Alttaritauluja

Yleensä toimii niin, että googlaat kuvan kuvahaulla, katsot tuloksista vaihtoehdon, jossa on riittävän iso resoluutio, klikkaat kuvaa, valitset “näytä kuva” ja sitten kun kuva avautuu kopioit osoiteriviltä sen osoitteen tänne viestikenttään. Mitään koodia ei tarvitse lisätä, sillä foorumisofta tunnistaa kuvan osoitteen perusteella. Toinen vaihtoehto on se, että kun kuva on avautunut, niin klikkaat hiiren oikeaa nappia ja valitset “ominaisuudet”. Siellä pitäisi näkyä kuvan url-osoite, jonka voi mustata ja kopioida. Joskus tosin sivuston koodissa kuvien osoitteet on salattu, joten niihin ei voi suoraan linkittää. Ei sekään tietenkään estä kuvan käyttöä, mutta en nyt jaksa kirjoittaa, että miten silloin pitää toimia.

https://www.vaasaevl.fi/assets/Places/_resampled/paddedimage1280768-GB-Trefaldighetskyrkan-45.jpg

Tässä mainitsemani alttaritaulu. Kiitos Timo K:lle linkitysohjeista.

Olen nähnyt tämän maalauksen paikan päällä, pidin sitä ennemmin vaikuttavana kuin rumana. Sanoisin että kuva ei tässä tapauksessa tee maalaukselle täyttä oikeutta, omassa ympäristössään maalauksen hahmottaa ehkä paremmin kokonaisuutena, häiriintymättä jostakin yksityiskohdasta. En tosin tiedä ylentääkö tämä maalaus sydämen Jumalan puoleen, mutta voisihan sitä pitää tietynlaisen jumalallisen mysteerin mietiskelynä.

(Muoks: En tietenkään tarkoita että tämän tyylinen maalaus kuuluisi ortodoksiseen kirkkoon.)

Minusta ovat vaikuttavia ja antavat kaikkea muuta kuin ankean kuvan. Ne kertovat Jumalan suuresta rakkaudesta ihmiskuntaa kohtaan.

Lihallinen mieli kaipaa vain voittoa ja triumfia. Ei pysähdy ristin ääreen katsomaan Kristuksen verihaavoja.

Esimerkiksi muslimit pitävät loukkauksena sitä, että Jeesus olisi kuollut ristillä.

Kyllä molemmat puolet ovat tärkeitä, Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus. Loppujen lopuksi toisella ei ole kauheasti merkitystä ilman toista.

Minusta itse aihe puhuttelee. Ei sen tarvitse olla realistisesti tai liioitellusti kuvattu. Tässä erilaisia variaatioita aiheesta.

http://www.iitinseurakunta.fi/documents/1461723/0/Vuokko+002.jpg/f227d01f-1ccd-4549-b2c5-e212c4e55f86?t=1443171008814

http://www.kiuruvedenseurakunta.fi/kuvat/kiuruvesi-00010171-4-c8bfe04b91b82bfd70d334dc59ebc0c4.jpg?v=1472841203

https://encrypted-tbn2.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcTCnzvTfn_uWEMpEGc2Q-4Olu2mmj8jFf-26BgpdGtJmjK89fh0jw

1 tykkäys

Minkä virheen äsken tein? Piti panna kolme linkkiä, mutta nyt tässä on kaksi linkkiä ja yksi kuva.

Ristiinnaulitun ikonissa on usein myös kirjoitus INRI siellä, minne se kuuluu, ristin ylimmässä poikkipuussa, kuten Valamon Golgata-ikonissa slaaviksi, mutta me emme kutsu Kristusta pilkkanimellä, vaan ikonin nimi on Ristiinnaulitseminen, Golgata-ikoni, Kunnian kuningas tai Risti ja sen juurella seisovat. (Valamon Golgata-ikonin kuva on vuosia vanha, nykyisin se on paremmin esillä, mutta en löydä kuvaa.)

Valamon Golgata-ikoni

Toisinaan INRI-kirjoituskin löytyy (toki kyrillisin t. kreikkalaisin kirjaimin) mutta yhtä usein - ja vanhimmissa bysanttilaisissa ikoneissa käsittääkseni useimmiten - kirjoitus on nimenomaan tuo Ho Basileus tes Doxes, eli “Kunnian kuningas” (slaavilaisittain Tsar Slavyi).

Käyttämäni enemmän tai vähemmän ortodoksinen lähde selittää syyn idän kristittyjen ilmeiseen vastahakoisuuteen käyttää Pilatuksen pilkkakirjoitusta samoin kuin sinä:

Evankeliumien mukaan Pontius Pilatuksen käskystä ristiin kiinnitettiin kirjoitus: ”Jeesus
Nasaretilainen, juutalaisten kuningas.” Tätä kirjoitusta ei Kristuksen ristiinnaulitsemisen ja
hautaamisen ikoneissa yleensä käytetä, sillä sehän oli luonteeltaan pilkkaava. Sen korvaa ”Kunnian Kuningas”.

Tämä on aivan outo argumentti. Totta kai se kirjoitus oli pilkkaava. Mutta eihän historiallisen tosiasian kuvallinen esittäminen tee meistä pilkkaajia sen enempää sen sanallinen esittäminen tekee evankelistoista pilkkaajia.

1 tykkäys

Ristiinnaulittua Kristusta esittävän ikonityypin nimi on Kunnian Kuningas. Usein ikonin nimi kirjoitetaan ikoniin. Ristin ylimmässä poikkipuussa pitäisi silti aina olla kirjaimet INBI tai latinaksi INRI tai vastaavat kirjaimet kirkkoslaaviksi. Pilatuksen kirjoitutti päällekirjoituksen evankeliumin mukaan kolmella kielellä: hepreaksi (vaiko oikeastaan arameaksi?), latinaksi ja kreikaksi. Käyttämäsi sivusto ei ole mikään virallinen ortodoksinen sivusto.

Bysanttilaisessa perinteessä tämän ikonityypin nimi on useimmiten He stavrosis (“Ristiinnaulitseminen”) ja se on kirjoitettu taustaan, milloin yhtenäisenä aivan yläreunaan (kehysulkonemaan), milloin kahtia jaettuna molemmin puolin ristiä. Ristin poikkipuussa puolestaan lukee (parhaassa tapausessa) tuo mainitsemasi INBI eli Pilatuksen pilkkakirjoituksen kreikankieliset alkukirjaimet mutta yhtä usein tai ainakin oman havaintoni mukaan useamminkin tuo Kunnian kuningas -teksti. Mikä tämän ikonityypin nimi mahtaa olla slaavilaisessa perinteessä?

edit. Filonilla näemmä luettelikin noita nimiä.

Kun väität jotain, niin laita esille kunnollinen tieteellinen lähde. Kuka taidehistorioitsija on tutkinut bysanttilaisia ristiinnaulitun kuvia? Poikkeavatko ne muka jotenkin samanaikaisista läntisistä (karolingilaisista ja romaanisista) kuvista? Vasta myöhäiskeskiajallahan lännessä tuli muotiin kuvata Kristuksen kärsimyksiä realistisesti (ns goottilainen tyyli). Ristiinnaulitseminen tapahtuu vanhoissa sekä itäisissä että läntisissä kuvissa neljällä naulalla eikä Kristuksen kärsimystä korosteta. Goottilaisissa ristiinnaulitun kuvissa Kristus on naulittu ristille kolmella naulalla jalat päällekäin.

Minulla on kotonani Jean Lassuksen teos “Varhaiskristillinen ja bysanttilainen taide” . Siinä ei ole mitään kovin vanhoja ristiinnaulitsemista kuvaavia ikoneja, koska ristiinnaulitseminen ei kirkon alkuaikoina ollut mikään yleinen aihe. Ikonien teksteistä ei valitettavasti saa selvää. Ikonoklasmin aikana myös hävitettiin paljon puulle maalattuja ikoneita ja seinämaalauksia. Kristusta kuvattiin varhaiskristillisenä aikana joko Hyvänä Paimenena tai Pantokratorina.

Kristityt eivät kuitenkaan julista Pilatuksen pilkkaa, vaan omaa evankeliumiaan. Evankeliumi on ilosanoma Kristuksesta - joka on meille nimenomaan kunnian kuningas, Ό Βασιλεύς της Δόξης.

Romaaniset krusifiksit eivät missään oleellisessa poikkeakaan bysanttilaisista, ja tähän on hyvä syy. Bysantti nimittäin oli kuvataiteissa esikuvallinen sydänkeskiajalle saakka ja varmaan vähän sen ylikin. Toisessa, aikoja sitten epäilemättä lukitussa ketjussa oli puhetta Giotto di Bondonesta, jota varsinaisesti pidetään lännen taiteellisen itsenäistymisen pioneerina. Mutta Giotto oli italialainen, ja hänen kotimaassaan Bysantin vaikutus luultavasti painoi enemmän kuin Alppien pohjoispuolella, missä itsenäistyminen alkoi jo aiemmin.

Kristuksen kärsimyksen realistisempi kuvaaminen gotiikasta alkaen liittyy taidehistorian piirejä laajempaan kulttuurivirtaukseen kristinuskon sisällä, ja se on Kristuksen ihmisyyden, Hänen inhimillisen luontonsa, aikaisempaa vahvempi korostuminen siinä määrin, että voi ehkä puhua sen uudelleen löytymisestä. Teologian piirissä yleisemmin tämä trendi oli selvää mm. pyhän Bernhard Clairvaux’laisen (1100-luku) kohdalla.

Goottilaista “ekspressionismia” taidehistoriallisesti edeltävät ja niitä tietyssä määrin hillitymmät romaaniset ja bysanttilaiset esitystavat vaikkapa juuri Kristuksen kärsimisen kohdalla eivät tietenkään sinänsä ole millään lailla väärin tai harhaoppisia; katolisessa kirkossa on romaaniseen (ja sen puoleen myös bysanttilaiseen) tyyliin tehtyjä krusifikseja (ja muutakin uskonnollista taidetta) ollut käytössä kauan näiden suuntausten varsinaisen kukoistuskauden jälkeenkin, ja on edelleenkin. Saa ollakin. Mutta pelkästään niiden varassa Kristuksen inkarnaation, kärsimyksen ja ylösnousemuksen mysteerit eivät tule esille kaikessa rikkaudessaan ja katolisessa täyteydessään. Minun mielestäni.

1 tykkäys

Ja sitten sen jälkeen keksittiin, että tämä ei riitä tai että se kuvaa kristinuskon perusasioita puutteellisesti? Eroaako tämä jotenkin reformaatiosta peruslogiikaltaan?

2 tykkäystä

Onhan sillä vaikutuksensa kuvataiteen kehitykselle. Vai vaikuttiko kuvataiteen kehitys ja raha kirkkotaiteen kehitykseen? Vaiko sekä että?

Muutoksia tuli joo, mutta minua nyt hämmensi ajatus, että vasta keskiajan jälkeen keksittiin, miten Suurta perjantaita tulee oikeasti kuvata.

6 viestiä siirrettiin uuteen ketjuun: Reformaation idea

3 viestiä siirrettiin toiseen ketjuun: Offtopic-aarrearkku

Kai siinä kuitenkin jokin tolkku on, niin että joku aivoilla varustettu harkitsee, milloin ssästä puhuminen on puolustettavissa ja milloin ei. Ajattelen esim. sitä, että innostuisin toistamaan vanhaa hokemaani, jolla puolustelen sitä, että käytän “protestanttien marseljeesia” mieluummin 1. tai 3. paastonajan sunnuntaina kuin itsenäisyyspäivänä tai uskonpuhdistuksen muistopäivänä: "‘Se vanha vainooja, kavala, kauhea’ ei ole paavi eikä ry*."

1 tykkäys