Abortoimme itsemme pois kansana. Näin käy kun ei Jumalan ääntä enää kuulla eikä sanaa lueta
Yhdysvaltojen korkein oikeus kumosi tässä äskettäin vanhan Roe v. Wade päätöksen, jossa kiellettiin abortin kieltäminen. Nyt asia on siis lainlaajoiden asia osavaltiotasolla. Suomessa on tietystikin uutisoitu asiasta tosi omituisesti, oikeushan ei ole kieltänyt aborttia tms. Hienoa, että ihmisyys voittaa. Toivottavasti myös meillä aletaan luopua barbaarisista laeista.
Tämä on vaikea asia…Kirkon kanta on selvästi aborttia vastaan, itse en olisi ihan yhtä ehdoton… Mutta jos pitää valita abortin ja ehkäisyn välillä, niin ehdottomasti ehkäisy - vaikka Kirkko on tiukka senkin suhteen…Mielestäni ns.naispappeuskiistat ovat lällärikamaa verrattuna suhtautumiseen aborttiin…
Oikein mietit ehkäisyn ja abortin suhdetta. Näin ei-uskovana uskaltaisin tuoda kuitenkin abortin kieltämisen suhteen mietittäväksi sitäkin, että jos se todella kiellettäisiin niin se tietäisi sitä että rikkaat hoitaisivat asiansa ulkomailla tai salaisissa siisteissä ja ammattitaitoisissa piireissä, mutta vähäosaiset lankeaisivat perinteisiin enkelintekijöihin joiden ammattikunta syntyisi uudelleen. Voidaanko ajatus sivuuttaa silloin vain sanomalla, että ”olisivat miettineet aikanaan”. Entä miten raiskauksien uhrien kohdalla toimittaisiin samoin äidin terveyden ollessa vaarassa? Toki maailma olisi parempi paikka jos abortteja ei tehtäisi, mutta kun niitä todennäköisesti kuitenkin tehtäisiin niin miten suhtautua ongelmiin joita se taas tuo tullessaan?
En jatka enempää kun on kristillinen osasto, kunhan uskalsin tämän verran ääneen miettiä että kielto ei ole yksiselitteinen hyvä ratkaisu.
Abortin kielto ei ole kristinuskon opillisessa kokonaisuudessa ihan samassa asemassa kuin tällä palstalla suojellussa asemassa olevat ydinopit, joten luulisin, että kriittinenkin keskustelu aiheesta on sallittu. Modet oikaiskoot jos olen väärässä!
Mutta asiaan, olet oikeassa aborttikiellon ongelmista. Asia voidaan osittain ratkaista listaamalla lainsäädännössä erilaisia poikkeuspykäliä tilanteista, joissa abortti on sallittu, mutta kaikkien mahdollisten oikeutettujen poikkeuksien huomioiminen ilman minkäänlaista “muu syy erityisen harkinnan mukaan” -kohtaa on haastavaa. Harkinnanvaraisuuskohta taas käytännössä avaisi reitin vapaalle abortille, kuten Suomessa sosiaalisten syiden kohdalla nykyään tapahtuu - lääkärit kirjoittavat aborttilähetteitä aivan yleisesti sellaisille naisille, joiden elämäntilanteen ei voi parhaalla tahdollakaan kuvitella vastaavan sitä, mitä lainlaatijoilla on luultavasti alun perin ollut mielessään.
Silti pohdin myös sitä, onko se loppujen lopuksi itsessään hyvä argumentti minkään asian laillisuudelle, että sitä tehtäisiin kuitenkin, ja laillisena asia hoituu fiksummin. Vastaavanlaisen argumentin kun voisi esittää lähes minkä tahansa rikoksen kohdalla. Eihän mikään asia maailmasta kieltämällä poistu…
USA:n päätös on kyllä siitä ongelmallinen, että käsittääkseni se ei vastaa kansan enemmistön tahtoa, eli demokratia ei toimi kovinkaan hyvin. Ilmeisesti asian siirtyminen osavaltiotasolle myös mahdollistaa sellaiset ääritiukatkin aborttilait, jotka menevät monien konservatiivikristittyjen mielestä jo liian pitkälle.
Se edellinen (vuoden 1973) päätös oli nimenomaan irvokas ja epädemokraattinen: sen mukaan laillisesti ja demokraattisesti säädettyä aborttilakia ei saisi noudattaa, koska muka Yhdysvaltain perustuslaki rajoittaisi tässä asiassa lainsäätäjän valtaa – vaikka jokainen rehellinen ihminen näkee sen perustuslain tekstiä lukemalla, ettei siellä tehdä sellaista rajoitusta. Uusi tulkinta on juuri se mitä perustuslakiin on alunperin kirjoitettu: laillinen ja demokraattinen lainsäädäntöelin saa (kussakin osavaltiossa) säätää sellaisia lakeja, kuten vaikka aborttilakeja, kuin hyväksi näkee. Mikä tässä “ei toimi”? Tai “ei vastaa kansan enemmistön tahtoa”?
Sitä sanotaan “demokratiaksi”. Demokratia mahdollistaa sellaiset lait, joita äänestäjät haluavat.
Tässä yhteydessä on myös hyvä pysähtyä pohtimaan sitä mikä on syyllisyytemme Jumalan edessä? Jeesus sanoo sen näin:
Matt 18:23-27: “Sentähden taivasten valtakunta on verrattava kuninkaaseen, joka vaati palvelijoiltansa tiliä. Ja kun hän rupesi tilintekoon, tuotiin hänen eteensä eräs, joka oli hänelle velkaa kymmenentuhatta leiviskää. Mutta kun tällä ei ollut, millä maksaa, niin hänen herransa määräsi myytäväksi hänet ja hänen vaimonsa ja lapsensa ja kaikki, mitä hänellä oli, ja velan maksettavaksi. Silloin palvelija lankesi maahan ja rukoili häntä sanoen: ‘Ole pitkämielinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle kaikki’. Niin herran kävi sääliksi sitä palvelijaa, ja hän päästi hänet ja antoi hänelle velan anteeksi.”
Meillä kenelläkään ei ole mitään mahdollisuuta maksaa tuota velkaa sillä se vastaa 60 miljoonaa päiväpalkkaa. Näillä sanolilla Jeesus tahtoo opettaa meille, että syyllisyytemme on pohjaton.
Mistään synnistä luopuminen ei siis riitä yhtään mihinkään syyllisyytemme poistamiseksi, velan maksuksi, vaan syyllisyytemme on ääretön.
Kristuksen sovitustyö on ainut jonka nojalla Jumala antaa meille synnit ja syntisen tilamme anteeksi. Tätä evankeliumia meidät on lähetetty saarnaamaan kaikille ihmisille. Siksi on suhtauduttava lähimmäiseen anteeksiantavalla mielellä Kristuksen tähden, eli kuten Isä Meidän rukouksen sanoissa sanommekin “niin kuin mekin anteeksianamme lähimmäisille heidän rikkomuksensa.”
Enkä nyt tarkoita, etteikö abortti olisi syntiä, mutta olen havaitsevinani, että monet suhtautuvat siihen ja moniin muihin vastaaviin synteihin kovin moralisoiden ikään kuin ne olisivat anteeksiannettamattomia syntejä.
On oma päätelmäsi, että joidenkin mielestä abortti on anteeksiantamaton synti. Lie tällä foorumilla suurimmalla osalla se käsitys, että ainoastaan Pyhän Hengen pilkka on synti, jota ei voi saada anteeksi. Jos joku on syyllistynyt turhaan aborttiin, katuu sitä ja pyytää anteeksi, niin tottakai hän saa anteeksi.
No sehän olisi hienoa jos näin on! Olen kuitenkin sitä mieltä, ettei ole lainkaan harvinaista, että lakia sekoitetaan evankeliumiin. Prof. John. T. Pless puhuu tästä.
Meidän aikanamme jotkut sekoittavat oikean lainsaarnan siihen, että tuomitaan sellaiset moraalittomuuden erityiset huipentumat kuin abortti tai homoseksuaalisuuden harjoittaminen*. Tällaisen saarnaamisen vaarana on se, että ne, jotka eivät ole homoseksualisteja tai jotka eivät ole koskaan teettäneet tai tukeneet abortteja, päättelevät täyttäneensä lain. Sellainen saarnaaminen tuottaa omahyväisiä fariseuksia pikemmin kuin katuvia publikaaneja. Vaikkakin homoseksuaalisuus ja abortti ovat varmasti synnillisiä ja joutuvat sellaisina Jumalan lain tuomion alle, itse laki kaivautuu syvemmälle. Laki tunkeutuu laserintarkasti sydämeen asti. Jeesuksen saarnatoiminta antaa esikuvan oikeasta lain julistuksesta. Pitäessään vuorisaarnansa Jeesus saarnasi seurakunnalle, joka tunsi kymmenen käskyä. He ymmärsivät, että Mooses kielsi aviorikoksen ja että murhaaminen oli laitonta viidennen käskyn perusteella. Jeesus työntää lain tikarin sydämeen asti: “Te olette kuulleet sanotuksi vanhoille:
Älä tapa', ja:
Joka tappaa, se on ansainnut oikeuden tuomion’. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion; … Te olette kuulleet sanotuksi: `Älä tee huorin’. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kansaansa.” (Matt. 5:2122, 27-28) Laki tunkee tikarin sydämeen. Missä lain katsotaan pelkästään säätelevän ulkoisia tekoja, käskevän, mitä meidän on tehtävä ja mitä jätettävä tekemättä, siellä se ei vielä ole päässyt Jumalan asettamaan päämääräänsä. Missä lakia ei saarnata niin, että se paljastaa epäuskon, siellä se synnyttää fariseuksia. Hyveellistä elämäntapaa erehdytään pitämään uskona; lakia itseään taas kuunnellaan kuin hyvää uutista ainakin.John. T. Pless
Muistelisin jostain lukeneeni, että 70% amerikkalaisista vastustaa muutosta. Korkeimman oikeuden tuomarithan ovat elinikäisiä, joten korkeimman oikeuden kokoonpanoon ja sen myötä päätöksiin vaikuttaa lähinnä se, minkä puolueen presidenttikaudella edellisiä tuomareita sattuu kuolemaan. Presidentit ovat toki vaaleilla valittuja, mutta on sattumanvaraista, kuinka monta tuomaria kukin presidentti pääsee nimittämään. Tämän myötä korkeimman oikeuden kokoonpano ei välttämättä vastaa kansan mielipidejakaumaa mitenkään, ja pystyy tekemään päätöksiä, joita enemmistö vastustaa. Ei kovin demokraattista mielestäni.
Ei olekaan, mutta se ei ole kaikkien keskusteluketjujen aihe. Vaikka lain ja evankeliumin erottaminen olisikin hallinnassa, voi silti olla myös kiinnostavaa keskustella siitä, mikä on syntiä ja millä perusteella.
Tottakai, oikein painotuksin. Esim. Missouri-synodi näyttäisi olevan sitä mieltä ettei abortti ole sallitu, vaikka naisen henki menisi. Monet taas ovat sitä mieltä, että se on sallittu tässä tapauksessa. Minä luulen, ettei tässä kysymyksessä päästä yhteisymmärrykseen ikinä, vaan tästä keskustellaan maailman tappiin. Minä en tällaiseen loppumattomaan vääntöön mielelläni osallistu.
Tokihan oikeusistuimen tehtäväkään ei ole olla demokraattinen, vaan tulkita olemassa olevia lakeja käytännön tapauksissa. Jos lakia demokraattisesti muutetaan, sitten oikeusistuin kiinnittyy lain uuteen versioon.
Jos 70 % amerikkalaisista haluaa vapaata aborttia, heidän pitää äänestää sellaiset kansanedustajat, jotka säätävät mieluisat aborttilait.
Ymmärrät asian hiukan väärin. Korkeimman oikeuden tehtävä ei ole säätää lakeja, joita enemmistö haluaa; sillä ei oikeastaan ole mitään lupaa säätää lakeja. Tässä tapauksessa sen tehtävänä oli tulkita seuraavaa perustuslain kohtaa, ja kertoa, luvataanko siellä oikeus tehdä abortti ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana:
nor shall any State deprive any person of life, liberty, or property, without due process of law.
Siis ei saa tuomita kuolemanrangaistukseen, vapausrangaistukseen, ei riistää omaisuutta, eikä rajoittaa kansalaisvapauksia, muuten kuin laillisessa järjestyksessä. Rehellisen ihmisen lienee pakko myöntää, että tuon pykälän laatijat eivät tarkoittaneet, että “liberty” muka tarkoittaisi abortin tekemisen vapautta (1860-luvulla, kun sitä säädettiin); tai siltä osin kuin olisivat ehkä saattaneet tarkoittaa, että demokraattisesti säädetty laki ei muka voisi tuollaista vapautta rajoittaa.
Ja nyt korkein oikeus siis sanoi, että lainsäätäjät päättäkööt tästä asiasta – ei sen enempää.
Liitovaltion korkeimman oikeuden aiempi, nk. Roe vs Wade päätös oli kuitenkin käytännössä lain asemassa kunnes nyt päätettiin että asia ei kuulu liittovaltion tasolle vaan odavaltiot saavat päättää itsenäisesti asiasta.
Niin oli. Siksi se oli alun perin väärä päätös, siinähän rikottiin Yv:n vallanjaon periaatteita räikeästi. Roe-Wade-päätöstä voisi luonnehtia jopa vallankaappaukseksi, koska siinä korkein oikeus otti säätääkseen lain, itse asiassa lisäyksen perustuslakiin. Mutta nyt siis on tilanne juridisesti taas hiukan normaalimpi.
Hyvää pohdintaa aiheesta.
Tässäkin asiallinen puheenvuoro. Viedäänkö meillä lainsäädännön muutosta eteenpäin sammutetuin lyhdyin? Asiasta pitäisi käydä julkista keskustelua.
Lainsäädäntö vietiin läpi ja melko sammutetuin lyhdyin. Omaan äänestyspäätökseeni ensi vaaleissa se vaikuttaa, en äänestä puoluetta, joka kannatti abortin vapauttamista - vaikka sitä olen aina ennen äänestänyt.
Olen vuosikymmenten aikana äänestänyt kolmea eri puoluetta. Ne kaikki kannattivat abortin vapauttamista. Aborttikysymys on vaikea - mutta ei sillä ole äänestyskäyttäytymiseeni mitään vaikutusta…