Minusta se riippuu aivan siitä, missä kohdassa se sanotaan Raamatussa. Jos se on yleisesti Vanhassa testamentissa sanottua ja rituaalisiin tai muihin säädöksiin kuuluvaa, niin sitten se ei koske kristittyjä. Jos taas se on Uudessa testamentissa ja selkeästi lausuttu, eikä sitä ole mahdollista ymmärtää mitenkään muuten, niin sitten täytyy miettiä sitä, onko jotain muuta syytä (esim. Hengen yksityinen ilmoitus) olla pitämättä sitä omalla kohdallaan syntinä. Yksityisestä ilmoituksesta ei toki voi tehdä yleisesti sitovaa oppia, mutta jos jokin, mitä muut väittävät synniksi, herättää Hengen hedelmiä, eikä niinkään lihan hedelmiä (vrt. Gal. 5), niin sitten on mahdollista ymmärtää, että Henki on läsnä siinäkin.
Tämä viesti on siirretty toisesta ketjusta. Tässä ketjussa on tarkoitus puhua yksityisestä ilmoituksesta (eli siis Hengen kristityille antamista yksityisistä viesteistä, näyistä ja muista kommunikaatioista), ja sen suhteesta yleiseen ilmoitukseen.
Tällä minun “synnilläni” on tosiaan mitä parhaat ja rakkaudellisimmat hedelmät ja se on rakkauden kaksoiskäskyn mukainen, ei tuota huonoja hedelmiä kenenkään pöydälle ja minulla on henkilökohtainen Pyhän Hengen siunaus asialle.
Omatunto ei anna tässä asiassa olla klassisen kristinuskon perinteisen käsityksen kanssa samalla linjalla.
Tämän perusteella yleisenä teologisena arviona, en kuitenkaan pappisvirkani mukaisena pastoraalisena ohjeena, sanoisin, että mikäli Jumalan sanan ja sen perusteella tapahtuvan hengellisen arvioinnin perusteella tuntuu oikealta, niin sitten niin voi toimia.
Luin jokin aika sitten muistaakseni K. Rahnerin jotain teosta, jossa hän selitti juuri tätä yksityisen ilmoituksen ajatusta. Ajatus oli se, että joskus Henki antaa yksityisesti tiedoksi sellaista, joka näyttää olevan yleisen vastaista, tai joka yleisesti sellaiseksi tulkitaan. Näissä tilanteissa uskovalla on Jumalan edessä oikeus noudattaa omaatuntoaan, mutta suhteessa kirkkoon hän saattaa kuitenkin saada kirkollisen rangaistuksen (hox: konteksti on katolinen, eli kirkollisia rangaistuksiakin on), ja hänen tulee hyväksyä molemmat. Kukaan ei voi vaatia kirkkoa vahvistamaan julkisesti hänen sydämessään puhuvaa Pyhän Hengen yksityistä ilmoitusta; kirkko opettaa julkisesti yleisen ilmoituksen sanaan julkisesti. Pastoraalisesti papit toki voivat sitten ohjata, miten ohjaavat, sen mukaan mitä Henki antaa heille ohjattavaksi.
Tuossa on viisaus, joka minun olisi pitänyt oppia jo siitä kun minulle ilmaistiin että Raamatussa on asioita, joita ei ole voinut jättää pois, vaikka ne eivät ole jäännöksettä universaaleja ohjeita kaikille kaikissa tilanteissa.
Kristinuskon kontekstissa on opittava arvostamaan perusteltuja hengellisiä näkemyksiä, vaikka ne joskus poikkeisivat omista näkemyksistä.
Itse pidän ohjenuorana kontemplaatiota Kristuksessa.
Muistatko viitettä? Minusta ajatuksessa noin esitettynä ei ole päätä eikä häntää. Joku tietysti näkee tuossa yhteyksiä ortodoksiseen ajatukseen ekonomiasta, mutta nähdäkseni ero on siinä, että ekonomiaa soveltaa pappi eikä yksilö itseensä.
Näen ajatuksen niin pölhönä, että oikeastaan ihmettelen, miksei asiasta ole tullut ns. opetusviran huomioita.
EDIT: Vai liekköhän sitten Humani Generis juuri tällainen huomio.
Karl Rahner, Theological Investigations, mutta osaa en muista, eli tämä on kuin heinäsuovasta etsisi. Minulla on jossain tulosteina ne paperit, katson jos löydän.
“Jostain” on hyvin laaja käsite. Kirkon erehtymättömyys koskee uskon ja moraalin kysymyksiä, ja kyllä minä ainakin varoisin aika pitkälle pitämästä itseäni viisaampana kuin kirkon opetus, joka perustuu apostolien uskoon ja jota tukee 2000 vuoden elämänkokemus. Sen sijaan esim. lasten kasvatusmenetelmistä tai jostain tietystä poliittisesta tilanteesta voin hyvin ja perustellusti olla eri mieltä kuin joku kirkon johtohahmo.
Onko kirkolle mahdollista tarkastella oppiaan ja kantaansa? Onko kannan tarkastus yhtä kuin erheen myöntäminen? Onko katolinen kirkko - tai mikään muukaan kirkko - koskaan ollut väärässä missään asiassa vai onko kirkkohistoria täynnään ihmeenkaltaisia esimerkkejä erehtymättömyydestä?
On ollut väärässä. Ei tosin missään pelastuksen kannalta tärkeässä asiassa.
Paavitkin ovat olleet monessa asiassa väärässä. Eivät tosin hekään missään pelastuksen kannalta keskeisessä asiassa eivätkä varsinkaan opettaessaan ex cathedra.
Onko mahdollista mitenkään maan päällä todentaa onko jokin asia pelastuksen suhteen oikein tai väärin? Millä siis osoitetaan että kirkko ei ole ollut väärässä jos näitä asioita ei voida mitenkään todentaa?
Minun järjenjuoksuni menee niin että jos ihminen on osoittautunut erehtyväiseksi kaikilla muilla elämän osa-alueilla, on todennäköistä että kirkkokin on erehtyväinen ja jos ei ole, siitä on oltava näyttöä.
Toki voidaan USKOA kirkon erehtymättömyyteen ja tällaista uskoa on kunnioitettava uskonratkaisuna. Eikä ollenkaan huono ratkaisu.
Minusta näin ei voida sanoa, siis teologisella tasolla ottamatta kantaa faktiseen todellisuuteen. Kirkko on Kristuksen ruumis. Kristus ei ole väärässä mistään. Kirkko on erehtymätön kaikessa, mitä se opettaa.
Selvä. Kosmas Indikopleusteen nykynäkökulmasta kohteliaasti sanottuna humoristinen kristillinen topografia on siis erehtymätöntä opetusta… Sehän esiteltiin jokseenkin sellaisenaan ainakin Pyhän Johannes Damaskolaisen teoksessa Ortodoksisen uskon tarkka esitys…Pyhä Johannes on sekä teillä idässä että meillä lännessä kirkon opettaja, ja meillä päin hänellä oli suuri vaikutus mm. p. Tuomas Akvinolaiseen. Mutta hänen kosmologiansa oli yksinkertaisesti virheellinen. Kuten tietysti myös ptolemaiolainen maailmankuva, johon lännen kirkko takertui vuosisatojen ajaksi lähinnä turhamaisuussyistä. Mutta nämä kysymykset ovat pelastuksen, so. uskon ja moraalin kannalta yhdentekeviä, joten pohdittaessa kirkon erehtymättömyyttä ne voidaan sivuuttaa.
Yksittäisen isän opetus ei ole Kirkon opetusta. Nähdäkseni ortodoksien tilanne on erilainen verrattuna katolilaisiin, että meillä ei keretty dogmatisoimaan läheskään niin paljoa kuin teillä ja kanonien tulkintaperinne on muutenkin joustavampi. Katolilaisilla esittämäsi tulkintatapa on toki välttämätön.
Ahaa. Ortodoksisen uskon tarkka esitys siis onkin Johannes Damaskolaisen yksityisajattelua. No, olkoon. Hieno kirja se on joka tapauksessa. Noine omaan aikaansa sidottuine epäolennaisuuksineenkin.
Ei sitä ihan noin karrikoidusti tarvitse ymmärtää. Nyt oli pointtina, että pyhältä isältä löytyy jotain jännää, niin ei sen tarvitse automaattisesti tarkoittaa, että Kirkko on jännää.
Eikun mitä oikein horisen. Tämä on internet. Totta kai pitää ymmärtää karrikoidusti.
Erehtymättömyyteen liittyvät kysymykset ovat minusta vähän kinkkisiä, Jos ajatellaan että kirkko (mikä sitten kenellekin on “the Church”) on erehtymätön, niin onko koskaan täyttä varmuutta, että erehtyväinen ihminen ymmärtää oikein erehtymättömän opetuksen? Erehtymätön opetus pitää tulkita, jolloin voidaan erehtyä. Silloinkin kun erehtymätön taho itse tulkitsee opetustaan, ei ole takeita, että kuulija tulkitsee kuulemansa oikein. Entäpä jos erehtymätön taho on joskus opettanut yhtä ja opettaakin nyt toista? Voiko “erehtymätön opetus” vaihdella eri aikakausina ja olla silti erehtymätöntä? Jos näyttää siltä että erehtymätön taho on erehtynyt, sellainen ajatus on itsessään erehdys, koska erehtymätön taho ei voi erehtyä. Kirkko ei voi erehtyä, koska mikään sen teko ei voi olla erehdys. Näyttää minusta johtavan melkoiseen suohon. Olisiko “luotettavuuden” käsite kuitenkin sopivampi Kirkkokunnan kaltaiselle kiistatta inhimilliselle organisaatiolle?
Tietenkin jos ajatellaan, että taho X on opettanut Y ja että Y on väärin tai että enää ei opeteta Y, niin yllättäen X ei tällöin ole erehtymätön. Olet aivan oikeassa.
EDIT: Ymmärrän nyt tietenkin, että asiassa on viisikymmentä harmaan sävyä. Erehtymättömyyttä ei mielestäni tarvitse ymmärtää mekanistisesti, että piispa nyt käskee ympyrän neliöksi, joten näin se nyt sitten varmaan menee. Koska olen nillittäjä, niin lähdin nillittämään Michelangen mielestäni liian kapeasta muotoilusta, että asiaa rajoittuu pelkästään pelastukseen linkittyviin asioihin. Synodi ei voi säätää evoluutioteoriasta tai demarien äänestämisestä* erehtymättömästi, mutta asiaa ei toisaalta mielestäni redusoida johonkin kristinuskon oppi-ja käytäntökokonaisuuden pieneen osa-alueeseen. Tällöin se ei mielestäni tarkoita mitään.
*Tästä kyllä voisi. Demarien äänestäjät voisi esimerkiksi ekskommunikoida.
