Juu. Mutta lisäksi esim. taannoisessa pitkähkössä keskustelussa hänen kanssaan sain käsityksen että hänestä ylipäätään koko Suomi on rappiolla ja valtaapitävät ovat syyllisiä.
Kriittisyys on hyvä asia, mutta täytyisi kyllä olla jotakin konkretiaa siinä mitä tarjoaa vaihtoehdoksi tai ratkaisuksi.
1 tykkäys
Totta, tuo on se toinen puolikas viestistä.
Miksi pitäisi olla ratkaisu? Tai ylipäätään onko tuollaista ratkaisua olemassa? Eikö Raamattu sano ettei ole, muutoin kuin Jeesuksen kautta armosta.
Ai että saatanan johdossa oleva maailma voitaisiin parantaa, kun vaan oikein oikein kovasti yrittäisimme?
Osa tuntuu ajattelevan, että anteeksiantaminen on jonkinlaista kaupankäyntiä, jossa syyllisen on tehtävä ensimmäinen “tarjous” anelemalla anteeksiantoa, ja vasta sitten kristitty voi ylevästi myöntyä antamaan anteeksi. Ei se niin mene. Kristityn on oltava omalta puoleltaan valmis unohtamaan vastapuolen kaikki hirmuteot ja vääryydet anteeksi Kristuksen rakkauden nimissä jo ennen kuin nämä ehtivät edes anteeksiantoa pyytää.
Kaikki tämä on oltava valmis tekemään taas ja taaskin, seitsemänkymmentäseitsemän kertaa seitsemän jne., vaikka pahikset olisivat HITLER, STALIN, BREIVIK, POL POT, LEOPOLD II tai Angela Merkel. Kristuksen Jumalan rakkaus ja anteeksianto on rajaton ja juuri siihen meidän on tarkoitus yhtyä, juuri sitä meidän on tarkoitus välittää ja jakaa eteen päin.
Anteeksiannon ehdottomuus ei tietenkään liity mitenkään niihin pragmaattisiin toimenpiteisiin, joita jokaisen yhteisön ja kansakunnan on tehtävä suojellakseen itseään ulkoisilta uhilta ja turvatakseen yhteiskuntajärjestyksen ja -rauhan. Jos kansalaisista huolehtiminen edellyttää esim. vaarallisten henkilöiden karkotusta, sulkemista laitoksiin tai käännyttämistä rajalla, niin sitten pitää tehdä niin. Se on käytännöllinen kysymys, joka esivallan on ratkaistava.
Minä mieluimmin jätän tämän - tuomitsemis-ei tuomitsemis - ongelman Jumalalle: tapahtukoon Herra sinun tahtosi! Koska minä en ainakaan tiedä kenenkään tekojen vaikutteita, syitä ja seurauksia, niin miten minä voisin olla tuomitsemassa tai anteeksiantamassa?! Ne ovat saman kolikon kääntöpuolia.
Et välttämättä pääse pakoon yhteiskunnalle työntämääsi vastuuta.
Oletetaan ylemmin esillä ollut pedofiilitapaus:
Lähisukulaisesi on tuomittu pedofiili. Hän vapautuu vankilasta. Annatko hänen olla kahdestaan lastesi kanssa, kuten annat muiden lähisukulaistesi olla? Jos et anna et ole antanut hänelle anteeksi ja tuomitset hänet rangaistukseen, että käyttäydyt hänen kanssaan hänen aiempien tekojensa takia eri tavalla kuin muiden kanssa.
Vai ymmärrätkö Raamatun perusteella anteeksiannon jonain muuna, kuin mitä edelle oleva esimerkki esittää?
Kyllä kristinuskoon kuuluu usko siihen, että Jeesus antoi oppilailleen vallan antaa anteeksi syntejä.
Risto Saarinen kirjassaan God and the Gift käsittelee näitä anteeksiannon eri muotoja. Niitä oli muistaakseni neljä. Osa sisältää unohtamisen, osa ei. Itse ajattelen niin, että anteeksianto ei johda unohtamiseen. Tätä on paljon käytetty pastoraalisena sanomuksena, että Jumala unohtaa synnit. Minusta kyse on siitä että hän unohtaa syyllisyyden, ei itse tekoa.
1 tykkäys
Anteeksiantaminen ei tarkoita sitä, etteikö voisi käyttää järkeä yrittäessään estää vahinkoja ja lankeemuksia tapahtumasta. En pidä läntisestä spekuloinnista, mutta vastaan nyt sen verran, että tuskinpa jättäisin kuvitteellisia lapsiani kaksistaan kuvitteellisen pedofiilin seuraan. Niin tekemällä suojelisin sekä lapsia että pedofiliasta kärsivää ihmispoloa. Näin tekeminen ei tietenkään tarkoittaisi sitä, ettenkö olisi voinut antaa anteeksi. Anteeksi antaminen ei tarkoita sitä, että pitäisi olla tyhmä, ottaa riskejä ja sivuuttaa mahdollisten vaaratilanteiden mahdollisuus. Yleisesti ottaen en tunne vihaa vaan sääliä seksuaalirikollisia kohtaan. On tavattoman surullista, että ihmiset joutuvat kärsimään vieteistään niin voimakkaasti, että eivät voi hillitä itseään.
Aivan kuten alkoholistille voi antaa anteeksi mutta on viisasta silti suojella myös häntä tarpeettomilta kiusauksilta, samoin pitää epäterveistä seksuaalisista himoista ja kiusauksista kärsiviä yrittää suojella joutumasta tilanteeseen, jossa he voivat langeta kiusaukseen. Miksi siis jättäisin lapset kahden pedofiilin kanssa, kun kuka tahansa normaaleilla hoksottimilla varustettu ymmärtäisi riskin? Riskin huomioiminen ei tarkoita sitä, että ei ole antanut anteeksi, eikä anteeksianto edellytä sitä, että riski pitäisi jättää huomiotta. Kristittynä oleminen ei tarkoita sitä, että pitäisi olla vastuuton ja tyhmä!
5 tykkäystä