Tässä on retoriikan erilaisuutta, olen huomannut vapaisiin suuntiin siirtymiseni jälkeen.
Vapaissa suunnissa on tapana viitata uudestisyntyneeseen ihmisluontoon niin että se on ikäänkuin se voima joka pyhittää ihmistä, ei saa ihmistä lankeamaan syntiin. Vanhat tavat ja tottumukset langettavat ihmistä vaikka hän kokonaisuutena onkin uusi luomus. Vanhat tottumukset ovat vähän kuin kuona vastavaletun metalliesineen reunoilla jotka matkaa tehdessä rapisevat pois uudeksi valetusta ytimestä.
Tästä ei kuitenkään kannata tässä ketjussa vääntää, ei kuulu tämän ketjun varsinaiseen aiheeseen.
Omasta mielestäni on mielenkiintoista, mutta melko järkyttävää, että niinkin keskeinen asia kuin kuolema kasteessa ja Kristuksen kuoleman voittaminen voidaan kristikunnassa nähdä näin erilaisilla tavoilla.
Jos en olisi henkilökohtaisesti kohdannut elävää Kristusta, voisin jo väsyä ja heittää pyyhkeen kehään entisenä ihmisenäni, joka ei ollut kasvanut kristinuskoon, mutta uudestisyntynyt kristitty minussa on päättänyt jatkaa.