Vähän samaan tapaan hallituksen esityksessä perustuslakien perusoikeusäännösten muuttamisesta (vuodelta 1993), joka on ilmeisesti pohjana perustuslaille, sanotaan:
Ehdotetussa 1 §:n säännöksessä valtiosäännön perusarvoihin kirjattaisiin myös ihmisarvon loukkaamattomuuden turvaaminen. Siten esimerkiksi sikiöön ja alkioon kohdistuvat ihmisarvoa loukkaavat lääketieteelliset ja tieteelliset kokeilut olisivat 1 §:n vastaisia.
Abortti on murha kaikissa tapauksissa. Kun munasolu hedelmöittyy, silloin on kyse ihmisestä, jonka Jumala on tarkoittanut elämään. Abortissa on aina kyse murhasta, koska kohteena on aina ihminen. Ei mitään väliä, kuka väittää mitä, ei väliä minkälainen meriitti ihmisellä on, joka väittää muuta. Abortti on aina murha. Tästä ei tarvi edes keskustella.
Miksi ihmeessä aborttikeskustelussa aina syyllistetään naisia? Eivät nämä naiset itsekseen ole tulleet raskaaksi. Osa on raiskattu, osa on ollut vapaaehtoisesti suhteessa mieheen. Jos miehet ovat huolissaan aborttien määrästä, niin miksi eivät lopeta pornon katselua, prostituoidun luona käymistä, seksiin pakottamista/painostamista, esiaviollista seksiä ja mene naimisiin hurskaan kristityn naisen kanssa, joka ei aborttia tee.
Kyllä minunkin mielestäni aborttiin suhtaudutaan liian kevyesti. En kuitenkaan usko, että “murhan” hokeminen tai “lasten vihaajiksi” syyttäminen on kovinkaan edistyksellinen keino vähentää abortteja. Raiskattu nainen saattaa hädissään yrittää tehdä tehtyä tekemättömäksi ja turvautua aborttiin. Ei raiskaajan lapsen kantaminen ole mikään pikku juttu. Jos raiskauksen jälkeinen raskaus päätyy aborttiin, niin raiskaaja on vähintään 50 % syyllinen myös aborttiin, koska mitään aborttia ei edes tarvittaisi ilman hänen toimiaan.
Miehet siittävät, joko pakolla tai naisen suostumuksella, ne lapset, jotka menetetään aborteissa. Naisen pitäisi saada aidosti, myös avioliitossa, päättää omasta seksuaalikäyttäytymisestään, jotta nainen voi välttää ei-toivotun raskauden.
En muista että abortin tehneitä olisi syytetty “lasten vihaajiksi”… 
Muutenkaan ei ole syytä syyllistää abortin tehneitä, vaan mielestäni ennemmin niitä, jotka siitä puhuvat “naisen oikeutena”, ottamatta huomioon lapsen oikeutta syntyä ja elää.
Totta kai lapsen isä on ihan yhtä syyllinen aborttiin monessa tapauksessa. Tietysti on myös sellaisia miehiä, jotka haluaisivat lapsen pitää mutta äiti tekee abortin. Miehellä ei ole hirveästi sananvaltaa asiassa juridiselta kantilta.
Näin on, mutta mies voi nämä tilanteet välttää sillä, että ei harrasta esiaviollisia suhteita, ei painosta seksiin, ei katso pornoa ja menee naimisiin aborttivastaisen naisen kanssa, jonka kanssa voi toteuttaa seksuaalisuutta.
Miten pornon katselu liittyy aborttiin? Tai miten pornon katsomatta jättämisellä välttää abortin tekemisen? Eikö se mene päinvastoin: jos mies katsoo pornoa ja masturboi, se ei johda raskauteen ja sitä kautta aborttiin.
Pornonäyttelijä voi tulla aktissa raskaaksi ja tämä voi johtaa aborttiin. Mies (tai nainen) katsoessaan pornoa tukee holtitonta seksuaalisuutta ja sellaista seksuaalisuutta, jonka tarkoituksena ei ole (yleisenä periaatteena) ottaa vastaan aktista syntyviä lapsia. Porno on “hupia”, jota esim aviollinen seksi ei pelkästään ole. Masturbointiin ei myöskään tarvita pornoa.
Nainen voi myös lopettaa esiaviolliset suhteet, lakata seurustelemasta miehen kanssa joka katsoo pornoa tai painostaa seksiin, hankkimalla turvallisen ja vastuunsa tuntevan aviomiehen jonka kanssa toteuttaa seksuaalisuutta
Täysin samaa mieltä!
Mutta tässä oli kyseessä siitä, että miten mies voi välttää abortin, koska asia on naisen päätös. Mies ei voi tehdä juridista päätöstä, siksi mies, joka haluaa vastustaa aborttia, voi ainoastaan tehdä edellä mainitut. Nainen voi kuitenkin aina tehdä sen abortinkin (mikä ei ole toivottavaa). Nainen, joka harrastaa esiaviollisia suhteita, voi aktin jälkeenkin päättää, että hän ei tee aborttia. Mies ei voi samaa päätöstä tehdä. Hänen on tehtävä päätös ennen aktia.
Lisäksi mikään naisen päätös ei valitettavasti suojaa naista raiskaukselta.
Jep, mutta kyseessä on aika marginaalinen asia, ainakin jos katsotaan raskaudenkeskeytyksiä. Suomessa tehtiin vuonna 2018 8602 aborttia. Näistä 0,1 prosenttia eli 8,6 kpl tehtiin eettisillä perusteilla=jos syynä oli raiskaus tms.
93,1 prosenttia eli 8008 lapsen elämä taas päätettiin sosiaalisista syistä.
Joo, kyllä, kyseessä on marginaalinen asia. Voi olla, että asiaan vaikuttavat myös:
a. monet naiset käyttävät hormonaalista ehkäisyä
b. jälkiehkäisypilleri on usein saatavilla raiskauksen jälkeen
c. kaikki eivät kerro raiskauksesta, eli sosiaalisissa syissä voi olla myös raiskaustapauksia.
Lisäksi esimerkiksi yhdyntään painostaminen henkisesti/hengellisesti avioliitossa ei näy raiskaustilastoissa. Voi kestää hetken aikaa ennenkuin tuollaisesta liitosta pääsee irti.
Missään tilanteessa ei kuitenkaan ole Ok kostaa kaikkein heikoimmalle eli syntymättömälle lapselle. Adoptioperheitä on Suomessa yllin kyllin tarjolla
Abortti on kyllä äärimmäisen surullinen asia myös raiskaustapauksessa.
Kuitenkaan vastuu ei ole yksin naisen. On myös mielestäni hivenen “huoleton” heitto tuoda esiin adoptioperheet. Toki se on mahdollisuus ja myös todella hieno asia, jos siihen kykenee. Mikään pikkujuttu se ei ole kantaa raiskaajan lasta, joka on kuitenkin puoliksi omakin ja antaa pois. On myös hieman karua ajatella, että kaikkeen tähän (raskauteen, synnytykseen, lapsen pois antamiseen) nainen voi joutua ilman mitään omaa syytä, yllättäen. Monesti abortinvastustajat puhuvat niin äärettömän huolettomasti näistä asioista. “Lapsen voi antaa adoptioon” “Eihän se ole kuin 9 kk”.
Joskus ollaan myös vaikeissa tilanteissa. Entä jos raiskattu nainen ilman aborttia tappaa itsensä (silloin menee lapsikin mukana)? Jättäisin nämä harmaalla alueella olevat asiat oman papin / rippi-isän kanssa keskusteltaviksi. Tottakai abortti on aina kamala asia, mutta toisinaan ihmiset, jotka eivät voi edes teoriassa joutua siihen tilanteeseen, että tulevat raiskauksesta raskaaksi, voisivat hivenen yrittää myös ymmärtää, niitä jotka voivat. Syyllistämättä ja kuuntelemalla.
Kierrät aina vähän kehää näissä jutuissa. En ole missään vaiheessa väittänyt että vastuu olisi vain naisella toivottavasti ei tarvitse sanoa tätä enää kolmatta kertaa
Ei ole huoletonta, mutta kaikkein armeliainta kun ajatellaan että pelissä on myös syntymättömän lapsen elämä.
Juu, voisi tapahtua myös minulle mutta olen silti tätä mieltä . Raiskatuksi tuleminen ei kuitenkaan oikeuttaisi minua viemään elämää syntymättömältä lapselta. Ja kuten aiemminkin totesin, ja totean taas uudelleen, nämä raiskauksesta alkunsa saavat abortit ovat siis alle promillen Suomen aborteista. Abortin iso kuva on ihan muita syitä, jotka aina pyyhitään pois keskustelusta marginaalisen raiskaustapausten vuoksi.
Ei se, että vastustaa aborttia tarkoita, etteikö ymmärtäisi tai myötäeläisi. Silloin vain ottaa lapsenkin näkökulman huomioon
Mutta entä jos nainen on sellaisessa tilanteessa, että tekee itsemurhan ilman aborttia? Onko silloinkin armeliainta olla tekemättä aborttia?
Ajattelisin, että tällaisessa tilanteessa abortin perusteena on pohjimmiltaan naisen (mielen)terveyden tila, ei raiskaus itsessään, vaikka aborttihakemukseen kirjattaisiinkin raiskaus syyksi. Tilanteet, joissa raskauden jatkaminen voisi aiheuttaa äidin kuoleman, ovat luonnollisesti eri asia kuin raiskaustapaukset muuten. Tästä on varmaan erilaisia mielipiteitä, mutta omasta mielestäni jos itsemurhavaara on suuri eikä sitä pystytä järkevästi estämään ilman aborttia, niin tilanne vertautuu eettisesti siihen, jos raskaus uhkaa naisen henkeä fyysisesti.
Raiskaus abortin perusteena on sikäli ongelmallinen, että se usein perustellaan niin, että ei tarvitse joutua kohtaamaan ei-toivottua raskautta, jos on itse syytön tilanteeseen. Tällöin abortin vastustamisen fokus ei ole sikiön ihmisyydessä ja oikeuksissa, vaan siinä, että paheksuttavaa seksiä harrastanut nainen joutuu kärsimään tekonsa seuraukset (mutta viaton uhri ei). Tällainen on hyvin kyseenalaista monella tavalla. Aborttikeskustelussa kun tulisi ensisijaisesti keskustella sikiön oikeuksista, joita sen alullepanotapa ei tietenkään muuta mitenkään.
Omasta mielestäni äidin hengenvaara on ainoa itsestäänselvästi hyväksyttävä perustelu abortille. Hengenvaaran ei kuitenkaan välttämättä tarvitse aiheutua fyysisesti raskaudesta vaan itsemurhariski, kunniamurhan vaara tms voi joissain tapauksissa muodostaa siihen rinnastettavan tilanteen. Samoin syöpähoitojen aloitus - sikiö ei selviä sytostaateista ja hoidon viivyttely voi olla kohtalokasta. Lisäksi voin hyväksyä joissain tapauksissa aidosti elinkelvottoman sikiön abortoimisen, mutta pidän parempana jos sitä ei tehdä. Elinkelvottoman raskauden jatkaminen voi jopa mahdollistaa tietämyksen erilaisista kehityshäiriöistä mennä eteenpäin, jos viemäriin valuvan solumöykyn sijaan saadaan luonnollisesti kuollut vauva ruumiinavaukseen ja pystytään tutkimaan, mistä kyseisessä geenivirheessä on kysymys.
Tuon mielenterveydentilan heikkenemisen on saattanut aiheuttaa juuri se raiskaustrauma, ei mikään aikaisempi tila. Jos nainen kokee, että mieluumin tappaa itsensä kuin synnyttää raiskaajan lapsen, niin onhan silloin kyse nimenomaan raiskauksesta eikä mistään muusta tilanteesta. Raiskaus on traumatisoiva tapahtuma, josta osa ei selviä niin hyvin kuin toiset.
Muut perustelusi ymmärrän, mutta olen lievästi eri mieltä. Mielestäni on ehkä sekin vähän liikaa, että naisten pitäisi raiskauksia varten syödä hormoniehkäisyä, jotta voivat olla suht varmoja, etteivät joudu kohtuuttomiin elämäntilanteisiin (itsestä johtumaton yllätysraskaus).
Puhut erittäin marginaalisesta tilanteesta. Ongelmana aborttikeskustelussa on juuri se että hyvin marginaalisilla keisseillä pyritään oikeuttamaan vapaa abortti. Jos tällaisessa tapauksessa tehdään kunnollinen psykiatrinen tutkimus ja tullaan siihen lopputulokseen ettei esimerkiksi terapialla tai mielenterveyspalveluiden avulla voida taata äidin ja lapsen selviytymistä, voisi abortti tulla kyseeseen, mutta silloinkaan se ei olisi moraalisesti oikein.
Ongelmana on myös se, että myös abortti voi olla naiselle traumaattinen tapahtuma ja aiheuttaa lisää mielenterveysongelmia.
En tiedä miksi sinulla on käsitys, että kukaan abortin vastustaja ei voisi ymmärtää naisen vaikeaa tilannetta ja ahdistusta, esim. raiskatuksi tulleen naisen tai alaikäisen tytön tapauksessa.
Tällaiset ihmiset on kohdattava ja heitä on kuunneltava, syyllistämättä, mutta myös painostamatta aborttiin ja esittämättä sitä ainoana ja helpoimpana ratkaisuna. Mitä olen monien tarinoita ja kokemuksia lukenut, nainen ei unohda koskaan syntymätttä jäänyttä lastaan, ainakaan siten, että asia olisi abortin jälkeen sillä selvä. Vaan saattaa miettiä vuosikymmenten jälkeenkin millainen tästä olisi tullut jne.