Kopioin viestin avioliittoketjusta enkä keksinyt parempaa ketjua kuin tämän.
@IDA Kyllä meille koulussa opetettiin aneista, että “Kun raha kirstuun kilahtaa niin sielu taivaaseen vilahtaa.” Oletko tästä eri mieltä?
Varmaan IDA tahtoi sanoa vain, että kyseessä ei ollut katolisen kirkon virallistettu opetus? (Vaikka olisikin ollut yleistä ja vaikka sitä ei olisi virallisesti tahdottu tuomitakaan.)
Katolinen opetus aneista on sellainen, että niillä ei voi hankkia pelastusta. Niillä voi vain nopeuttaa jo pelastuneen sielun pääsyä kiirastulesta taivaaseen. Teitä on opetettu koulussa väärin.
2 tykkäystä
Niin ja tuo aikansa mainoslause tarkoitti sekin nimenomaan kiiirastulessa olevia, jo pelastuneita sieluja.
Väärin tietysti oli aggressiivinen rahan kerääminen.
4 tykkäystä
Tuo sanontahan ei oikeastaan poikkea sitä, mitä sanot sen tarkoittavan. Minä olin vain ymmärtänyt sen, että se tarkoitti pelastusta. Eihän sitten kukaan voinut ostaa aneita itseään varten vai ostettiinko niitä varastoon myöhempää tarvetta varten?
Normaali tapa hankkia aneita on rukoilla tiettyjä rukouksia, lukea Raamattua tai käydä jossain pyhässä paikassa. Niitä voi hankkia itselleen tai kiirastulessa oleville sieluille. Täydellisen aneen saaminen edellyttää lisäksi sakramentaalista rippiä (jossa synnit annetaan anteeksi), pyhän kommuunion vastaanottamista, rukousta paavin rukousaiheiden puolesta ja irrottautumista kaikesta synnistä. Aneita ei voi hankkia varastoon siinä mielessä, että jos tekee uudestaan vakavan synnin aneen saatuaan, menettää pelastuksensa. Normaalisti sen saa takaisin vain parannuksen sakramentin kautta.
@Max Kiitos vastauksesta. Aneita siis on edelleen, mutta rahalla ei ole mitään tekemistä niiden kanssa.
1 tykkäys
Juuri näin. Keskiaikanakaan raha tuskin oli pääasiallinen tapa.
2 tykkäystä
Jos satut katsomaan televisiosta paavin Urbi & orbi -siunauksia (jouluna tai pääsiäisenä) ja kuuntelet tarkkaan, niin huomaat, että näihin siunauksiin liittyy useimmiten (ellei aina) ane, joka on tarjolla tilaisuutta myös sähköisen median välityksellä seuraaville. Joku katolilainen ihmetteli kerran (taisi olla U&E-palstalla), että voiko aneen siis saada tietämättään. No, ei voi, sillä yksi aneen saamisen ehdoista on aina tietoinen intentio ottaa se vastaan.
3 tykkäystä
Jos aihe kiinnostaan, niin tässä on kaksi tekstiä suomeksi joista voi olla jotain iloa.
2 tykkäystä
Mitenhän tulisi ymmärtää olla irrottautunut täydellisesti synnistä?
Täydellisen aneen saavuttamiseksi uskovan tulee aneeseen liittyvän teon lisäksi täyttää seuraavat edellytykset: 1) Olla armon tilassa; 2) olla irrottautunut täydellisesti synnistä; 3) ottaa vastaan pyhä kommuunio; ja 4) rukoilla pyhän isän tarkoitusten puolesta (esim. ”Isä meidän” ja ”Terve Maria”).
Luterilaisuuteen kasvaneena tahtoo olla vaikea nähdä mahdollisena tilaa, jossa ihminen ei olisi läpeensä syntinen koko ajan. Tässä lienee kyse eri tyyppisestä ajattelusta kokonaan, eli vaikka langennut ihminen onkin mitä on, niin synnistä irrottautuminen tarkoittaa jotain muuta kuin langenneesta tilasta irti pääsyä? Ei siis niin, että ihminen olisi kurkottanut täydelliseen synnittömyyteen olemuksellisesti, vaan intentio ja hartauden harjoittaminen tietyssä hetkessä tuottaa synnistä irrottautumisen riittävissä määrin? Kuulosta nyt toki vähän mekanistiselta, mutta paremminkaan en osaa kuvailla arvuuttelujani.
Vai enkö nyt ymmärrä ollenkaan, mistä on kyse?
Synnistä irrottautuminen tarkoittaa käsittääkseni sitä, että et kiinny synteihisi vaan pyrit niistä vilpittömästi eroon. Yksi hyvän ripin tunnusmerkeistä on luja päätös olla vastaisuudessa tekemättä niitä syntejä, jotka on juuri tunnustanut ja joista on saanut absoluution. Vaikka ikään kuin “tilastollisesti” ajatellen ja heikkoutesi tuntien voisitkin pitää vähintään todennäköisenä, että tuo päätös tulee pitämään vain rajallisen ajan, niin silti se on välttämätön, ja sen tehtyäsi olet “irrottautunut synnistä”.
1 tykkäys
[quote=“Markus, post:11, topic:1352”]
Mitenhän tulisi ymmärtää olla irrottautunut täydellisesti synnistä?[/quote]
Ihan varmasti juuri tuo on kaikkein vaikein aneen saamisen ehdoista. En muista, kenestä pyhästä tätä kerrotaan, mutta juttu meni kuitenkin niin, että kansaa oli tuhatmäärin koolla jonkin kirkon nimikkojuhlana (johon osallistumisesta on tarjolla täydellinen ane). Tuo pappi sai siellä kansanjoukon keskellä ilmestyksen, jonka mukaan vain yksi henkilö koko kansanjoukosta oli saanut täydellisen aneen - syynä juuri rakkaus omiin synteihin.
“Katolinen opetus aneista on sellainen, että niillä ei voi hankkia pelastusta. Niillä voi vain nopeuttaa jo pelastuneen sielun pääsyä kiirastulesta taivaaseen.” (Max)
Juuri näin, sillä kiirastuli-oppi kuuluu klassiseen kristinuskoon, sillä se perustuu Raamattuun ja pyhien isien kirjoituksiin 200–400-luvuilla. Oppi dogmatisoitiin eli määrättiin pakolliseksi uskonkappaleeksi kirkon jäsenille vuonna 1274. Taivaaseen pääsevät tarvitsevat tällaista puhdistusta ennen kuin kohtaavat Jumalan.