Abortti, kuolemanrangaistus ja kristillinen etiikka

kuolemanrangaistus
abortti

#143

Olen samaa mieltä @krysostomos in kanssa. Paluu kuolemanrangaistukseen yhteiskunnassa joka jo on kerran jättänyt sellaisen oikeudenkäytön taakseen on arveluttava ja epäilyttävä merkki kehityksen suunnasta.

Henkilökohtaisessa elämässäni olen pari kertaa tuntenut vahvaa, väkivaltaista kostonhalua. Minulle on myös sattunut lapsuudessa asioita jotka osin rinnastuvat noihin @Sakarja n mainitsemiin tapahtumiin.
Tiedän että osa uhreista todella toivoo tekijälle kuolemanrangaistusta, vaikka kuolemanrangaistuksen pitäisi tietenkin olla neutraali, oikeuden päätöksellä toimeen pantava rangaistus eikä kosto.

MInusta kuolemanrangaistus lähinnä ratkaisee sen asian ettei henkilöä tarvitse vartioida ja pitää hengissä vankilassa, sillä se on kallista lystiä. Se myös ratkaisee sen, ettei henkilö tule koskaan uusimaan rikostaan.

Mutta sitä se ei ainakaan minun ajatuksissani ja tunteissani ratkaise, että kokisin saaneeni jotain kompensaatiota. Kompensaatiota koen silloin kun tunnen että Jumala auttaa minua anteeksiannon kokemisessa ja siinä että rukouselämä opettaa minua suojelemaan itseäni vanhoja traumoja triggeröiviltä tilanteilta ja henkilöiltä (eli että olen oppinut ettei anteeksianto tarkoita aina sitä että pystyn toimimaan tiettyjen henkilöiden kanssa niin kuin ei mitään olisi tapahtunut).
Omiin kokemuksiin vedoten sanon että näyttää siltä että anteeksianto johtaa sisäiseen rauhaan tapahtuneen kanssa, ja siihen että ymmärtää suojella omaa kehoaan ja mieltään kohtaamasta post-traumaattista oireistoa triggeröiviä tilanteita. Se että kuvittelee anteeksiannon olevan sitä, että on kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan on vain traumaattisen kokemuksen aiheuttamaa oman itsen kunnioittamisen puutetta. Todellinen anteeksianto opettaa arvostamaan itseään ja kiittämään kyvystä olla kaikesta huolimatta, toimiva, hengellisesti luottavainen ja rukouksesta voimaa ammentava ihminen ja suojelemaan tätä arvokasta itseään kaikin mahdollisin tavoin.

Itsekin kyllä lapsiin kohdistuvan seksuaalisen hyväksikäytön kohdalla pohdin paljon sitä miten voimme vähentää sellaisen tapahtumista uudelleen. Pelkkä vankilarangaistus ei siihen luultavasti johda. En tiedä kuinka paljon vankilatuomion aikana annettu terapia auttaisi, mutta sekin maksaa paljon, ja valtion rahaa tarvitaan niin moneen muuhunkin asiaan.


#144

On rikoksia joita on helppo pitää paempina tai anteeksiantamattomina, mutta Raamattu ei kyllä tue tätä mitenkään. Eivät ne meidän syntiemme uhrit ole yhtään sen vähemmän uhreja. Eikä meillä ole lupaa asettua toisten yläpuolelle.

Maallisesti toki on järkevää tehdä lakeja, jotka suojaavat yhteiskuntaa. Oikeuskäytäntöjämme pitäisi muuttaa sellaiseksi, että se oikeasti pitää ihmisen koskemattomuutta yhtä tärkeänä kuin esim rahaa. Ja yleisiä asenteita pitäisi muuttaa niin, että nuoria tyttöjä haluttaisiin suojella, eikä jostain rehtoreista lähtien huoritella mediassa.

Mutta toisaalta. Minusta on hienoa, että nyt asiaa tutkitaan, ja pidetään rikoksena. Vielä 80-luvulla tuon tyyppiset rikokset olivat tutkitusti paljon yleisempiä kuin nykyään, mutta mitään kohuja ei ollut. Nyt on kohuja, mutta se kertoo myös tyttöjen (ja poikien, esim katolisen kirkon kohuihin liittyen) aseman olennaisesta parantumisesta. Kunhan kohu ei johdu tekijän vieraudesta, vaan jaksaisimme oikeasti järkyttyä niistä muista teoista, joissa tekijä näyttää samalta kuin minä itse.


#145

Ei tässä rasismista ole kyse. Aivan sama miltä lapsenraiskaaja näyttää ja mistä hän tulee, saman rangaistuksen ansaitsee.

Jos halutaan olla varmoja, ettei tekijä uusi tekojaan, mutta ei tahdota ottaa käyttöön kuolemanrangaistusta, jää jäljelle kastraatio.


#146

Kemiallinen kastraatio olisi minusta muissakin seksuaalirikoksissa ihan hyvä keino.

Tuo rikostyyppi, missä parikymppiset pojat houkuttelevat n 13v tyttöjä ties mihin ja myös raiskaavat, on ollut aina valitettavan yleinen rikostyyppi Suomessa. Omassa lapsuudessani ja myös työn kautta tuttu. Jotkut tytöt jopa ’seurustelivat’ niiden poikien kanssa, mutta moni vain juotettiin kotibileissä humalaan ja käytettiin hyväksi. Suurin osa niistä ei koskaan edennyt mihinkään tutkintaan, koska tyttöhän syyllistää tuossa täysin itseään. Mitäs läksit, mitäs joit jne. Oikeudessa ei tuomioita perinteisesti ole tuollaisista tullut, vaan lähinnä lisää häpäisyä. Työkaveri oli yhden tytön tukena oikeudessa pari vuotta sitten, ja hän oli aivan järkyttynyt jälkikäteen siitä, mitä tytöltä oli kysytty.

Ja julkisuudessa oli joku vuosi sitten juttua poliisista, joka raiskasi lapsen, ja sai ehdollista.

Meillä on ollut sairas suhtautuminen tyttöjen seksuaalisuuteen, ahdisteluun ja hyväksikäyttöön. Lievempi ahdistelu (kouriminen, huutelu) oli 80-luvulla kasvaneelle tytölle ihan arkea. Raiskauksia on kokenut useampi tuntemani tyttö, itse onneksi en.

Mutta edelleen, nuorten maailmassa törkeä kielenkäyttö, pornograafiset kuvat ym alentava materiaali kiertää nuorten keskuudessa. Lääkärit kertovat, ettei nuorilla tytöillä ole mitään käsitystä siitä, mikä on normaalia. Poikaystävä vaatii suostumaan pornon ääri-ilmiöihin, koska muuten tyttö on jotenkin epänormaali.

Kuolemanrangaistus tästä olisi kova juttu, koska siinä menisi aika monta nuorta miestä ja poikaa. Ennemminkin voisi aloittaa ihan asennekasvatuksesta. Siitä, että toisen fyysinen koskemattomuus ei ole mikään vitsi. Kenenkään tytön kuvan levittäminen netissä ei ole vitsi. Näihin liittyy todella traagisia kohtaloita loppuviimein.

Ja minusta poliisinkin kuuluisi olla tässä aktiivisempi. On tiettyjä nuorten suosimia sivuja, jossa tyttöjen häpäisyä tapahtuu systemaattisesti. Minusta on käsittämätöntä, että näitä palstoja ei suljeta.

Oikeasti sanoisin, että mitä enemmän tuntee näitä nuorten kohtaloita, sitä enemmän ihmettelee, miten kovan hinnan olemme valmiit maksamaan vapaasta internetistä. Julkisuuteen ei nouse kuin pieni osa näistä (lähinnä ilmeisesti ne, jotka tietyt piirit poliittisista syistä haluavat julkisuuteen nostaa, uhrien kärsimyksistä piittaamatta).


#147

Tämän olen huomannut pitävän paikkaansa. Kun kaikilla on internetissä pääsy kaikkeen pornograafiseen aineistoon, suuri osa nuorista luulee kaiken sen kuuluvan tavalliseen seksuaalisuuteen.
Naapuripaikkakunnalla oli vasta tapaus, jossa 14-vuotiaat tytöt kävivät sivukylältä keskustassa myymässä itseään vanhemmille miehille, koska se oli nettiporukassa siistinä pidetty juttu. Tyttöjä pidettiin cooleina tietyssä porukassa kun toimivat näin. Voi vaan kuvitella mitä tapahtuu, kun tällaisessa joukossa hengailevat nuoret joutuvat todellisten saalistajien haaviin.
Onneksi tässä tapauksessa tytöt olivat myös niin tietämättömiä etteivät salanneet asiaa koulussa ja kehuskelivat teoillaan niin että opettajat kuulivat asiasta.

Normaalin ja epänormaalin rajaa ei minusta kaikesta kristillisistä perusteluista huolimatta kannattaisi niin tiukasti laittaa heteroiden ja homojen väliin vaan kannattaisi jo tässä nykytilanteessa aloittaa niistä oman itsen rajoista, hellyydestä, välittämisestä ja tunteiden ilmaisusta fyysisesti, niin että kaikilla on hyvä ja turvallinen olo. Nykyään liian moni nuori pitää erittäin extremejä asioita normaalina käyttäytymisenä.

Enkä todellakaan ole vierittämässä tässä syytä uhrien niskaan. Se ei ole heidän vikansa vaan aikuisten kasvattajien vika kun eivät monessa tapauksessa turhasta häveliäisyydestä tai tietämättömyydestä osaa puhua nykyajan ilmiöistä ja opastaa tarpeeksi yksityiskohtaisesti ja varoittaa todellisista vaaroista.


#152

Pornografian levitys kuuluisi tietenkin tehdä laittomaksi ja kouluihin siveysoppia (sukupuolittain jaetuissa ryhmissä) nykyisen “seksuaalikasvatuksen” sijasta.


#153

Koulun seksuaalikasvatus on hyvin asiallista. Se antaa tarpeellista tietoa, ja korostaa myös ihmisen oikeutta kieltäytyä kaikesta, mistä haluaa kieltäytyä. Sitä ei pidä vähentää. Mutta pornografia on hyvin haitallista lapsille, ja sitä katsotaan jo hyvin pienestä asti nykyään. Nuorten keskuudessa kiertää myös hyvin vastenmielisiä videoita, joita pitää katsoa, jotta voi näyttää, että uskaltaa. Kyllä se rikkoo kaikkia.


#154

Koulun seksuaalikasvatus on suunniteltu antamaan sivistynyt yhteiskunnan yleinen siunaus haureudelle. Tuo on määritelmällisesti kaukana asiallisesta. Se pitäisi korvata täysin toisenlaisella holistisella, kokonaisvaltaisella, lähestymistavalla kysymykseen sukupuolielämästä.


#155

Ensin mainittu tosin on reaktiona paljon lähempänä tervettä kuin laimeampi pahastuminen.


#156

Hyvin erikoista, että et näe tässä mitään muutosta tapahtuneen. Itsekin olin nuori 80- ja 90-luvuilla, osittain Helsingissä, osittain pienemmällä paikkakunnalla, tunsin kymmeniä muita nuoria, kävin jatkuvasti erilaisissa nuorten kokoontumispaikoissa kaduilla, kotibileissä, ravintoloissa jne. Mutta en koskaan havainnut enkä edes kuullut huhuja siitä ilmiöstä mistä nyt puhutaan: täysi-ikäiset miehet toistuvasti ja suunnitellusti joukkoraiskaavat 12-16-vuotiaita tyttöjä (aluksi houkuttelun, sitten uhkailun, väkivallan ja kiristämisen kautta; nykyisin tähän liittyy myös seksuaalisten tekojen videointi, mikä teknisistä syistä luonnollisesti oli aiemmin paljon harvinaisempaa). Minun nähdäkseni tämä ilmiö on tullut Suomeen humanitaaristen maahanmuuttajien myötä, ja odotetusti nämä asiat näyttävät menevän Suomessa aivan samalla tavalla kuin monin paikoin muualla Euroopassa jo aiemmin. Yksittäisiä törkeitä tapauksia on Suomessakin varmasti aina ollut, mutta tässä laajuudessa ilmiötä ei aikaisemmin ole esiintynyt. Nykyisin tietyissä kauppakeskuksissa voit joka ilta nähdä 5-10 hengen aikuisia miesporukoita Lähi-idästä ja heidän seurassaan muutaman 13-15-vuotiaan suomalaisen tytön; aivan turha kuvitella että se, mitä näemme kauppakeskuksissa on kaikki mitä heidän välillään tapahtuu.


#157

(Ouluun liittyviä) havaintojani.

Aluksi tietysti se perinteinen eli eräiden turpo-orientoituneiden kommentaattorien ja bloggaajien mielestä Oulun tapahtumien synnyttämä viha, epätoivo sekä viranomaisille että poliitikoille osoitetut muutosvaatimuksen ovat itseasiassa ”putinismia”. Mainittakoon, että tämä ei ole ainakaan vielä se vallitsevin ja julkista keskustelua dominoivin selitysmalli.

Lestadiolaisten ja katolisten esiinnostaminen, vaikka näiden liikkeiden ja kirkkojen piirissä toimineiden pedofiliien julkisen käsittelyn yhteydessä on harvemmin nostettu esiin islamilaisten tai islaminuskoa edustavien maahanmuuttajien ja pakolaisten vastaavia tapauksia.

Lestadiolaisuutta edustavien ja katoliseen kirkkoon kuuluvien pedofiilien tapauksessa syitä etsitään usein uskonnosta ja sen synnyttämästä toimintakulttuurista jne. Pedofiliaan syyllistyneiden muslimien tai islaminuskoisten maahanmuuttajien ja pakolaisten tapauksessa (vaikka se on mielestäni yhtä perusteltua ja mielekästä kuin lestadiolaisten ja katolisen kirkon keskuudessa esiintyvän pedofilian analysoimisessa, vaikkakaan ei aivan sillä tavalla jota eräät suomalaisetkin tahot suosivat) harvemmin, jos koskaan.

Lestadiolaiset ja katoliset esitetään usein homogeenisenä joukkona, joilloin pedofiliaan syyllistyneiden yksilöiden rikokset ovat kutakuinkin kaikkien lestadiolaisten ja katolisten harteilla. Pedofiliaan syyllistyneet islaminuskoiset kansalaiset, maahanmuuttajat ja pakolaiset esitetään pääsääntöisesti taasen yksilöinä, siis ei uskonnollisen viiteryhmänsä edustajina tai jäseninä.

Kaiken kaikkiaan, päädytään kollektiiviisen syyllisyyteen, kaikkia yleistävään leimaamiseen ja itseruoskintaan. Siihen, että meillä ei ole oikeastaan mitään uudentyyppistä tai erityistä lasten hyväksikäyttöön liittyvää ongelmaa. Tai jos onkin, tämä ”ongelma” on se, että me kaikki olemme jossain elämämme vaiheessa olleet tai olemme tavallaan nyt vähintäänkin potentiaalisia pedofiileja, lasten -ja naisten hyväksikäyttäjiä.


#158

Mielestäni klassisen kristinuskon näkökulmasta katsottuna tuo ensin mainittu reaktio kuin myös pahastuminen kertovat lähinnä lihan mielestä ja voimakkaasta minäelämästä sekä puutteellisesta pyhityselämästä, sillä olen ymmärtänyt Raamatusta, ettei pyhään kasteeseen hautautunut kristitty pahastu, koska eihän kuollut pahastu Kristuksen verisessä vanhurskaudessa Pyhän Hengen voimassa, koska meillä kristityillähän on uusi luonto.

Vanhalle luonnolle kuuluu kuolema kasteen haudassa, ja uudelle luonnolle kuuluu iankaikkinen elämä jatkuvassa itselleen kuolemisprosessissa armosta ja levosta käsin ilon kautta, jossa vanha luontomme kuoletetaan siten, miten joka päivä tuomitsemme vanhan luontomme aikomukset, ajatukset ja teot haudaten ne uskossa joka päivä pyhän kasteen hautaan nousten puhdistuneina vaeltamaan uskossa Kristuksen vanhurskaudessa pyhän kasteen armossa kilvoittelemaan kaidalla ristin tiellä kohti voittopalkintoa Isän luo taivaaseen Pyhän Hengen voimassa ja johdatuksessa kysymättä neuvoa lihalta ja vereltä hautautuneena pyhän kasteen armorikkaaseen veteen. Se on meille kristityille ristinkuoleman tie, jossa vain kuolema vanhalle luonnolle auttaa, sillä eihän kuollut pahastu eikä selittele eikä muistele kärsimäänsä pahaa :latin_cross:. :slight_smile:


#159

Se on inhimillinen ja ymmärrettävä reaktio. Mutta onko se kristinuskon mukaan oikea? Oikeasti mietin tätä itse päivittäin. Kohtaan nimittäin joka päivä arjessani ihmisen, joka on vapautunut vankilasta tuon tyyppisen teon jälkeen. (Naapurit kertoivat ja lähettivät linkin Usassa julkisiin tietoihin heti muuttomme jälkeen.)

Minulla on asiaan hyvin ristiriitaiset tunteet. Toisaalta, kyse on hyvin yksinäisestä vanhenevasta miehestä. Hän on luonnollisesti menettänyt perheensä ja tuttavansa. Hänellä on vain koira (ja varakkaana entisenä lakimiehenä koti) jonka kanssa hän päivät pitkät kävelee. Juttelen hänen kanssaan asiallisesti kun hän kanssani alkaa jutella, mutta yleensä vain tervehdin.

Ja sitten taas, kun jostain syystä, esim uuden ihmisen muuttaessa alueelle, tulee puheeksi naapurin rouvien kanssa tämä mies, ja mitä hän on oikeasti tehnyt, niin toki se taas inhottaa ja myös pelottaa.

Ja tosiaan oikeasti mietin, mikä on oikea kristillinen suhtautuminen häneen. En minä häntä halua tappaa, enkä toisaalta halua häntä kotiini tai hänen puhuvan lapsilleni. En tiedä, onko suhtautumiseni liian ei-rakastava kristityksi vai liian lepsu äidiksi?


#160

Tämä oli silmiä avaava video:


#161

Mielestäni Raamatun mukaan katuvalle kristitylle seksuaalirikollisellekin kuuluu kaidalle tielle palaamisen armo. Minäkin tunnen veljespiireistä erään evankelis-luterilaisen kansankirkon herätysliiketaustaisen veljen, joka istui vuoden vankilassa tuomittuna ehdottomaan vankeusrangaistukseen lapseen kohdistuneesta haureudesta. Hän on suorittanut rangaistuksensa, joten häneenkin meidän kristittyjen tulee suhtautua pyhän Paavalin ohjeistuksen mukaisesti.

“Jos joku on tuottanut surua, hän ei ole tuottanut sitä vain minulle vaan teille kaikille - ainakin jossain määrin, etten nyt liioittelisi. Tuollaiselle riittää se rangaistus, jonka useimmat teistä ovat hänelle jo antaneet. Nyt teidän on päinvastoin annettava anteeksi ja lohdutettava häntä, ettei hän menehtyisi suruunsa. Niinpä kehotan teitä jälleen osoittamaan hänelle rakkautta. Kirjoitinkin teille juuri koetellakseni teitä ja nähdäkseni, oletteko kaikessa kuuliaisia. Kenelle te annatte anteeksi, hänelle annan minäkin, ja kun olen antanut anteeksi - jos nyt jotakin anteeksi annettavaa on - olen tehnyt sen teidän takianne Kristuksen edessä, jottei Saatana pääsisi meistä voitolle. Hänen juonensa me kyllä tiedämme.”
(2.Kor. 2: 5-11)


#162

Alun maininnat dopamiinista ja liiallisen stimuloinnin turruttavista vaikutuksista ym. varmaankin pitävät paikkansa, mutta videon loppu oli silkkaa propagandaa. Ei ihmisestä tule uutta da Vinciä tai Newtonia vaikka hän pidättäytyisi täydellisesti aikuisviihteestä - ja jos kyseessä on henkilö, joka ei ole vastakkaisen sukupuolen edustajien mielestä puoleensa vetoava, niin ei hän myöskään yhtäkkiä muutu sellaiseksi vaikka lopettaisikin pornon katsomisen.


#163

Mitä mieltä olet “Kutsuvat sitä rakkaudeksi” -julkaisusta?


#164

En jaksanut nyt lukea kokonaan, mutta alku oli minusta ihan ok ja järkevä. Vahvasti uskonnollinen toki, joten ei sinänsä kouluun sopiva. Mutta seurakunnan opetukseen nyt ainakin 15 ensimmäistä sivua sopisi pohjaksi. (Loppua en tässä kritisoi, en vain jaksanut ja ehtinyt nyt lukea enempää).

Sukupuolista olen itse sitä mieltä, että kristitynkin pitää osata erottaa luominen ja syntiinlankeemuksen jälkeinen todellisuus. Luomisessa luotiin mies ja nainen, mutta syntiinlankeemuksessa luomakuntaan tuli synti ja sairaudet. Lapsia syntyy eri tavoin vammautuneina. Jotkut fyysisesti, jotkut henkisesti, jotkut sukupuoleltaan epäselvinä. Kaikkiin näihin lapsiin kristittyjen pitää pystyä suhtautumaan rakkaudella ja heidän arvonsa Jumalan luomina yksilöinä tunnustaen. Ja myös heidän olemassaolonsa ja kokemuksensa hyväksyen.

Yksi tärkeä asia tässä kristityillä on stereotypisistä sukupuolirooleista luopuminen. Kun nainen tai mies saa oikeasti olla se, mitä on, ei ole niin suurta tarvetta kapinoida sukupuolta vastaan.


#165

Intersukupuolisuus on hyvin harvinainen vamma eikä sitä pidä sekottaa transsukupuolisuuteen. Transsukupuolisuudella tarkoitetaan mielisairautta, jossa ihminen tuntee olevansa vastakkaista sukupuolta kuin kehonsa ja haluaa muuttaa sukupuolensa toiseksi. Annettakoon tällaisille ihmisille terapiaa oman sukupuolensa hyväksymiseksi. Se tulee halvemmaksi kuin sukupuolen “korjaaminen” kuten transihmiset sanovat.


#166

Minusta ei ole, vielä sellaisenaan. Suuttumus on oikein, mutta kristityllä siihen pitäisi liittyä suru myös hirvittäviä asioita tehneiden ihmisten puolesta.

Suru uhrien puolestahan on tietysti itsestäänselvyys, mutta ajattelen myös, että sen kuuluisi olla suuttumusta vahvempi tunne.