En ole koskaan ollut kauhean paavillinen. Paavi on minulle Rooman piispa ja Lännen patriarkka. En ole ymmärtänyt ollenkaan paavin ympärillä tapahtuvaa hurmoksellista hälinää, kun hän julkisuudessa esiintyy. Tulee ihan joku pop stara mieleen…
Kun paavi Johannes Paavali II Pohjoismaiden kiertueellaan 80-luvun jälkipuoliskolla vieraili Suomessa, olin ns. pitkäaikaistalkoolaisena Valamossa. Paavi-innostus valtasi pyhän luostarikin. Veljestö pappismunkista kuuliaisuusveljeen matkasi Helsinkiin ollakseen läsnä paavin toimittaessa messun jäähallissa. Vain isä igumeni Panteleimon jäi Valamoon. Niin tein minäkin. Talkoolaisponomarina avustin sitten igumenia palveluksissa, kun muu luostarin väki ihmetteli paavia.
No, aikaisemmin samalla vuosikymmenellä olin kyllä paikalla Uspenskin katedraalissa, kun Konstantinopolin patriarkka Demetrios vieraili Suomessa. Jonotin muiden mukana hakemassa siunauksen HP patriarkalta. Siunauksen annettuaan Demetrios ojensi pienen rukouksella varustetun kuvansa jokaiselle. Tämä “pyhäinjäännös” löytyy edelleen vanhan ranskankielisen katolisen kirkollisen kalenterin välistä…
Minulle Paavi ei merkitse yhtään mitään.
Samoin paavilla ei ole tänne minkäänlaista merkitystä. On aika todennäköistä, että lähes 90-vuotias noilla sairauksilla menehtyy.
Iltapäivälehtien jutut olivat tyyliin paavi tervehti väkijoukkoja vielä silloin ja silloin parvekkeelta. Käden heilautus oli hauras heilautus. Arvasin jo tammikuussa että parisen kuukautta elinaikaa.
Minulle paavi on Rooman piispa ja maailmassa merkittävä mielipidevaikuttaja.
Paavi on maailmanlaajuisen kirkon johtajana merkittävässä tehtävässä.
Elämäni aikana eniten kiinnostavat paavit ovat olleet Johannes Paavali II eli Karol Wojtyła joka puolalaisena oli isossa roolissa kommunistisen ateismin murentamisen aikaan, ja Benedictus XVI eli Joseph Ratzinger, joka sai luterilaistenkin taholta kiitosta Jeesus-kirjoistaan jne.
Paavia ei tarvitse palvoa eikä edes fanittaa, mutta hyvä paavi on meille kaikille kristityille tärkeä. Paavi on parhaimmillaan niin uskon kuin maailmanrauhankin puolustaja. Ajattelen myös että luterilaisen kirkon lähtökohta on katolisuus, ja sen takia on luontevaa säilyttää omasta identiteetistä luopumatta yhteys Roomaan.
Ei suurempia ajatuksia. Toisen kirkkokunnan johtaja, joista jotkut ovat välillä kirjoittaneet ihan hyviä kirjoja. Eipä kai ortodoksin ole tarvetta ottaa muuten kantaa.
Kertoo ajastamme:
[Nunna] Jeanningros on myös omistautunut esimerkiksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien edistämiselle. Vatikaanin L’osservatore Romano -lehti uutisoi viime kesänä, kuinka Jeanningros oli usein tavannut paavin.
Tuollaisella taustalla otsikoihin pääsy helpompaa. Eli siis useita minuutteja paavin arkun äärellä, vaikka kardinaalit ja piispat jonottamassa. Videolta kai selventyisi.
Minusta paavi välillä lipsautti hieman harkitsemattomasti asioita jotka olisi ehkä pitänyt jättää sanomatta. Toisaalta luterilaisena pitää samalla sanoa että saahan sitä sanoa.
Tuttavani jotka tapasivat paavin henkilökohtaisesti kiittelivät hänen suhtautumistaan kaikkiin. Ei minulla ole syytä olla ystävieni kanssa eri mieltä. F oli varmasti hyvä ihminen ja se on hyvä asia.
D
Joskus 70- luvulla kävin P.Henrikin katedraalin pappilassa kyselemässä medaljonkia, jossa olisi ollut P. Nikolaoksen kuva. Eipä löytynyt. Ostin sitten pari Neitsyt Maria medaljonkia. Toisen kääntöpuolella oli paavi Johannes XXIII:n kuva. Esineitä esitellyt isä Jan Aarts kysäisi, että haittaako paavin kuva? Vastasin, että eipä haittaa, Johannes oli hyvä paavi. Isä Jan hymyili ja totesi: sanotaanko, että hän oli hyvä ihminen…
Olin joskus varovasti sitä mieltä, että Hes.28:1-19 (Tyyron ruhtinas/kuningas) viittaisi (myös) paaviin, mutta se ei oikein natsaa. Sopii paremmin kristilliseen keisariuteen sen alusta Länsi-Rooman loppuun.
Raipee oli kuulemma jo kyselty Vatikaaniin mut vastaus oli et ei ny ehri.
Paavi Franciskus oli toimenmies,mutta ei mikään suuri ajattelija. Sen tähden hän sanoi välillä asioita, jotka eivät olleet loppuun asti ajateltuja, ja joita hänen alaisensa joutuivat selittelemään.
Franciscus oli käsittääkseni ensimmäinen paaviksi valittu jesuiitta. Jotenkin tämä tuli mieleen hänen viestintästrategiastaan.
Toki tässä(kin) konteksti on varmaan olennainen. Tietämättä kyseistä äitiä seksuaalivähemmistöjen oikeuksien ajaminen voi tarkoittaa esimerkiksi, että vähemmistöhenkilö saa työpaikan tai pääsee ripittäytymään ihan normaalisti, mikä ei liene täkäläisittäin erityisempää aktivismia.
Ja yleensä lähtökohtana: roskalehdistö valehtelee. Mitä tahansa iltapäivälehdistö sanoo, se on lähtökohtaisesti kuraa.
Jotenkin häiritsee näissä paaveissa se, että kaikki viimeaikaiset on julistettu pyhiksi.
Franciscus kokenee saman kohtalon…No, Johannes XXIII:n voin jostain syystä mieltää pyhäksi.
Sinänsä hauskaa, että “konservatiivin” maineen omaava edellinen paavi luopui paaviudesta ennen kuolemaansa ja nyt sitten “liberaali” paavi oli virassa kuolemaan saakka. Hyvä esimerkki, miten pintajulkinen keskustelu ei anna kovin hyvää kuvaa.
Razinger ajatteli asiaa saksalaisittain: Jos ei kykene antamaan itsestään 100% hoidettavana olevalle tehtävälle, niin parempi astua suosista syrjään - vaikka se tradition vastaista olisikin. JP2 oli virassaan aivan liian pitkään kun kroppa oli jo antanut periksi.
Tai sitten merkintä passissa ei tarkoita mitään, vaan ihan hänellä oli ihan omaehtoinen mielipide.
Minua jäi häiritsemään aika paljon tuo mitä Francis sanoi viime elokuussa Singaporen vierailullaan:
All religions are paths to God. I will use an analogy, they are like different languages that express the divine.
Tuo on niin väärin kuin olla ja voi. Mikä oli paavin motiivi puhua noin?
Kaikki uskonnot johtavat Jumalan luo. Tuomittaviksi. Sinänsä tuo on tyhjä lause. F tarkoitti kyllä ehkä hieman sallivampaa käsitystä kuin tämä.
D