Vihittyjen neitseiden ei tarvitsisi ollakaan vihittyjä neitsyetä?
Voisiko olla mahdollista, että jokin muu järjestely olisi olemassa?
Nainen joko on neitsyt tai ei ole.
Nainen, joka ei ole neitsyt, ei voi olla neitsyt. Ei vihitty eikä vihkimätön.
Nytkö siis outo, länsimainen hapatus alkaa levitä jo Katoliseen kirkkoonkin?
Ymmärrän kylläkin myös Kirkon kannan tässä asiassa. Itseasiassahan Kristuksen morsiamius ei ehkä ainakaan UT:n opin näkökulmasta tarkoita fyysistä, kirjaimellista neitsyyttä, vaan uudestisyntymän kautta tapahtunutta ja tapahtuvaa hengellistä puhtautta (johon harva meistä itsessään kykenee).
Kristuksen morsiamia eivät myöskään ole vain uskovat naiset, vaan myös uskova mies on nk. Kristuksen morsian. Kirkko, eli uskovat yhteisönä ovat tuo Morsian.
Koska olemme juuriltamme myös syntisiä, täyttä, inhimillistä puhtautta ei edes Jumala meiltä odota. Siksi juuri Jeesuksen sovitustyö ja lahjavanhurskautus, jossa “Jumala vanhurskauttaa jumalattoman”. Tätä oletan Pyhän Isä, eli Paavinkin ajatelleen asiassa.
1 tykkäys
Nyt taisi länsimainen hapatus levitä myös Kulkurin kirjoitukseen.
Pikemminkin Pyhän Isän mahdollista ajatuksen juoksua aavisteleminen.
Lutherkin oli alunperin katolilainen… 
Koko vihittyjen neitsyiden konsepti on mulle vähän vieras, mutta heittelen joitain ajatuksia tuosta neitsyydestä ylipäätään. Perinteinen immenkalvokeskeinen neitsyyskäsitys on täysin elämälle vieras ja vääristynyt, koska immenkalvo voi revetä täysin epäseksuaalisissa aktiviteeteissa ja toisaalta säilyä ehjänä hyvin intensiivisesti seksuaalisissa teoissa - menemättä tässä edes siihen problematiikkaan, mikä on raiskatun naisen “status” tässä asiassa. Joten on hyvä, että siitä on menty laajempiin käsitteisiin. Kuitenkin jos käsite vesitetään kokonaan niin, että seksuaalisesti kokenutkin voi “palautua” neitsyeksi, ei koko termin olemassaolossa olisi enää mitään mieltä. Muutenkaan en näe kovin järkevänä sitä, että neitsyyteen kiinnitetään hengellisesti kovin suurta huomiota, koska kristinusko on niin vahvasti anteeksiantamuksen uskonto. Jos esiaviollisen seksin saa anteeksi, mutta neitsyyden puuttumista pidetään jotenkin oleellisena asiana, jääkö anteeksiantamus silloin jotenkin vajaaksi kuitenkin? Neitsyyden korostuksesta tulee myös mieleen tuhlaajapojan vanhempi veli. Kristillinen kirkko juhlistaa kuitenkin ensisijaisesti kotiin palanneita eikä siellä koko ajan olleita.
Neitsyet ja lesket ovat tietysti vanhakristillinen kategoria. Neitsyys neitseenmerken säilyttämisen kautta mahdollistaa samaistumisen Herrattaremme elemään, joka myös eli täyden kristillisen kilvoituksen… BVM on vihittyjen neitsyiden esikuva, eikä voida ajatella, että ,uuta olisi.
Et kai yritä sanoa, että epäneitsyen kristillinen kilvoitus olisi lähtökohtaisesti jotenkin vajaa?
(Joo tiedän, vajavaista on kovasti elämä enkä missään tapauksessa kehtaisi omalla kohdallani puhua täydestä kristillisestä kilvoituksesta mitään. Mutta immenkalvosta se ei jää kiinni!)
Neitsyt voi kilvoitella neitsyenä. Ei-neitsyt voi kilvoitella ei-neitsyenä.
Ja lisätäään nyt se, että neitsyys on todellakin riippuvaunen neitsyyden merkistä. Herrattaremme oli neitsyt, eikä asiaa voida kiisfää. Ei voida ajatella, että Jumala olisi jotenkin rikkonut häntä kohtaan. Rikkomaton kilvoituselämä on tietysti erityinen uskollisuuden osoitus.
1 tykkäys
Ymmärrän, että myös tällaiset, nk. lihallisestikin merkitsevät asiat, kuten nimenomainen neitsyys tai monet vanhatestamentilliset kilvoittelut, esim. nasiiri-lupaukset ym. vastaavat, ovat Raamatulla perusteltuja.
Protestanttisuus ei edes pohdi tällaisia, kun taas katolilaisuuteen ne liittyvät oleellisesti. Esim. kysymys Marian ikuisesta neitsyydestä.
Jotkut syntyvät ilman sellaista. Jotkut menettävät sen vaikkapa urheilussa. Joillain siinä on iso aukko, joillain pieni, ääritapauksessa ei aukkoa ollenkaan - ja siinä tapauksessa “neitsyyden merkki” menetetään kirurgisessa toimenpiteessä siinä vaiheessa, kun kuukautisten pitäisi alkaa. Kyseinen limakalvonkappale ei kerta kaikkiaan ole mitenkään merkittävä minkäänlaisen puhtauden tms kannalta.
Neitsyyden merkki on merkittävä vanhan liiton lain mukaan. Neitsyys on sen mukaan sidottu neitsyyden merkkiin. Kristuksen vuoksi neitsyyteen, kuten UT opettaa, sitoutuneet ovat neitsyyden merkin kautta omistautuneita, kuten BVM oli neitsyyden merkin kautta täydellinen. He eivät ole rikkonaisia olentoja, vaan rikkomattomia, ruumiinsa puolesta.
Aiemminkin tulkinta on ollut, että raiskaus ei estä vihkimistä neitsyeksi. Vihittyjen neitsyiden tapauksessa neitsyys ei siis ole yksinomaan fyysistä. Neitsyyden saattoi menettää vain vapaaehtoisella teolla.
Syntien anteeksiantaminen ei tarkoita, ettei teoilla voisi olla vaikutuksia. Syntinsä anteeksisaanut palautetaan kirkon yhteyteen, hän voi osallistua ehtoolliseen ja saa ikuisen elämän. Kuitenkin aiemmista synneistä voi seurata, ettei käytännössä pääse esimerkiksi papiksi tai joihinkin sääntökuntiin tai joissain tapauksissa naimisiin.
3 tykkäystä
No voi hyvänen aika sentään. Vai että rikkonainen…
- Edelleenkin, jotkut syntyvät ilman immenkalvoa. Ei ole mitään rikottua silloin siinä.
- Dramaattisesti “rikkomalla” tapahtuva neitsyyden menetys ei ole mikään säännönmukainen tapahtuma, vaan ainakin toivottavasti enemmän fiktion suosima kuvitelma. Kun aviovuoteessa on mukana molemminpuolinen kunnioitus, ei haluta satuttaa toista ja ollaan valmiita olemaan kärsivällisiä ja helliä toisen anatomiaa kohtaan, niin siinä ei veri roisku eikä mikään mene rikki.
Edellleen, neitsyyden merkki on säädetty Vt:n laissa. Ja nainen, jonka neitsyyden merkk ei ole rikottu, on neitsyt. Mikä muu määritelmä olisi sitten olemassa. BVM oli kokonainen rikkomaton nainen, koska emme voi kuvitella muuta. Neitsyyteen vihkimällä on sama asia. Kirkkkoa voinpalvella myös muutoin.
Ihminen voi viettää neitseellistä elämää (elää selibaatissa), vaikka ei olisikaan neitsyt. Katumuksen sakramentissa synnit annetaan anteeksi, ja siitä alkaa taas uusi kilvoitus, joka saattaa olla neitseellistä. Ortodoksiseen luostariin voi mennä myös leski tai eronnut tai muita suhteita harjoittanut, hän vain ei voi harjoittaa niitä enää luostarissa, koska hänen täytyy kilvoitella neitseellisesti.
Koko tämä keskustelu immenkalvoista on tässä yhteydessä turha, koska en usko kenenkään piispan tai luostariesinaisen tarkistavan anatomisia yksityiskohtia. Mutta tosiaan perinteisesti konsekroiduksi neitsyeksi on vihitty vain neitsyitä tai oikeastaan itseään sellaiseksi kutsuvia naisia. Sama koskee joitakin muita katolisia järjestöjä, esim Schönstattin Mariasisaria ja -veljiä sekä perheiden instituuttia (jälkimmäisen tapauksessa molemmilta puolisoilta edellytetään, että neitsyys on säilytetty avioliittoon asti).
No siinä mielessä se ei ole turhaa, että voidaan keksiä erilaisia määrittelyjä neitsyelle. Raamatun tarkoittama neitsyys naisella on kuitenkin, että neitsyyden merkki on rikkomaton. Ja Raamatusta on kotoisin vihittyjen neitsyitten ajatus.
Katolisessa sääntökuntaelämässä on mielestäni menty liikaa siihen suuntaan että kaikenlaisille olemisen tavoille pitäisi olla joku oma lokero ja sille omalle lokerolle pitäisi saada vahvistus.
Kyllähän se tietysti kuvaa sitä että kaikella on merkityksensä Jumalan suunnitelmissa. Pidän kuitenkin parempana linjaa jossa Jumalalle pyhittäytyminen on vähemmän lokeroivaa ja elitististä. Se kuvaa mielestäni paremmin sitä mitä kristillinen elämä on, kaiken elämän, koko ajan pyhittämistä.
Pidän tästä Vatikaanin kannanotosta ja erityisesti pidän siitä että fyysisen neitsyyden oletettua pyhyyttä aletaan demystifioimaan. Fyysisen neitsyyden mystifioiminen ei julista kristinuskon totuuksia, vaan on mielestäni kristinuskossa tarpeetonta myyttistä fantasiaa.
Tässä asiassa arvostukseni menevät ehdottomasti ortodoksien tavoille. Ne eivät tee vihkimyksistä teatteria. Kaikki vihitään samanlaiseen Jumalalle antautuneeseen elämään eikä siinä lähtökohtien erotteluja kaivata.
1 tykkäys
Pyhällä Isällä on kuitenkin mahdollista Kristuksen sijaisena muuttaa käytäntöä tässä asiassa kysymättä neuvoa vihityiltä neitsyeiltä. 
1 tykkäys