Ei tarvitse venyttää merkitystä, vaan tarvitsee vain ymmärtää himo ja vaikkapa ihastus oikein. Himolla me tarkoitamme lihan toimintaa henkeä vastaan (ks. Gal. 5, Room. 7). Emmekä tietenkään aseta ruumiillisuutta ja hengellisyyttä vastakkaisiksi toisensa poissulkeviksi asioiksi myöskään avioliitossa. Esimerkiksi nuoruuden ihastus on paljon muutakin kuin himoa. Tai oikeammin, himo voi olla siinä hyvinkin vähäisessä osassa, ainakin jos ihastunut on saanut kristillisen siveyskasvatuksen.
1 tykkäys
Meillähän noitakin on, tunnenkin pari vihittyä neitsyttä. Myös vihittyjä leskiä on olemassa.
2 tykkäystä
Niinhän meillä on! Tutustuin 80-luvulla Sveitsissä katolisessa piireissä pariin nuoreen latinalaisesta Amerikasta kotoisin olevaan vihittyyn neitseeseen.
Aivan ei minulle tainnut silloin avautua tämä hengellisen kilvoittelun muoto…
1 tykkäys
Onko näillä muuten mitään muita sitoumuksia selibaatin lisäksi? Meikäläisittäin yksi luostarilaitoksen funktioista on kuuliaisuus luostarille ja mietin sitoutuvatko katolilaiset neitseet ja lesket jotenkin kuuliaisuuteen piispalle tms. enemmän kuin muut maallikot.
Lupaus annetaan piispalle, en tiedä ihan tarkkaan sen sisältöä mutta uskoisin, että kuuliaisuuttakin vannotaan.
1 tykkäys
Onx se saman tapainen kuuliaisuuden vala kuin T;reen kaupungin viranhaltijat joutuvat vannomaan pormestari Kalelle? (= Kalevala) 
1 tykkäys
Himon ja halun. Halua laajempi käsite ja siksi siihen kai suomentajakin päätynyt.
Te jotka näistä tiedätte, mikä on halun alkukielinen vastine?
En osaa alkukieliä, mutta latinaksi, tuo Sananlaskujen kirjan 5:19b “hänen rintansa sinua aina riemulla ravitkoot, hurmautuos alati hänen rakkaudestaan” kuuluu “ubera eius inebrient te omni tempore / in amore illius delectare iugiter”. Eli tuossa suomeksi “riemulla ravitkoot” on latinaksi “humalluttakoot”. Tässä on huomattava, että Levantin runoudessa tuo humalluttaminen on ollut kai runokuvana käytössä kovin pitkään; myöhemmin myös muhammettilaiset runoilijat ovat sitä käyttäneet. Tuo “hurmautuos” taas on “delectare”, jonka käännös on “nauttia”, no myös iloita.
Tuo “minä olen rakkaani oma, minuun hän tuntee halua” (Laul. 7:10) puolestaan on latinaksi “ego dilecto meo et ad me conversio eius” eli jotakuinkin, että hän kääntyy puoleeni; no sen voi tulkita monella tavoin. Hauskasti tuo edeltävä “kostuttaa uinuvien huulet” on latinaksi “labiisque et dentibus illius ruminandum” eli käytetään uinivien sijaan sanaa ruminandum eli puhutaan viinistä märehtivien huulille ja hampaille eikä uinuvien; latinassa ruminatio (märehtiminen) varmaan jo tuohon aikaan tarkoitti metaforisesti mietiskelyä.
3 tykkäystä
Riemastuttava huomio tämä!
Villi veikkaus että märehtiminen ilmaantui suomennokseen uinumisena koska suomalaisten kokemus märehtimisestä keskittyy lehmiin ja poroihin jotka torkkuvat märehtiessään.
Vai olisiko kuitenkin niin että märehtiminen →
mietiskely on täällä touhukkaassa pohjolassa nähty uneliaaksi toiminnaksi.