Alkuperäisin kirkko?

Kuka tahansa voi mennä useimman helluntaiseurakunnan kotisivulle ja lukea sieltä, mihin nk. helluntalaiseksi kutsuttu paikallisseurakunta perustuu, eli Raamatun mukaan perustuu. Niin suomalaisten paikallisseurakuntien, kuin muualla maailmassa olevien.

Voidaan pelkistää ja nopeuttaa tarkistus ensin lukemalla Apostolien tekojen 2. luku.
Ensimmäiset Pyhästä Hengestä uudestisyntyneet alkoivat evankelioida ensin kunkin kuulijan omalla kielellä. Sen jälkeen Pietari kertoi, mistä oli kysymys ja vastasi, kun häneltä ksysttiin, että mitä pitäisi tekemän, että julistettu ilmoitus heidän, näiden kuulijoiden kohdalla toteutuisi. Sen voi sitten lukea Apt.2:38 ja siitä eteenpäin. 41 jae kertoo, kuinka vapaaehtoisesti sanoman vastaanottaneet syntyivät Pyhästä Hengestä ja halusivat tulla kastetuiksi. He alottivat kokoontua temppelissä ja uskovien kesken nauttivat leivän ja viinin Jeesuksen asetuksen mukaisesti.

47 jae mainitsee näin Seurakunnan syntyneen, johon yhteyteen itse Herra liitti lisää niitä, jotka olivat tulleet uskoon.

Olen kokenut itse omakohtaisesti, kuinka nk. helluntaiseurakunnissa ympäri maailmaa tapahtuu juuri näin. Sitten seurataan mm. Paavalin ohjeita, jotka hän Seurakunnan Päältä.

En ole kuullut että mikään pergamentille tai muulle alustalle kirjoitettu palanen kertoisi muuta, poikkeavaa tästä, mielestäni, selkeästä seurakuntajärjestyksestä.

Eli Kristuksen seuraajia on nimitelty eri nimillä, kuten helluntalaiset, hihhulit, pyörijät, uudelleen kastajat jne. Tämä uoma on ollut helluntaiuomaa ja alkanut Jerusalemista v. 33. Muitakin tulee omiakseen saman alun, mutta lisäävät omat tunnustuskirjansa ja perinnäissäännöt ja kirkkoisien kirjoitukset, jotka vahvistettiin Trenton kirkolliskokouksessa osaksi alkuperäisiä kirjoituksia. Poiketessaan esim. tuosta pätkästä Apostolien tekojen toisesta luvusta, traditiot/perinnäissäännöt ovat korkein arvovalta.

Tämä vuonna 33 alkanut helluntalaisuus karkotettiin temppelistä ja alettiin silloisen kirkon taholta vainota, joissa vainoamisissa Saul-Paavali tuli tunnetuksi. Tästä eteenpäin Alkuseurakunnan reitti kulki erossa piispallisista pyrkimyksistä ja ekumenisista piispainkokouksista, mutta eli sovussa yhteiskunnan ja vallanpitäjien kanssa. Vuosituhannen lopulla alkoi tapahtua ja vaino oli tehokasta. Virallisesti päättyi vasta v. 1957, kun paavin v. 1935 sanelema asetus “Helluntalaisten tuhomiseksi” virallisesti poistettiin. - Nyt Italiassa on läntisen Euroopan suurin helluntailiike, 1200 paikallisseurakuntaa.

Helluntailaisuus ei edusta varhaiskristillisyyttä, koska liike on syntynyt Amerikassa 1800-luvun lopussa. Ainakin Suomen helluntaikirkko on uskoltaan eräs reformoiduista kirkoista, se edustaa ns arminiolaista reformoitua suuntaa. Kaste- ja seurakuntaoppi on kuitenkin baptistinen. Baptismi taas kehittyi 1500-luvun radikaalirformaatio-liikkeestä. Helluntailaisten oma erityisuskomus on, että alkukristillisyys voidaan palauttaa. Se on ottanut käyttöön monia sellaisia asioita, joihin jo alkukristillisyys suhtautui kriittisesti ja myöhemmin kokonaan hylkäsi kuten esim hurmoksessa ei-minkään- tunnetun kielen puhuminen(helluntain ihmeen karkea jäljittely) ja seurakuntalaisille kokousten aikana tulevat “profetiat”.

Alkukristillisyyttä ei ole vain Apostolein teoissa kuvatut ilmiöt. Luukkaan Apostolein teot kuvaavat vain aivan kirkon alkuaikaa. Sen kertomus ulottuu vain noin vuoteen 55. Apostolein aika jatkui tämän jälkeenkin pitkälle toiselle vuosisadalle, koska Kristuksen nuorin apostoli P. apostoli Johannes eli yli satavuotiaaksi. Kirkko järjestyi apostolisen ajan loppupuolella. Tätä aikaa kuvaavat apostolisten isien kirjoitukset, joista vanhimmat (esim Didakhee) ovat yhtä vanhoja kuin evankeliumit.

2 tykkäystä

Mauriina mainitsi Didakheen. Jos verrataan sitä nykypäivään, niin eikö ole outoa, että

  1. kolmisäikeistä virkaa ei edellytetä.
  2. ei viittausta öljyllä voiteluun kasteessa - luulisi että jos voitelu olisi ollut alussa tärkeä niin se olisi mainittu.
  3. eukaristiasta puuttuvat asetussanat - onko kappaleiden 9-10 kuvaus eukaristiasta lainkaan? On se muutenkin niin kummallinen kuvaus.

Yritin perustella helluntalaisuus-kantani. Myös oleellista puoleltani on ollut se, että käytän nk., eli niinkutsuttu- määritelmää. Tuo nk. viittaa lähinnä ulkopuolisten nimittelyyn tai, että se on ollut kaiken alku. Tähän verrattavana ilmaisullisena ilmiönä voidaan pitää ‘kristityksi’- kutsumista, mikä mielestäni on ollut enemmänkin nimittelyä. Näillä nimittelyillä kuitenkin viitattiin oikeaan asiaan, eli Jeesuksen seuraamiseen.

Kun ensimmäiset 120 saivat kokea profeetta Jooelin ennustuksen täyttymisen, se oli vahvistus siitä lupauksesta, että Jumala vyöttää Voimalla Korkeudesta. Tämän ensimmäisen Hengen vuodatuksen eli Voiman, merkkinä oli vieraat kielet, joka sekin oli jo ennustettu satoja vuosia aikaisemmin. Tämä kaikki on ‘helluntalaisuutta’, vaikkei se rajoitukkaan vain nk. helluntaiseurakuntiin.

Arvostelet hurmosta, jossa tilassa helluntalaiset puhuvat ymmärtämöntä kieltä, siansaksaa. Uskoisin, että Raamattua lukemalla selviää, miksi on kielilläpuhumisen armolahja. Paavali, mm., on selkeä opettaessaan, että vaikka hän puhuu kielillä enenmmän kuin muut, niin uskovien kokoontuessa hän puhuu mielummin viisi sanaa ymmärryksellä, koska muutkin se ymmärtävät. Eli kielet ovat henkilökohtaiseksi rakennukseksi ja muillekin, vain, jos on niille selitys.

Jo lapsena aidot Pyhän Hengen vaikuttamat nk. helluntalaisilmiöt olivat mieluista ‘seuraa’. Ihmisen oman hurmoksen tuotteet ovat minua häirinneet niin kauan kuin muistan. Kumpiakin oli jo Alkuseurakunnassa ja mm. tämän päivän helluntalaisiksi kutusutuissa seurakunnissa. Uskon, että siksikin on henkien erottamisen armolahja, josta itsekin olen saanut osani. Ei ole tehtäväni lajitella julkisesti epäterveet ja terveet ilmiöt, ennenkuin ne ovat kaikille ilmeisiä, vt. Patrick Tiaisen nousu ja tuho. Samoin oli USA:lainen Herzog, vain nämä esimerkkinä mainitakseni. Uskon, että jokaisessa uudestisyntyneessä on tätä oikean ja väärän erottamista ja kun Jumalan Henki meissä ei yhdy johonkin, niin ensin ollaan vain siitä erossa.

On paljon kirjoja ja kirjoituksia esim. viimeisten 1900-1950 vuoden ajalta, jotka ovat enemmän ja vähemmän oikeita tai vääriä. Ei ikä ole perusta, vaan läpäiseekö ne ‘testityökalun’ eli Raamatun. On kysymys Alkuperäisistä ohjeista, joita sitä ennen ja sen jälkeen kirjoitettu voi myötäillä tai väännellä, vt. 2. Piet. 3:15, “… jota tietämättömät ja vakaantumattomat vääntävät kieroon niinkuin muitakin kirjoituksia, omaksi kadotuksekseen.”

Ensiksi älä laita suuhuni sanoja jotka olet itse keksinyt. Toiseksi jos oikeasti tietäisit millainen menonyky Sleyssä on, sitä ei voi suositella, eikä olla iloinen, että joku on sinne tiensä löytänyt. Sinun subjektiivinen ajattelu, on tietysti ymmärrettävää, mutta siitä puuttuu todellinen liikkeen tuntemus ja johtopäätösesi ovat sitä mitä ovat.

Ei, en laittanut sanoja suuhusi enkä ottanut SLEYhyn minkäänlaista kantaan. Minua ei oikeastaan edes kiinnosta kauheasti SLEY, vaan se, että keskustelun sävy säilyy joten kuten rauhallisena.

Ei näissä ole mitään outoa. Ei Didakhe ole katekismus. Vähintään siitä kuitenkin käy ilmi, että ei kyllä missään vaiheessa varhaisilla kristityillä ollut mitään itsenäisiä paikallisseurakuntia, jotka päättivät täysin itsenäisesti toiminnastaan. Kirkkoa johtivat ensin apostolit ja sitten näiden seuraajina piispat.

1 tykkäys

Mikään kirkko ei ole samanlainen kuin ensimmäisten vuosisatojen kirkko, mutta ortodoksisuus on lähimpänä sitä. Protestanttiset kirkot ovat etääntyneet hyvin kauas siitä.

4 tykkäystä

Keskustelun sävy on ihan rauhallinen ja olen todella huolestunut siitä mikä sinua ei kauheasti kiinnosta. Jos joku menee palavaan taloo, toinen varoittaa, toinen ei kiinnosta, mitä sinä siinä mesoot anna palaa vain.

Kyllä, juuri tämä oli pointtini.

2 tykkäystä

Ok, eiköhän tämä ollut tässä. Koitetaan jatkaa, yritän sanoittaa asiat seuraavaksi toisella tavalla.

Minua surettaa ja harmittaa tällainen jatkuva niputtaminen protestanteiksi. Olet oikeassa, että useimmat protestanttiset kirkot ovat etääntyneet kauas varhaisesta kirkosta sanoutuen kokonaan irti sen historiasta ja traditiosta. Mutta kun luterilaisuus on määritelmänsäkin mukaan katolinen, eli toisin sanoen ei opissa eikä seremonioissa ole omaksuttu mitään Raamatun tai katolisen kirkon vastaista. Miksi on niin vaikeaa, ettette tunnusta meitä yhteen, pyhään yhteiseen ja apostoliseen kirkkoon eli katoliseen kirkkoon kuuluviksi niin kuin te ortodoksitkin kuulutte yhtenä sen osakirkkona?

3 tykkäystä

Asia ei ole tienkään näin yksinkertainen. Luterilaisuus on luonut uuden traditio käsitteen hyläten kristikunnassa olevat monet traditiot. Monet opilliset asiat erottavat luterilaiset varhaiskirkon oppipohjasta. Katolisuus ei tarkoita luterilaisuudessa samaa asiaa mitä se uskontunnustuksen kirjoittamisen aika tarkoitti. Katolisuuden määritelmä ja intentio on luterilaisuudessa toinen, poiketen alkuperäisestä.Sen määritelmä ei vastaa sitä miten kirkko sen aikoinaan määritteli. Katolisuus ei siksi tarkoita sitä, että luterilainen kirkko tai usko olisi katolista. Menemättä yksityiskohtiin, tässä lyhyesti. Hyvä, että otit asian esille. Tästä voimme jatkaa keskustelua.

Mielestäni nämä asiat pitäisi kuulua jokaisen luterilaisen yleis-sivistykseen. Tosin tiedän omasta kokemuksesta, että patristisen aika ei ole aina meidän vahvoja puolia, vaikka meidän oppiformuloissa on 40kymmentä viittausta vanhoihin kirkon opettajiin. Sen sijaan esim vanhan kirkon ekumeeniset päätökset ja kanonit ovat meille kovin tuntemattomia.

Mitkä oleelliset asiat ? Jos tarkoitat varhaisen kirkon ylenmääräistä riippuvuutta kreikkalaisesta filosofiasta niin kyllä sen puoleen oppipohja saa minun puolestani erotakin.

Jos luet, kuten luetkin tunnustuskirjoja sieltä huomaat nopeasti opilliset erot, tosin kritiikki kohdistuu katollisen kirkkoon. Jos sitten vertaat Luterilaista oppipohjaa ortodoksiseen erot näkyvät. Asioitahan on monia. Luterilaiset ovat myös käyneet oppi keskusteluja Ortodoksien kanssa jossa korostuvat myös erot.

Olen lukenut Tunnustuskirjat ainakin kymmeneen tai kahteenkymmeneen kertaan läpi. Samoin, olen lukenut raportin lut-ort oppikeskusteluista. Siitä ei ole kysymys, etteikö opillisia eroja ole. Paljon onkin.

Ei ole siis tarkoitus relativoida eri kirkkojen oppikäsityksiä pienimpään yhteiseen nimittäjään ja sen oppiminimin tunnustamista jonkinlaisena opin yläpuolisena Hengen yhteytenä, kuten ei-luterilaiset protestantit normaalisti haluavat. Sen sijaan olisi kohtuullista, että tunnustamme toistemme yhteisen Nikealais-Konstantinopolilaisen historian ja apostolis-konstantinolais-katolisen kirkon juuret (mitä ei-luterilaiset protestantit eivät tunnusta), ja sen että edelleen pyrimme yhteyteen emmekä tuomitse toisiamme muhamettilaisten kaltaisina kerettiläisinä ja perkeleen agentteina kadotukseen.

Tästäkin olen eri mieltä. Luterilaisuus hylkäsi vain ne traditiot, jotka eivät ole Raamatun mukaisia.

1 tykkäys

Tämä on unelma, joka joltakin osin toteutuu, mutta esim ortodokseile luterilainen kaste ei ole oikea. (Suomessa hyväksytään, ekumeenisista syistä) ihan jo perusprinsiipeissä tulee siis ongelmia. Olemme kaukana, ulkokehällä. Hieno, että olet jaksanut lukea tunnuskirjoja, sillä on paljon painoarvoa keskusteluissa.

Tämä on yleensä perusvastaus. Tästä pitää tietysti päästä niihin perusteisiin. Tässä tulee myös esille se, tosiasia, että traditio muokattiin uudeksi uskonpuhdistajien toimesta.

Niin, ja roomalaiskatolisille luterilainen ehtoollinen ei ole pätevä. Naurettavaa pelleilyä.

Roomalaiskatolista oppia tunnen heikosti, en osaa tuohon vastata.