En ole Filonilla, mutta Jerusalemin kokouksessa päätettiin seuraavaa:
Apostolien teot: 15:27 Lähetämme siis Juudaksen ja Silaksen, ja he tuovat tämän saman viestin myös suullisesti. 28 Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän kannettavaksenne pidä panna mitään taakkaa. Annamme ainoastaan nämä välttämättömät ohjeet: 29 karttakaa epäjumalille uhrattua lihaa, samoin verta ja sellaista lihaa, josta ei ole verta laskettu, sekä haureutta. Kun näitä vältätte, kaikki on kohdallaan. Voikaa hyvin.
Tiedän kyllä tuo kohdan, tämä on kuitenkin konteksissa juutalaiset - pakanat. Tilanne on hyvin historiallisesti “värittynyt”, ja vastaus on sen mukainen. Ohjeet annettiin ihmisten tähden, juutalaisten, lähimmäisen rakkauden tähden. Mistään yleisestä veren syomiskiellosta ei ole kysymys.
Kyllä on. Mitään lieventäviä asianhaaroja ei tuossa Jerusalemin päätöksessä anneta. Se ei kyllä ole minua estänyt syömästä verilettuja. Olen sillä tavoin liberaali.
Lännen kirkossa on katsottu, että veren syömisen kielto ei ole enää ajankohtainen, näin ainakin katoliset ja luterilaiset ovat ajatelleet. Ainakin adventistit ovat veren syömiseen hyvin kielteisellä kannalla.
Itse syön veriruokia kyllä, joskaan en kovin usein. Näen kyllä, että asiasta voi päätyä myös toisenlaiseen ratkaisuun perustellustu, mutta olen luottanut siihen, mitä lännessä tästä asiasta on perinteisesti opetettu.
Jos näin olisi kuten ajattelet, ongelma tuossa Apt kohdassa tulisi heti silmille. Mistä tietäisimme
miten tavallinen liha on teurastettu, sillä kohta kieltää kaiken sellaisen lihan syönnin, josta ei tiedetä miten se on teurastettu. Jos eläintä ei ole tapettu siten, että kaulavaltimon kautta veri olisi laskettu pois.
Mielestäni Jukka Thuren kiteyttää asian hyvin:
”verta ja lihaa, josta verta ei ole laskettu kr. kai tou pniktou kai tou haimatos “tukehtunutta ja verta”. “Tukehtuneeksi” katsottiin sellaiset ruhot, joita ei ollut teurastettu katkaisemalla kaulavaltimo. Koska lihassa on jonkin verran verta, tähdentää neljäs karttamiskäsky kolmannen täsmällistä noudattamista. Tooran alussa, 1. Moos. 9:4, oleva veren syömisen kielto on syvälle syöpynyt juutalaisten (ja muslimien) alitajuntaan saakka. Teurastusmetodi on äskettäin ollut meilläkin eduskuntakäsittelyssä ja kompromissi on löydetty.
Tästä luettelosta pois jätettyjä dekalogin kieltoja (mm. epäjumalien rukoilemista, murhaa, varkautta ja väärän todistuksen antamista) ei tietenkään pidetä pakanakristityille sallittuina; ne ovat ilmeisiä rikoksia, joita ei tässä tarvitse mainita. Kirkossa on Mooseksen laista voimassa kaikki se, mikä koskee uskoa ja rakkautta Jumalaan sekä lähimmäisen rakastamista. Vähimmäisvaatimusten luetteloon eli “apostolien dekreettiin” on otettu ainoastaan sellaista, mitä pakanakristittyjen omatunto ei pitänyt syntinä (niin kuin 1 Kor:n käsittelemät kysymykset osoittavat) ja mikä ei Jaakobinkaan mielestä olisi eijuutalaisille syntiä muutoin kuin seuraavassa jakeessa mainitusta syystä.
Luettelo muistuttaa jonkin verran ns. Nooan käskyjä, joita rabbit luettelivat vaihtelevan määrän lähtien 1. Moos. 9:3-7:n lyhyestä käskystä. Niiden ajateltiin koskevan kaikkia Nooan jälkeläisiä, kun taas Siinain laki oli annettu ainoastaan Israelille. 3. Moos. 17:10 ja 3. Moos. 20:2 osoitetaan paitsi israelilaisille myös “muukalaisille, jotka asuvat teidän keskellänne”, so. jotta muukalaiset saisivat asua Israelin keskellä. Apostolien dekreetti sisältää vastaavasti suppean valikoiman sääntöjä, joita pakanakristittyjen on noudatettava, jotta he saisivat elää juutalaiskristittyjen yhteydessä.” ( kirkon aarteita)
Ainakin osa adventisteista suhtautuu asiaan niin jyrkästi, että jopa leikkauksissa tai onnettomuustapauksissa tarvittavat verensiirrot ovat ehdottomasti EI. Mieluummin sitten vaikka kuolevat siihen operaatiopöydälle, kuin hyväksyisivät verensiirrot. Ja veriruokien syömisestä ei heidän edes tarvi keskustella.
Itse en ole syönyt veriplättyjä kuin varmaan viimeksi valtion poikaleirillä joskus kasarilla, mutta Tapolan Musta kyllä maistuu (taas vuosien jälkeen).
Jos joku piispa, presbyteri, diakoni tai ylimalkaan joku papiston luetteloon merkitty syö lihaa, jossa on sen sielun veri tai kuolleeksi raadellun tai itsestään kuolleen (eläimen lihaa), erotettakoon hänet virastaan, sillä laki on tämän kieltänyt. Jos maallikko niin tekee, pidätettäköön hänet kirkollisesta yhteydestä.
Säännön selityksestä: “Tätä sääntöä noudatti ankarasti koko kirkko, niin itämainen kuin länsimainenkin, kuten siitä on paljon todistuksia isiltä ja kirkonopettajilta. Ortodoksisessa kirkossa tätä noudatetaan vielä nykyäänkin.” – – “Veren käyttäminen ravinnoksi todistaisi raakaa ja armotonta aistillisuutta ja, kuten kokemus osoittaa, sillä on tuhoisa vaikutus ihmisen henkisiin ominaisuuksiin.” (Mainitaan myös muita syitä.)
Jumalallinen kirjoitus on käskenyt meidän pidättäytyä verestä ja tukahutetusta ja haureudesta. Niitä siis, jotka ahneen vatsansa vuoksi jollain keinoin valmistavat minkä tahansa eläimen verta syötäväksi ja sitten tätä syövät, me rankaisemme asianmukaisesti. Jos siis joku tästä hetkestä alkaen tavalla tai toisella yrittää syödä eläimen verta, erotettakoon hänet, jos hän on kleerikko, virastaan, jos taas maallikko, pidätettäköön hänet kirkollisesta yhteydestä.
Kirjoitan tästä aiheesta pienen blogijutun pian. Mutta sanonpa mainoksena, että kun huomioidaan Ap.t. 15:sta kontekstina Kolmannen Mooseksen kirjan pyhyyslaki, on selkeää, että verikieltoon liittyy tosi syvällisiä teologisia näkökulmia kristittyjen pakanoiden suhteesta Mooseksen lakiin. Kiista oli oikeastaan siitä, pitääkö pakanoista tulla juutalaisia, vai riittääkö se, että he noudattavat pakanoille säädettyjä Mooseksen lain määräyksiä.
Käsky pidättäytyä veren syönnistä on ehdotus kristillisen järjestyksen vuoksi, eikä sillä ole tarkoituksena taakoittaa uskovien omaatuntoa, vaan yksinkertaisesti ratkaista juutalaisuudesta ja pakanuudesta kääntyneiden kristittyjen välinen ongelma samassa seurakunnassa ilman vaaraa pysyvästä erilleen ajautumisesta.
29 että kartatte epäjumalille uhrattua ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, ja haureutta. Jos te näitä vältätte, niin teidän käy hyvin. Jääkää hyvästi!"
Tämä on hyvä, käytännöllinenkin ohje, oli silloin ja on tänään. Kosher-teurastusta on kritisoitu, koska eläin on elossa, vaikka kaulasuoni on avattu. Sen tarkoitus on, että veri pumppautuu ulos. Tämä on käytännössä ainoa tapa saada liha verettömäksi, koskien isoja nautoja. Teurastamoilla viime vuosisadalla tehtiin laite, millä nauta nostettiin takajaloista roikkumaan ja kaulasuoni katkaistiin. Veri vuoti pois.
Venäjällä ei saatu isompia eläimiä takajaloista roikkumaan ja teurastettiin vaakatasossa. Tämän tulokseen liittyi niiden suomalaisten asentajien toteamus, minkä kuulin lentokoneessa Moskovaan, että “nyt mennään mustan ulosteen maahan”.
Euroopassa naudan liha on verivapaata niin paljon kuin se on mahdollista.
No minun puolestani sinä saat pidättyä veren syönnistä kunhan pidät vain kiinni siitä miten ihminen pelastuu ts. oikeasta vanhurskauttamisopista, yksin armosta, yksin uskosta, yksin Kristuksen tähden.
Minäkään en syö mämmiä.
Tässä on myös muistettava, ettet sinä saa Jumalaa armolliseksi itseäsi kohtaan pidättymällä veren syönnistä, vaan hän on Kristuksen sovitustyön tähden sinulle armollinen jo ennen kuin teet yhtään mitään tai olet yhtään mitään. Armolla ei voi olla ehtoja, sillä silloinhan se ei ole armo.
Armo ei ole armo, jollei se ole armo. Armo ei ole missään suhteessa armoa, jollei se ole armoa joka suhteessa.
