Erehtymättömyyteen liittyvät kysymykset ovat minusta vähän kinkkisiä, Jos ajatellaan että kirkko (mikä sitten kenellekin on “the Church”) on erehtymätön, niin onko koskaan täyttä varmuutta, että erehtyväinen ihminen ymmärtää oikein erehtymättömän opetuksen? Erehtymätön opetus pitää tulkita, jolloin voidaan erehtyä. Silloinkin kun erehtymätön taho itse tulkitsee opetustaan, ei ole takeita, että kuulija tulkitsee kuulemansa oikein. Entäpä jos erehtymätön taho on joskus opettanut yhtä ja opettaakin nyt toista? Voiko “erehtymätön opetus” vaihdella eri aikakausina ja olla silti erehtymätöntä? Jos näyttää siltä että erehtymätön taho on erehtynyt, sellainen ajatus on itsessään erehdys, koska erehtymätön taho ei voi erehtyä. Kirkko ei voi erehtyä, koska mikään sen teko ei voi olla erehdys. Näyttää minusta johtavan melkoiseen suohon. Olisiko “luotettavuuden” käsite kuitenkin sopivampi Kirkkokunnan kaltaiselle kiistatta inhimilliselle organisaatiolle?
1 tykkäys