkin…
Jos saa tarjota kevennyksen tähän keskustelun lomaan, niin itse olen jo pitkään vierastanut polttohautausta. Mutta teksti, jonka pohjalta sen päätelmän olen ensimmäiseksi tehnyt, voi herättää hilpeyttä. Nimittäin, J.R.R. Tolkienin “Taru Sormusten Herrasta”, sivut 718-719:
“Miksi? Miksi nuo höynät pakenevat?” Denethor sanoi. “Parempi on palaa ennemmin kuin myöhemmin, sillä me palamme kaikki. Menkää kokkonne luo! Ja minä? Minä menen nyt omalle roviolleni. Omalle roviolleni! Denethorille ja Faramirille ei hautaholvia. Ei hautaholvia! Ei balsamoidun kuoleman pitkää hidasta unta. Me palamme kuin pakanakuninkaat ennen kuin yksikään laiva purjehti tänne lännestä. Länsi on hukassa. Menkää ja palakaa!”
Tuo “Me palamme kuin pakanakuninkaat” syöpyi jostain syystä mieleeni ja on jättänyt minulle pysyvän varjon koskien polttohautausta. Mutta en lähtisi tällä kovin hanakasti muita samalle kannalle vakuuttamaan 