Tämän voisi ehkä pistää myös osastoon lyhyet kysymykset, mutta en ole aivan varma, onko tämä kysymys varsinaisesti “lyhyt”.
No siis. Nähdäkseni on itsestään selvää, että kristittyjen ei pitäisi omalta kohdaltaan suostua syväjäädytyskokeiluihin eikä muihinkaan “tieteen” mahdollistamiin yrityksiin välttää luonnollinen kuolema. Ainoa kuolemattomuus, jota saamme tavoitella, toteutuu sitten ja sillä tavoin kuin Jumala hyväksi näkee. Passé.
Mutta jos nyt joku kristitty kuitenkin sattuisi tämmöiseen haksahtamaan, niin mikä olisi kertaalleen kuolleen mutta joskus satojen vuosien päästä uudelleen elämään heräävän henkilön hengellinen asema? Entä jos elämä annetaan pelkästään alkuperäisille aivoille kokonaan uudessa kehossa? (Ehkä semmoisestakin kaameudesta joskus tulee mahdollista, että pelkkä muistot ja tietoisuus, siis “softa”, pystytään istuttamaan uuteen “hardwareen”…)
Venäläisen KrioRus-nimisen syväjäädytysfirman konsepti todennäköisesti perustuu kokonaan huuhaaseen, vaikka yritys onkin riittävän rehellinen sanoakseen asiakkailleen suoraan, ettei varmaa lupausta heidän henkiinherättämisestään voida antaa. Joka tapauksessa se on jo saanut asiakkaita, sillä erityisesti rikkaiden ja muuta maallista menestystä osakseen saaneiden joukossa on aina paljon täysiä hengellisiä luusereita, jotka ovat täysin ihmisarvolle sopimattomalla tavalla kiintyneet tähän elämään ja pelkäävät järjettömästi kuolemaa.
Jokseenkin irvokas tilanne syntyy esim. seuraavassa tapauksessa:
KrioRusin mukaan jotkut asiakkaista valitsevat aivojen syväjäädyttämisen omaisten toiveiden vuoksi. Silloin muu ruumis voidaan haudata uskonnollisten perinteiden mukaisesti.
Kuvitellaanpa, että tuo sinänsä äärimmäisen epätodennäköinen “ylösnousemus” joskus kaikesta huolimatta toteutuisi, niin että tyyppi voisi tuoda kukkia omalle haudalleen… Hyi s**tana!
Harmi kun monet bisnesideat ovat moraalittomia. On tuossakin markkinarako havaittu. Saadaan myytyä ihmiselle vielä yksi viimeinen palvelu, mutta sen ei luvata toimivan. Ja koska mahdollinen tuote on niin erikoinen, eli “ylösnousemus”, on palvelun hinta taatusti kohdillaan. Itse tekisin tosin vielä sellaisen pykälän sopimukseen, että jokaista vainajaa säilytettäisiin vaikka 50 vuotta. Ei sitten yrityksen kulut kasva liian suuriksi.
Kas, pitäisi varmaan alkaa keräämään rahaa tuota palvelua varten. Jos vaikka toinen elämä onnistuisi paremmin kuin tämä nykyinen, jossa kaikki menee pieleen eikä mikään suju. Olisi tosin pitänyt päätyä syväjäädytetyksi n. 20 vuotta nuorempana, kun oli vielä tukkaa päässä.
Jossittelua johon en ainakaan itse usko. Sitten kun on valmista ja demotaan tuotetta niin sitten olisi tuollainen ongelma.
Kvanttitiloja ei voi edes teoriassa kloonata, jossa on se pohjimmainen ongelma miksi tietoisuutta ei siirretä mihinkään. Sitä ennen tosin jo törmätään moniin muihin ratkaisemattomiin ongelmiin, jotka todennäköisesti sellaisina pysyvät, vaikkei olisikaan mitään teoreettista todistusta, että noin olisi pakko olla.
Tämä on muuten mahdollista. Vaikeaa todellakaan uskoa, että firma olisi seuraavat sata vuotta pystyssä. Nyt voi tietenkin kerätä rahaa niin paljon kuin ehtii ja ajautua myöhemmin konkurssiin. Sen jälkeen ei ole mitään vastuita ja sähköt voi laittaa poikki. En tosin epäile mitään tietoista petosta, mutta kuitenkin.
Minulle ajatuskin tulla kymmeniä tai satoja vuosia myöhemmin herätetyksi tähän maailmaan on kammottava. Tässä ihminen luottaa omaan kuolemattomuuteensa ja täydellisyyteensä ja laittaa toivonsa vain ajalliseen elämään. Kristityn toivo on tietenkin tulevassa elämässä. Tuollainen keinotekoisesti pidennetty elämä voisi olla eräs helvetin muoto.
Minusta ajatus kuulostaa hyvin kiinnostavalta ja lohdulliselta. Jos herätettäisiin syväjäädytyksestä esim. 100-500 vuoden kuluttua, niin todennäköisesti kaikki kusipäinä pitämäni tyypit olisivat jo vuosisatoja sitten kasvaneet horsmaa. Luultavasti olisin myös ainoa syväjäädytyksestä herätetty tai ainakin harvojen joukossa, joten julkkisasema olisi taattu. Voisin elättää itseni pelkästään kertoilemalla juttuja siitä, millaista elämä oli 1900- ja 2000-luvuilla. Naiset olisivat kiinnostuneita alkuvoimaisesta siemenestäni ja haluaisivat kilvan jälkeläisiä kanssani.
Ainoa keksimäni huono puoli olisi se, että luultavasti kaikki nykyajan kivat ja nautinnolliset jutut olisivat silloin kiellettyjä. Vaatisin ihmisoikeuslakeihin perustuen sitä, että minulle sallittaisiin kaikki ne jutut, jotka omana elinaikanani olivat olleet sallittuja. Toisaalta vuosisatojen aikana ihmiskunta olisi varmasti keksinyt paljon uusia paheita ja nautintoja, joiden kokeilemisessa aika kuluisi rattoisasti.
On yksi nopea tapa saada perspektiiviä. Ajatelkaa henkilöä, joka olisi jäädytetty sadaksi vuodeksi joskus La Belle Époquen lopussa, siis juuri ennen Ensimmäistä maailmansotaa. Mitä kertoisitte hänelle maailmansodista ja kylmästä sodasta? Tietotekniikan ja Inernetin nousu on niin klisee, että sitä on vaikea kertoa millään uudella tavalla.
Merkitystä olisi lähinnä sillä, että 1) minkälaisena aikana elävä henkilö haluaa tulla jäädytetyksi? Optimismin vai pessimismin? Vai haluavatko jotkut kaikkina aikoina, koska ajatuksena on yrittää välttää oma henkilökohtainen fyysinen kuolema? Eikä niinkään se, että näkee, mitä sadan vuoden kuluttua on tapahtunut.
Sitten tulee se, että 2) minkälaiset odotukset henkilöllä on asioiden muuttumisesta poissaolonsa aikana? Joku 1915 jäädytetty henkilö voisi ehkä haluta olla poissa sotien yli. Mutta haluaisiko hän herätä sellaiseen maailmaan, jossa 1900-luvun sodat ovat mahdollisia? Etenkin jos hänet jäädytetään aikana, joka oli jonkinlainen modernin optimismin huippukausi. Silloin odotettiin ihmiskunnalle vapahtajaa pelkästä tieteestä, koska oletettiin jotenkin, ettei moraalisia dilemmoja niin hirveästi nousisi. Nyt sitä odotetaan jonkinlaisesta tieteen tukemasta sosiologisesta moralismista.
En keksi aikaa, jolloin olisin halunnut tulla jäädytetyksi herätäkseni sellaisesta tulevaisuudesta, joka on nyt menneisyyttä. Vaan haluaisiko joku tulla jäädytetyksi nyt ja herätä menneisyydestä? Vai onko se melko pitkälle sama asia?
