Apilaperheet

“Miten luoda ilmapiiriä, jossa on helppo kertoa omasta apilaperheestään tai samaa sukupuolta olevasta kumppanistaan.”

Kuka ekana ehtii sanoa “Mitäs minä sanoin!”?

1 tykkäys

Avioliittoon vihkiminen on kirkon pyhä toimitus, ortodoksisessa ja katolisessa kirkossa peräti sakramentiksi arvostettu. Kirkollisessa avioliitossa avioesteitä on yleensä vähän enemmän kuin siviiliavioliitossa. Yksi avioeste on se, että kihlakumppanit ovat samaa sukupuolta. Jos kirkko ei jostain syystä vihi avioliittoon, niin maistraatti vihkii, jos ei ole Suomen lain mukaisia avioesteitä. Tämän ei pitäisi olla kenellekään mikään ongelma. Maistraatissa minäkin olen mennyt naimisiin. Kirsi Pimiä ei mielestäni sano, että itse olisi osa neliapilaperhettä. Käsittääkseni hän puhuu asiasta yleisesti.

1 tykkäys

[quote=“JMantysalo, post:1, topic:1556, full:true”]Kuka ekana ehtii sanoa “Mitäs minä sanoin!”?
[/quote]

Meinaatko monen ihmisen vahvaa tahtotilaa painostaa myös ev.lut. kirkko “ruotuun” tässä asiassa? Se, että lakimuutoksen jälkeen alkaa tämä puuha, oli jo sen verran selvää edeltäkäsin että ei tässä ole mitään mitäsminäsanointtelemista… Ja kyllähän noita ulostuloja taisi olla jo ennen muutostakin. Toki on niin, että virkahenkilöt (ja kohta poliitikot) voivat huutaa ääneen vasta sitten, kun muutos on varmistettu.

Vähän kärjistäen voisin sanoa, että luotan ihmisten älylliseen ja moraaliseen rehellisyyteen vähemmän silloin kun he ovat varmoja siitä, että ovat hyvällä ja oikealla asialla. Pahoissa aikeissa ollessaan ihmisellä sentään on moraalisia estoja, soimaava omatunto hankaloittamassa yrityksiä.

Vähän kärjistäen voisin sanoa, että luotan ihmisten älylliseen ja moraaliseen rehellisyyteen vähemmän silloin kun he ovat varmoja siitä, että ovat hyvällä ja oikealla asialla. Pahoissa aikeissa ollessaan ihmisellä sentään on moraalisia estoja, soimaava omatunto hankaloittamassa yrityksiä.
[/quote]

Hyvin muotoiltu.

Tarkoitin sitä, miten moni on sanonut että seuraavaksi homoliittojen jälkeen tulevat apilaperheet.

Apilaperhe on kauhein mahdollinen visio: pohjanmaalainen, keskustalainen ydinperhe.

6 tykkäystä

Väestöliiton nettisivuilla kehutaan apilaperheitä:

“Apilaperheet ovat upea osa lapsiperheiden monimuotoisuutta. Lapselle on parhaimmillaan suuri rikkaus elää kolmen tai neljän vastuuta kantavan aikuisen rakastamana ja kahden tai useamman erilaisen kodin kulttuureissa. Kolmiapilaperheen lapsella voi olla parhaimmillaan myös kolmet isovanhemmat, neliapilalapsella neljä mummoa ja vaaria. Mitä useampi vanhempi ja isovanhempi, sitä todennäköisemmin lapsella on tilanteessa kuin tilanteessa joku läheinen ymmärtämässä ja tukemassa. Apilaperhe-elämä rikastaa myös aikuisten elämää ja tarjoaa sellaisia näkökulmia ja kokemuksia, joita muun muotoiset perheet eivät välttämättä tarjoa.”

https://www.perheaikaa.fi/jutut/lapsi-toiveissa/vanhemmuus/apilaperhe-pohdittavaa-kolmen-tai-neljan-vanhemman-perheille/

Minullakin on vain yksi isä ja äiti. :grin:

Tämän jälkeen joku suvaitsevainen vielä keksii, että on elämän suuri rikkaus ja kokemusten monimuotoisuus, että kodeissa harrastetaan eläimiin ja lapsiin sekaantumista…ja miksei nyt voisi mennä vaikka hevosen kanssa naimisiin?

Uskookohan tuon kirjoittaja oikeasti senkin, että lapselle on hyväksi kun koteja (tai “koteja”) on useita? Onnellisia ovat siis avioerolapset, kun ei tarvitse tyytyä yhteen kotiin… Entä mikä lienee sopiva ja mikä liian suuri määrä “vanhempia” ja “isovanhempia”? Ääliökin ymmärtää sen, että sata “äitiä” ja sata “isää” on tolkuttomuus. Mutta entä 50? 20? 10 kumpaakin? Missä kohtaa rikkaus muuttuu häiriöksi, lapsen kehitykselle ja perusturvallisuudelle vahingolliseksi?

6 tykkäystä

Ilman apilaperhettäkin lapsella voi olla suuri perhe tai suku turvanaan, molemmat vanhemmat, sisarukset, isovanhemmat kummaltakin puolelta ja lisäksi lukuisia enoja, setiä, tätejä, ja serkkuja.

7 tykkäystä

Eihän perheen kokoonpano välttämättä liity mitenkään aikuisten seksuaalisiin mieltymyksiin. Telkkarissa esiintyi joskus sellainenkin perhe, että 2 heteronaista lapsineen asui kämppiksinä, ja lasten isät taas keskenään kämppiksinä toisella paikkakunnalla. Lasten biovanhemmat olivat siis ihan normaalissa heterosuhteessa keskenään, mutta asumisjärjestely oli hyvin erikoinen.

Luulisin, että lapsen kannalta ei ole väliä näissä monen asuinpaikan ratkaisuissa sillä, kuka harrastaa seksiä kenenkin kanssa. Täysin aikuisten välisistä seksiasioista riippumatta, näkisin ydinongelman olevan siinä, jos on useita koteja ja vaihtuvia ihmisiä. Mun mielestä myöskään avioerotapauksissa ei ole lapsen etu, jos vanhemmat jakavat ajan lapsen kanssa tasan, ja ollaan viikko siellä ja viikko täällä. Silloin ei ole yhtä selkeää paikkaa, joka olisi koti, ja ajattelen, että tämä on itsessään iso ongelma. Jos lapsia lähdetään ehdoin tahdoin hankkimaan sellaisella ajatuksella, että heillä tulee olemaan useita koteja, ei asiaa ole ajateltu ihan loppuun asti.

No, suvusta löytyy yksi lapsi, jonka vanhemmat juuri erosivat, ja aikovat käyttää vuoroviikkosysteemiä. Varmaan lähivuosina kuuluu raportteja siitä, miten sellainen systeemi oikeasti toimii.

1 tykkäys

No joissain harvinaisissa poikkeuksissa ehkä ei mutta useimmiten kyllä.pääasiassa sukupuolineutraali avioliittolaki + äitiyslakialoite + uusioperheet johtuvat kyllä ihan siitä että ei voida/haluta elää kestävässä heteroseksuaalisessa liitossa seksuaalisten mieltymysten tähden (joko ei olla heteroja tai ei pystytä olemaan yksiavioisia)

Raamattu suosittaa naisen ja miehen kestävää avioliittoa missä lapset saavat myös elää biologisten vanhempiensa kanssa samassa kodissa.

Tiedän hyvin yhden tytön, jolla tilanne on tämä, on ollut jo vuosia. Kaikki näyttää sujuvan mainiosti. Toki otoskoko on tasan yksi, voi olla sattumaa.

Ylipäänsä uskon lasten joustavuuteen, siihen ettei perheihannetta ole geeneihin kovakoodattu. Itse kasvoin äidin ja juopon enon kanssa, ja minusta tuntuu että eno vastasi ihan hyvin juoppoa isää.

1 tykkäys

Kyllä sinäkin nyt oikeasti näet tässä myös sen maallisen rajan. Ryhmäseksi, homoseksi, avoin liitto, apilaperhe jne. perustuvat aikuisten omista asioistaan huolehtivien keskinäiseen suostumukseen. Toki lapsilla voit argumentoida, mutta et sinä hevosta ja kahta miestä rinnastamaan pysty.

Kääntäen raiskaus on väärin, vaikka yksi mies raiskaisi yhden naisen.

1 tykkäys

Joustavuus on varmasti totta. Mutta se ei ole vain sitä, että vallitsevat olosuhteet ikään kuin tulevat hyviksi olosuhteiksi joustavuuden takia, vaan myös ja ehkä enemmänkin sitä, että huonot jutut eivät pilaa elämää vaan niiden kanssa pärjätään niin että ne aiheuttavat vähemmän vahinkoa kuin ilman joustavuutta. Niin sanotun perusturvallisuuden syntyminen/ylläpito vaatii käsittääkseni pysyviä (hyviä) suhteita, ja “rikkaus” on ennemmin este tai hidaste kuin tavoiteltava juttu. Muutenkin lapsen kehityksessä pysyvyys ja turvallisuus ovat käsittääkseni aika pitkään tärkeämpiä kuin monipuolisuus ja runsaat virikkeet. (Jos ei nyt ihan tarkoituksella ajattelua tylsistetä niin lapsihan keksii uusia maailmoja vaikka pyykkipojista ja muropaketista.)

4 tykkäystä

Joo, noita rinnastuksia ei pitäisi tehdä harkitsematta. Selkeitä ja merkittäviä eroja on. Harmillista on kyllä se, kun moni ei hyväksy sitä huomiota että tietyt argumentit tosiaan puoltavat myös sellaisia suhteita joita argumentoijat itse eivät kelpuuta.

Tein rinnastuksen harkiten täysissä sielun ja ruumiin voimissa, enkä mielestäni sorru edes kaltevan pinnan virheargumentointiin.

Ei ole mitenkään poissuljettua, että jatkossa luonnonvastaisia suhteita laajennetaan eläimiin.

Esimerkkinä seuraavat Iltalehden jutut, joissa mennään naimisiin koiran kanssa:

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2010120912838215_ul.shtml

Vuoroviikkosysteemejä on yhteishuoltajuudessa tullut nähtyä 14 vuotta lapsi- ja perhetyötä tehdessä. Sanoisin, että kyllä lapsi aika usein oireilee muuttaessaan joka viikko. Sehän on matkalaukuelämää. Kuinka moni aikuinen haluaisi elää siten? Lisäksi lapsi voi olla käytökseltään hyvin erilainen vuoroviikoin. Tämäkin on nähty.

Kuulin kerran sellaisesta ratkaisusta, että vanhempien erotessa sekä isä että äiti hankkivat oman asunnon ja asuivat vuoroviikoin lapsen kanssa entisessä kodissa. Ei ehkä ihan halpa järjestely, mutta voi toimia sekin…

1 tykkäys

Pakko muuten kysyä, tarkoittaako naimisiin meno mielestäsi itsestäänselvästi, tai liittyykö jotenkin oleellisesti seksiin?

Että jos puhutaan eläimen kanssa naimisiin menosta, niin heti tulee mieleen eläimiin sekaantuminen?

Tällaisia huomioita vain teen, siitä mitä avioliittoon käsitteenä yleensä näissä keskusteluissa liitetään, kuin se olisi osa sen luovuttamatonta sisältöä. Periaatteessahan voisi olla niin, että päätetään avioliiton tarkoittavan ensisijaisesti virallistettua yhteiselämää.

Tässä tapauksessa eläimiinsekaantuminen pysyisi edelleen rikoksena, ollaan “aviossa” eläimen kanssa tai ei.

Tällöin ei ainakaan voi vedota eläimen kärsimyksiin tai tahdonilmaisun puuttumiseen, kun eläin ei huomaa mitään eroa siinä eletäänkö isännän/emännän kanssa niin kuin ennenkin vai “avioliitossa”…

Tämä ei ollut vitsi, mutta en minä tällaista kannatakaan. Kunhan spekuloin, kirjailijan mielikuvituksella…

On ehkä syytä tarkentaa, että minun hyvin tietämässäni tapauksessa kotien välillä on pieni kävelymatka.

Minä olen ymmärtänyt (en laiskana jaksa nyt googlata), että eroperheitä on tutkittu, ja todettu, että lapset voivat parhaiten juuri noissa vuoroviikkokodeissa, koska silloin yhteys molempiin vanhempiin säilyy läheisenä ja tiiviinä, eikä lapsi koe, että toinen vanhempi on jättänyt hänet. Se myös pakottaa vanhemmat säännölliseen yhteyteen keskenään, ja jakamaan arjen ja koulun ongelmat, mikä on ehdottomasti lapsen etu.

En tarkoita tällä, että vuoroasuminen on parempi kuin oma koti, mutta suhde vanhempaan on kuitenkin aina kotia tärkeämpi, joten jos kaikkea ei voi saada, kannattaa ainakin pitää kiinni kaikkein arvokkaimmista asioita.

1 tykkäys