Jos näin olisi kuten ajattelet, ongelma tuossa Apt kohdassa tulisi heti silmille. Mistä tietäisimme
miten tavallinen liha on teurastettu, sillä kohta kieltää kaiken sellaisen lihan syönnin, josta ei tiedetä miten se on teurastettu. Jos eläintä ei ole tapettu siten, että kaulavaltimon kautta veri olisi laskettu pois.
Mielestäni Jukka Thuren kiteyttää asian hyvin:
”verta ja lihaa, josta verta ei ole laskettu kr. kai tou pniktou kai tou haimatos “tukehtunutta ja verta”. “Tukehtuneeksi” katsottiin sellaiset ruhot, joita ei ollut teurastettu katkaisemalla kaulavaltimo. Koska lihassa on jonkin verran verta, tähdentää neljäs karttamiskäsky kolmannen täsmällistä noudattamista. Tooran alussa, 1. Moos. 9:4, oleva veren syömisen kielto on syvälle syöpynyt juutalaisten (ja muslimien) alitajuntaan saakka. Teurastusmetodi on äskettäin ollut meilläkin eduskuntakäsittelyssä ja kompromissi on löydetty.
Tästä luettelosta pois jätettyjä dekalogin kieltoja (mm. epäjumalien rukoilemista, murhaa, varkautta ja väärän todistuksen antamista) ei tietenkään pidetä pakanakristityille sallittuina; ne ovat ilmeisiä rikoksia, joita ei tässä tarvitse mainita. Kirkossa on Mooseksen laista voimassa kaikki se, mikä koskee uskoa ja rakkautta Jumalaan sekä lähimmäisen rakastamista. Vähimmäisvaatimusten luetteloon eli “apostolien dekreettiin” on otettu ainoastaan sellaista, mitä pakanakristittyjen omatunto ei pitänyt syntinä (niin kuin 1 Kor:n käsittelemät kysymykset osoittavat) ja mikä ei Jaakobinkaan mielestä olisi eijuutalaisille syntiä muutoin kuin seuraavassa jakeessa mainitusta syystä.
Luettelo muistuttaa jonkin verran ns. Nooan käskyjä, joita rabbit luettelivat vaihtelevan määrän lähtien 1. Moos. 9:3-7:n lyhyestä käskystä. Niiden ajateltiin koskevan kaikkia Nooan jälkeläisiä, kun taas Siinain laki oli annettu ainoastaan Israelille. 3. Moos. 17:10 ja 3. Moos. 20:2 osoitetaan paitsi israelilaisille myös “muukalaisille, jotka asuvat teidän keskellänne”, so. jotta muukalaiset saisivat asua Israelin keskellä. Apostolien dekreetti sisältää vastaavasti suppean valikoiman sääntöjä, joita pakanakristittyjen on noudatettava, jotta he saisivat elää juutalaiskristittyjen yhteydessä.” ( kirkon aarteita)